Pettämisestä

Etsin kokemuksia eli vertaistukea siitä, miten pettämisestä parisuhteessa voi selviytyä? Erityisesti kiinnostaa naisparit, mutta toki mielelläni tietäisin myös miesten kokemuksista: sekä pettäjän että petetyn kannalta. Olen pahoillani, etten voi tässä henkisesstä tilassani jakaa vielä omaa kokemustani, mutta apu olisi todella arvokasta!

Hei ja halaus Sinulle, olit kumpi tahansa pettäjä tai petetty. Voin kertoa vain omakohtaisesta kokemuksesta, olin petetty. Pettäminen tuli ilmi "vahingossa", itkua, huutoa ja riitaa. Päätettiin jatkaa yhdessä. Mutta, totuuden nimessä, eihän se luottamus palannut ikinä. Aina kalvoi ja jäyti. Lopputulos oli ero. Eli minun näkemys/kokemus on että itse en selvinnyt pettämisestä sillä tasolla että suhdetta olisi voinut jatkaa. Yritimme kuitenkin lähes 2 vuotta.
Nyt, tänään, pettäminen lähinnä naurattaa, entinen kumppanini siinä menetti ja paljon! Minä jatkoin elämääni, vaikka toki se sattui myös minuuteen. Nyt elän ihanassa suhteessa!

Itse olin vuosia sitten se petetty osapuoli. Näin merkit jo kaukaa, mutta kumppani ei vain suostunut asiaa myöntämään. Ei ennenkuin kuulin asiasta "ulkopuoliselta" taholta. Itse hajosin aikalailla täysin. Yritimme kuitenkin pariinkin otteeseen uudestaan. Luottamus ei koskaan palautunut ja valehtelu ja salailu jatkui. Pidemmän päälle suhde nakersi itsetuntoni täysin, enkä suostunut kuuntelemaan ystäviäni, jotka kyllä näkivät ettei kaikki ollut kunnossa.

Jälkeenpäin ajatellen, ei olisi pitänyt jäädä suhteeseen, joka oli jo niin rikki. Pettämisestä voi varmasti selvitä, mutta se vaatii hurjasti töitä, sekä petetyltä että pettäjältä. Luottamuksen rakentaminen uudelleen on iso urakka. Mutta jos tällainen erehdys tapahtuu kerran ja siitä pystytään avoimesti puhumaan, uskon että selviäminen onnistuu. tietenkin mikäli molemmat haluavat onnistua. Jos taas asia lakaistaan maton alle tai se toistuu, täytyy jo miettiä kuinka paljon on valmis itsestään antamaan.

Avoimuus ja asioista suoraan puhuminen ovat omasta mielestäni avainsanoja. JA se ystävien korvaamaton tuki! :)

P.S. Kyse siis naisparista :))

Pettämisestä.
Toivottavasti, Fuji, saat vertaistukea tänne tulevista vastauksista.
Lähden tässä liikkeelle kuitenkin yleisestä pohdinnasta.
Pohdin itse ihan perustavanlaatuisesti sitä, mitä on pettäminen. Pettämistä on luottamuksen pettäminen. Luottamus on ajatus, joka yhdellä (ja toivon mukaan sillä toisella) on päässään, että pitää itsensä kokonaisesti sitoutuneena siihen ihmiseen, jolle on sitoutumisen luvannut. Se on myös mielestäni uskoa toisen tahtomaan rakkauteen.
Sen takia pettäminen lähtee jo ajatuksesta; siitä, että tahtoo (edes hetkellisesti) muuta.

Pettäminen voi olla myös ratkaisuyritys huonoon tai toimimattomaan suhteeseen. Petetty voi käyttäytyä sillä lailla, että suhde menee umpikujaan. Moni pettää senkin takia, koska suhteessa ei ole enää ollut seksiä vuosiin.

"Kolmoisritti kirjoitti: "Pettäminen voi olla myös ratkaisuyritys huonoon tai toimimattomaan suhteeseen. Petetty voi käyttäytyä sillä lailla, että suhde menee umpikujaan. Moni pettää senkin takia, koska suhteessa ei ole enää ollut seksiä vuosiin."

Noi ei oo mitään syitä pettää, vaan pettäjän klassisii yrityksii selitellä OMAA petostaan. Pettäminen on vaan ja ainoastaan pettäjän syytä. Miks huonoon suhteeseen tarttis jäädä? Siitä voi myös lähtee ja lähteminen on paljon reilumpaa ku pettäminen.

Tärkeintä on olla uskollinen itselleen.

Martin: Näkemyksesi tekee lähes kaikesta toiminnasta pettämistä. Voiko olla hyvä kaveri toisen kanssa? Saako katsella muita? Saako pussata? Entä jopa ihastua toiseen?

