Lapsen alulle saattaminen ja kaikkea muuta...

Olen 26- vuotias nainen ja seurustellut useamman vuoden toisen naisen kanssa. Olemme puhuneet yhteisestä lapsesta. Minua kiinnostaisi kuulla, miten muut naisparit ovat saaneet lapsia ja klinikan vai lahjoittajan kautta. Olen lukenut asiasta paljon eri sivustoilta, mutta haluaisin kuulla myös omakohtaisia kokemuksia. Olemme erittäin pieneltä paikkakunnalta (mikä ei vaikuta asiaan mitenkään), mutta välillä käynyt mielessä asia, miten ihmiset suhtautuvat asiaan, jos saamme lapsen. Kiitos jo etukäteen vastauksistanne :)

Olemme tällä hetkellä klinikan asiakkaita. Kokemukset ovat tähän saakka olleet hyviä, vaikka ihan vielä ei ole tärpännyt. Yksityisellä klinikalla palvelu on ollut todella hyvää, vaikka halpaa se ei tietysti ole. Sopivaa lahjoittajaa meillä ei tällä hetkellä olisi ollut, ja muutenkin tuntuu siltä, että anonyymi luovuttaja on selkein ja helpoin tapa. Alussa vähän hirvitti, kun klinikalla lykättiin pakolliselle psykologin vastaanotolle, mutta koimme kuitenkin tämän lakisääteisen keskustelun ihan hyödylliseksi. Sukulaiset ja ystävät, joille asiasta on kerrottu, ovat ainakin toistaiseksi suhtautuneet positiivisesti ja suhteet tuleviin isovanhempiin ovat hyvät, joten tukijoukkoja meillä onneksi on. Valitettavasti ei ole kokemuksia siitä, miten ympäristö asiaan suhtautuu, mutta se varmaan riippuu aika paljon asuinpaikasta ym.

Minä olen kiinnostunut samasta asiasta...Meillä olisi luovuttaja, mutta klinikalle/lääkärille on pakko mennä, koska tarvitsen raskaaksi tulemiseksi lääkehoitoa. Olisi ihana kuulla jonkun kokemuksia miten kaikki käytännössä toimii!

Näistä teemoista on keskusteltu paljon SETAn foorumin sateenkaariperheosiossa (vaatii rekisteröitymisen).
http://www.keskustelu.seta.fi/ 'rainbow'

Me ainakin otimme suoraan yhteyttä klinikkaan ja ensimmäisellä käynnillä käytiin läpi, miten asiassa edetään. Lääkäri kartoittaa tilanteen ja neuvoo sen mukaan. Palvelu on ollut todella hyvää. Rohkeasti vaan sinne, sillähän se selviää!

Noin tiivistetysti homma on mennyt tähän saakka näin:

- ensimmäinen käynti, keskustelu lääkärin kanssa
- kasa kokeita (mm. hormonitasot mitattu), seurataan kuukautiskiertoa
- keskustelu psykologin kanssa
- tilattu anonyymin luovuttajan sukusolut (en tiedä, miten menetellään, jos luovuttaja omasta takaa)
- kaikki näyttää olevan ok, joten aloitettu inseminaatioilla ja katsotaan, miten se onnistuu

Me löydettiin aivan ihana luovuttaja täältä!! anonyymina toimittiin, toki tavattiin ja juteltiin asioista ennen kuin projekti aloitettiin. Tulinkin melkein heti raskaaksi mutta valitettavasti tuo kerta ei tuottanut toivottua tulosta. Aloitimme projektin uudestaan tuossa olisko huhtikuussa?? ja toisesta luovutus kerrasta sitten onnisti ja nyt olen oikein onnellisesti raskaana jo viikolla 30 ja poika meidän perheeseen olisi tulossa!!!
Tietenkin klinikassa on paljon hyviä ja parempia puolia kuin omassa luovuttajassa, tällä tarkoitan sitä että kaikki luovuttajat mitä netissäkin liikkuu niin ei todellakaan ole terveitä!! Meillä kävi ainakin erittäin hyvä tuuri ja onni että juuri tämä luovuttaja löysi meidät. Tulen olemaan lopun elämäni enemmän kuin kiitollinen hänelle.
Niin se piti vielä lisätä että myös meillä oli ongelmia raskaaksi tulemisessa, sainkin clomit lääkäriltä käyttöön ja eka clomikierto toi tuon toivotun tuloksen.

Mahtavaa, Tazza!

Joskus luin toista ketjua, jossa toivoit lasta. Ihanaa, että toiveet toteutuvat.

Itse olen kaiketi etsimässä etäisää - tai ehkä lähi-isääkin, kukaties.

Olen 38v parisuhteessa elävä mies ja toivomme lasta. Ymmärrettävästi sellaista on vaikea hankkia - kohtua kun ei ole (siemenet laskeutuvat "hedelmättömään maaperään" :) ) ja adoptiokaan ei ole (vielä) mahdollinen.
Kertokaapa onko teillä kokemuksia / tiedättekö lähimmistänne jotka ovat hankkineet kimpassa lapsen (yksinäin/naispari - yksinäinen mies/miespari)? Onko vain legendaa ja toimiiko?

Sateenkaariperheiden puitteissa meillä toimii pieni isäryhmä: homo- trans- yms miehiä, jotka ovat tai suunnittelevat isyyttä. Isiä meistä on tullut kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yhdessä lesboparin kanssa, yhdessä sinkku(hetero)naisen kanssa, avioliitossa naisen kanssa (eronneita), synnyttäjänä (ennen transmiehisyyttä), adoptoimalla (ulkomailla asuvana), kohdunvuokrauksella, etc.

Useimmilla isyys on ollut pitkään harkinnassa ja useamman vuoden projekti ennen kuin se toteutui, joillakin se onnistui jo parikymppisenä, mutta kaikkien mielestä hieno homma.

Lisätietoja saa mm. "Juha Jämsä" <juha.jamsa@juhannus.org>