Etäkaverin yksipuolinen ihastuminen

Iltaa kaikille.

Tilanteeni on sellainen, että olen jo useamman vuoden ollut erään naisen kanssa yhteydessä netin ja puhelimen välityksellä. Olemme kumpikin avoimesti biseksuaaleja, se ei ole ongelma. Asumme kaukana toisistamme, emmekä ole tavanneet livenä. Sitten se itse pulma: viime aikoina ystävättäreni on alkanut osoittaa merkkejä siitä, että on ihastunut minuun ja seurustelisi kanssani mielellään. En kuitenkaan tunne samoin, enkä muutenkaan pidä ihastumista mahdollisena, koska emme ole edes tavanneet oikeasti. Pelkään hänen saaneen minusta huomattavasti todellista positiivisemman kuvan. Pitäisikö minun tehdä hänelle selväksi, etten voi vastata hänen tunteisiinsa? Hän on aika herkkä ihminen, enkä haluaisi satuttaa häntä. Rehellisyys tietysti kannattaa aina, myös tässä tapauksessa?

Haluaisin myös tietää, mitä mieltä olette yleisesti ihastumisesta ihmiseen, jota ei ole tavannut kasvotusten.

Sanot pitäneenne yhteyttä useamman vuoden ajan vain sähköisten välineiden avulla, ilman tapaamista. Ymmärränkö oikein, ettette ole edes vaihtaneet valokuvia keskenänne?

Tuona aikana olette molemmat rakentaneet toisistanne oman mielikuvan äänen ja kommunikaation sisällön perusteella. Mielestäni sellainen kuva on useimmiten huomattavankin erilainen, romanttinen (?) mitä henkilö todellisuudessa on. Kun sitten tavataan, on vaarana etteivät pitkään rakennetut odotukset toisen ulkomuodosta, käytöksestä jne. täytykään. Seuraus voi olla pettymys.

Itselläni on ollut muutamia juuri tällaisia kuvailemasi kaltaisia tilanteita. Ne ovat jokainen päättyneet kuin seinään sen jälkeen kun on tavattu, välillä johtuen minusta, välillä toisesta osapuolesta.

Periaatteeni on, että jos on tarkoitus pitkään vuorovaikutukseen, tulisi tavata mahdollisimman pian ainakin yhden kerran. Sitten yhteydenpito voi jatkua vaikka sähköpostitse. Tämä koskee niin työ- kuin privaattisuhteita. Toisena vaihtoehtona on jatkaa sähköistä tms. kommunikaatiota, nauttia sen sisällöstä ja päätetään ettei tavata koskaan.

Hups, unohdin mainita tuon seikan. Eli siis kyllä, olemme vaihtaneet myös kuvia, eikä siinä ole ongelmaa.

Onko ihastuminen siis ymmärrettävää ja "hyväksyttävää", jos on nähnyt ihmisestä myös kuvan? Itse olen siinä uskossa, etten voisi ihastua ihmiseen, jos en ole tavannut häntä livenä. Ovathan ihmiset pakostakin edes vähän erilaisia, kun heidät tapaa kasvokkain.

^Kyllä voi ihastua ihan hyvin. Nimim. Karvasta kokemusta on...
Ehkä kuitenkin kannattaisi sanoa ihan suoraan mitä ajattelee asiasta, ettei toinen elättele turhia toiveita.

Jos on pitkään elänyt yksin, niin tuollaista sattuu tosi helposti et retkahtaa. Se on joskus vahingollista, koska altistaa hyväksikäytölle. Tässä tulee mieleen, miks vaikkapa vanhempien etukäteen sopimat avioliitot onnistuu (Intiassa), koska ihminen on rakennettu sillä lailla, et ei ole kiva elää yksin.

Voit kertoa sillä lailla et oot imarreltu, mutta toivot ystävyyden jatkuvan kaverilinjalla.

Sit usein käy sillä lailla et toinen alkaa inttämään, et "mikä mussa on vikana?" Tuollaiset asiat(pakit) otetaan henkilökohtaisesti, vaik tekis mitä.