Ongelma pettämisessä on valehtelu ja salailu. Se satuttaa eniten. Itse teko voi olla varsin triviaali, eikä sillä ole välttämttä mitään merkitystä parisuhteelle. Sen sijaan valehtelevaan kumppaniin on hankala enää myöhemmin luottaa. Parisuhteessa tulisikin olla hyvät keskusteluvälit myös pettämisasian suhteen. Jos kumppanille ei voi kertoa pussanneensa bailureissulla yhtä supersöpöä tapausta, ilman että toinen passittaa sinut sohvalle nukkumaan kuukauden mykkäkoulun säestämänä, on turha kuvitella toisen kertovan tapauksesta yhtään mitään. Tapaus, joka oltaisiin voitu käsitellä, jää nyt pahimmillaan kaihertamaan parisuhdetta.

Riqu: Pettämiseen on myös syitä. Toki pettäjä tekee itse valintansa, mutta parisuhteen ongelmat ovat yleisin selittävä tekijä pettämiselle. Syyn saaminen jättämiselle on myös hyvin ymmärrettävää. On vaikea tehdä ratkaisua, jos jättäminen tarjoaa epävarmuutta ja parisuhteessa oleminen taas varmuuden että nykyinen ihan ok tilanne jatkuu. Pettämällä saa toisen jättämään sinut, jolloin itse ei tarvitse murehtia tuliko tehtyä oikea ratkaisu.

Se ei oo valehtelu, vaan se PETTÄMINEN (vieraissa käynti, pussailu, kouriminen yms.) mikä satuttaa eniten. Bilehileet mä yleensä kierrän kaukaa, koska niissä on liian iso riski pettämisestä, samoin myös, jos toisella on hirvee menneisyys yhden yön jutuissa. Pitää luottaa siihen, et sillä pysyy housut jalassa ja viittä vaille alkoholisteilla harvoin pysyy. Mitä sä ite luulet, voiks tollasii pussailutapauksii käsitellä? Mitä sä ite tekisit, jos te oisitte koko edellisen viikon ajan huutanu toisillenne ja "käsitelly" pussailuasiaa ja sit toinen menee taas viikonloppuna johonkin bileisiin? Eiks tulis mitään epäilystä, et se tekee sen taas?

Pettämiseen ei oo olemassa mitään hyväksyttävii syitä ja parisuhteen ongelmat johtuu yleensä siitä pettävästä osapuolesta, johon ei voi luottaa.

"Pettämällä saa toisen jättämään sinut, jolloin itse ei tarvitse murehtia tuliko tehtyä oikea ratkaisu."

Klassinen esimerkki pettävästä tapauksesta, jossa pettäjä menee siitä, mistä aita on matalin. Ongelma tossa sun tavassa toimii on se, et pettäjät yleensä ruikuttaa petettyy takas eikä suostus millään päästään irti toisesta.

Voisiko joku kertoa, miten satuttaa pussaamalla toista? Onko se sinulta jotenkin pois? Ymmärrän, jos minua ei lainkaan suudeltaisi ja sitten poikaystäväni jakaa suukkoja kaikille, niin pitäisin tilannetta aika ihmeellisenä. Mutta se että meillä menee hyvin ja hän käy moiskauttamassa jotakuta, ei todellakaan vaikuta meidän suhteeseen mitenkään. Ilmeisesti joidenkin ihmisten omanarvontunto on niin heikko tahi omistamisen halu niin voimakas, että toisesta on pakko pitää kiinni niin ettei se vain saisi päähänsä, että parisuhteen ulkopuolellakin on elämää. Minusta parisuhteessa on kaksi vapaata ihmistä.

"jos te oisitte koko edellisen viikon ajan huutanu toisillenne ja "käsitelly" pussailuasiaa ja sit toinen menee taas viikonloppuna johonkin bileisiin? Eiks tulis mitään epäilystä, et se tekee sen taas? "

Riqu: Huutaminen ei ole käsittelemistä. Jos reagoit tuolla tavalla, ei kukaan kerro sinulle totuutta, sillä sen kertomisesta seuraa vaikeuksia, mutta valehtelusta seuraukset ovat hyviä. En seurustelisi patologisen valehtelijan kanssa sen vuoksi, että hän on epäluotettava.

"Klassinen esimerkki pettävästä tapauksesta, jossa pettäjä menee siitä, mistä aita on matalin."

Riqu: Ei ole pelkästään pettäjien tapa, vaan tuntuu olevan ihan lajityypillinen ihmisille. Me olemme opportunisteja ja riskienkaihtajia. Siksi meillä on aikarajat, jolloin asiat/valinnat pitää tehdä. Muuten ihmiset eivät koskaan palauttaisi esim. verolappujaan. Ikäviä ratkaisuja vältetään loppuun asti ja koko ajan haetaan parhainta mahdollista tilannetta. Niin tehdään myös ihmissuhteissa. Onneksi läheissä suhteissa voi olla oma itsensä virheineen ja hyvine puolineen - ilman että pitää huutaa viikko tolkulla toiselle. Tämä on sitä luottamusta.

Uskomatonta, et tällasista perusasioista pitää vääntää kättä. Pusimiset kuuluu kahden parisuhteessa olevan välille, samoin ku naiskentelut ja muut. Elämää on parisuhteen ulkopuolella, mut parisuhteen ulkopuoliseen elämään ei kuulu toisten pussailut.

Mä en seurustelis pettäjän enkä valehtelijan kanssa, koska kumpaankaan ei voi luottaa. Valehtelijaan ei voi luottaa, koska se valehtelee ja pettäjään, koska se pettää ja keksii tekosyitä pettämiselle. Suomalaiset on sellasii, et kaikki mokat, kuten pettämiset, pusimiset, turpaan vetämiset yms. pistetään kännin piikkiin. Bilehileen ja raivoraittiin ei kannata seurustella toistensa kanssa. Mistä sä tiedät, et sun poikaystäväs ei "kännipäissään" tekis muutakin ku vähän pussailis toista? Vai eiks sekään merkkais mitään?

"En seurustelisi patologisen valehtelijan kanssa sen vuoksi, että hän on epäluotettava."

Ja sit sä ite kerrot hyväksyväs valehtelun ja pettämisen? Mielenkiintosta...

"Onneksi läheissä suhteissa voi olla oma itsensä virheineen ja hyvine puolineen - ilman että pitää huutaa viikko tolkulla toiselle. Tämä on sitä luottamusta."

Luottamus on myös jotain, minkä voi menettää. Pusimiset ja vieraissa käymiset nakertaa aika tehokkaasti luottamusta. Lähtökohta on se, et toiseen pitää voida luottaa, mut jos sen luottamuksen pettää, niin sitä ei takas saa. Tietenkään kukaan ei oo täydellinen eikä sitä voi toiselta vaatii, mut jos tekee sellasta, mikä loukkaa toista, niin se ei oo mitään todellista välittämistä.

Jos kumppanisi haluaa toista ihmistä, olipa se sitten kuinka "lievästi" tahansa, on se pettämistä. Jos kumppanisi haluaisi päästä intiimikontaktiin toisen kanssa niin se on pettämistä. Sama koskee luonnollisesti sinua. Pettäminen on kuitenkin riippuvaista siitä, että petetyksi tullut ei ole ollut tietoinen tapahtumista. Toisen kanssa vehtaamiseen suostumuksen saanut ei tietenkään ole pettäjä.

Itse en voisi koskaan olla sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa myös muita.

"Pusimiset kuuluu kahden parisuhteessa olevan välille, samoin ku naiskentelut ja muut. Elämää on parisuhteen ulkopuolella, mut parisuhteen ulkopuoliseen elämään ei kuulu toisten pussailut."

Olen aivan samaa mieltä, mutta se ei silti poista sitä että niin tapahtuu. Tutkimusten mukaan merkittävä osa pariskunnan osapuolista harrastaa seksiä ulkopuolisen kanssa parisuhteen aikana. Suuteluista, pikkuihastuksista, kosketteluista tms. ei taida olla tutkimustietoa, mutta voisin veikata, että niiden lukumäärä on vielä korkeampi. Minusta edelleen on pahempi olla kertomatta kuin kertoa mitä on tehnyt tai miltä nyt tuntuu.

"Mistä sä tiedät, et sun poikaystäväs ei "kännipäissään" tekis muutakin ku vähän pussailis toista? Vai eiks sekään merkkais mitään? "

Olisin eniten huolestunut hänen alkoholinkäytöstään. Miksi hän haluaa jatkuvasti dokata? Sitten seuraavaksi haluaisin tietää miksi hän haluaa toisia? Vastaukset noihin kahteen määrittävät sen haluaisinko suhteen jatkuvan. Teko itsessään ei minua edelleenkään häiritse, vaan ne syyt siellä takana. Ne pitää selvittää.

"Ja sit sä ite kerrot hyväksyväs valehtelun ja pettämisen? Mielenkiintosta.."

Voisitko perustella tämän väitteesi?

"Pusimiset ja vieraissa käymiset nakertaa aika tehokkaasti luottamusta"

Niin jos valehtelee esim. lupaamalla olla tekemättä ja sitten kuitenkin tekeekin. Mitä sellaisen miehen lupauksilla tekee.

"Tietenkään kukaan ei oo täydellinen eikä sitä voi toiselta vaatii, mut jos tekee sellasta, mikä loukkaa toista, niin se ei oo mitään todellista välittämistä. "

Aivan. Mutta onko sinun loukkaantumisesi oikeasti itsestäsi johtuvaa (esim. mustasukkainen epävarmuus omasta houkuttelevuudesta), jolloin kannattaisi kehittää itseään olemaan loukkaantumatta asioista, jotka eivät oikeastaan merkitse mitään. Esim. Saako mummo hermostua ja alkaa sättimään käsikkäin kulkevaa homopariskuntaa, vai pitäisikö hänen vain oppia elämään asian kanssa? Samalla tavalla poikaystäväsi saattaa joskus huomata olevansakin hieman lääpällänsä harrastuskaveriinsa, mutta lopulta kuitenkin ihastuksen haihduttua huomaa oikeasti rakastavansa sinua. Kannattaako pitkäaikainen suhde päättää heti vai kannattaisiko jutella asiasta ja antaa toisen saada päänsä selväksi ennen kuin aletaan tekemään ratkaisuja? Itse olisin jälkimmäisen kannalla. Rakkautta on niin harvassa, ettei sitä kannata suin päin olla heittämässä romukoppaan.

Ilopilleri: Määrittele haluaa muita. Onko katseleminen haluamista? Tuskin, sillä muuten pariskunnat joutuisivat kulkemaan säkki päässä...

Taas siihen perusasiaan, että petetyksi tulemisesta voi selvitä, ajan kanssa. Päätti sitten jatkaa pettäneen kumppanin kanssa tai ei. Ja sitä puhumista en voi kyllin korostaa. Itse koen asian niin, että paljon vähemmällä olisimme aikanaan selvinneet, jos kumppanini olisi itse kiinnostuksestaan toiseen kertonut. Rehellisyys ja luottamus kulkevat käsi kädessä.

Ja omasta mielestäni pettäminen on yhteisten pelisääntöjen rikkomista. Se millaisiksi säännöt luodaan on jokaisen suhteen oma juttu. Hyvä ne olisi jo alkuvaiheessa selvittää, missä kukin tuntee sen rajan kulkevan. Meitä on niin paljon eri näkökannan omaavia tässäkin asiassa. Ja seuraava artikkeli herätti mielenkiintoni, en ollut moista tullut koskaan ajatelleeksikaan. Itse en pystyisi kirjoituksessa mainittavaan polyamoriaan, en ainakaan tässä vaiheessa. Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan.

http://kajsotala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54455-monta-samanaikaista-suhdetta-miksipa-ei

En tiedä, mutta harvoin sovitaan, ettei saa pettää, vaan tämä sitoutuminen otetaan itsestäänselvyytenä. Monilla on erilaisia käsityksiä, mitä on parisuhde ja mitä siinä voi tehdä: minkälaista on yhdessäoleminen.

Mitä ja minkälaista tukea saa suhteessa? Jos koko ajan pitää sparrata toista yksipuolisesti, ei siitä taida tulla mtään.

Tottahan se on. Monilla on myös erilaisia käsityksiä siitäkin, mitä se pettäminen oikeastaan on.

Ja yksinään kukaan ei saa pidettyä parisuhdetta kasassa, sen tiedän kokemuksesta. Sitä on vaan itse vaikea huomata, kun on niin "lähellä". Ne läheisimmät ihmiset sen yleensä ensin huomaavat.

En ole ikinä pettänyt, eikä minua ole petetty, mutta...
Itse en antaisi anteeksi. Mielestäni sillä, tekeekö sen toisenkin kerran, ei ole väliä.
Se on kerran tehty, ja se sattuu varmasti niin perkeleesti, miksi pitäisi antaa se anteeksi?
Jos itse pettäisin, en usko että olisin siltikään eri mieltä. Tietäisin tehneeni väärin, ja toivoisin anteeksi antoa, mutta ymmärtäisin täydellisesti jos sitä ei tulisi.

Minähän olen hetero, mutta olen antanut puolisolleni luvan pettää. Vaikea on tosin kuvitella, että hän pettäisi muuten kuin ihastuessaan. Minusta uskollisuutta viimeiseen saakka vaaliva ihmiskuva ei ole perin realistinen, jos tavoitteena on elinikäinen liitto.

Itse pidän tärkeänä, että suhteessa selvitetään heti kättelyssä pelisäännöt.. Siis mitä saa tehdä muiden kuin oman kullan kanssa ja mikä menee yli. Itse olen sen verran mustasukkainen/rikkinäinen/ahdistunut ihminen, etten pystyisi antamaan pettämistä anteeksi. En vain voisi enää luottaa, vaikka haluaisinkin.