Kirjoittelen tänne ekaa kertaa, itseasiassa löysin sivuston vasta tänään. Olen hiukan hukassa ja hämmentynyt itseni kanssa, en tiedä mitä tehdä. Kaipaisin neuvoja ja ainakin kommentteja, tuntuu etten voi puhua tilanteesta kenellekään tutulle ainakaan täysin rehellisesti ja tuntuu että kohta pää halkee..
Olen 28v nainen ja tullut siihen tulokseen että olen todellakin bi. Olen aina tiennyt olevani jossain määrin kiinnostunut myös oman sukupuolen edustajista, mutta ajatellut että olen kuitenkin ennemmin hetero kuin tosissani kiinnostunut myös naisista, vaikka joskus olinkin ihastunut ystävääni. Se ei koskaan edennyt intohimoisia suudelmia ja syleilyitä pidemmälle eikä ne tunteetkaan olleet niin syviä, totesimme että meidän on parempi säilyttää ystävyys ystävyytenä eikä sotkea siihen seksuaalista suhdetta. Olemme edelleen hyvin hyvin läheisiä ystäviä.
Olen tällä hetkellä (vielä) parisuhteessa miehen kanssa, olemme olleet yhdessä kohta kahdeksan vuotta. Suhde on ollut karikolla jo pitkälti yli vuoden, olemme puhuneet moneen kertaan asioista ja mieheni tietää etten rakasta häntä, en ole rakastanut pitkään aikaan enää. Toki välitän tästä miehestä paljon, mutta en niin kuin pitäisi. Enää en ole varma olenko koskaan ollut häneen todella rakastunut. Ero on varmasti edessä.
Nyt parina viime kuukautena tietoisuus itsestäni iski oikein toden teolla! Tajusin kesken työpäivän jutellessani työkaverin kanssa että olen aivan huumaavasti ihastunut häneen, vatsassa kouraisi samalla lailla kuin joskus teininä kun oli oikein palavasti rakastunut, mikä ihana tunne! Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kukaan ei ole vuosikausiin saanut samanlaisia tunteita minussa aikaiseksi, ei nykyinen mieheni koskaan, ei edes seurustelun alkuaikoina. Olen ihan paiseessa mitä tehdä tunteilleni. Aluksi olin ihan hämmentynyt, 'enhän minä voi, sehän on NAINEN, ja vielä naimisissa, lähes kymmenen vuotta vanhempi ja kolmen lapsen äiti! Enhän minä voi tuntea oikeasti niin kuin luulen tuntevani! Eihän tässä ole mitään järkeä!' En ole koskaan ennen kokenut näin voimakkaita tunteita toista naista kohtaan. Haluaisin niiiiiin paljon enemmän kun olla vain työkavereita. En tiennyt että voin haluta jotakuta näin palavasti, vatsassa vääntää ja housut kostuu samantien jos tämä nainen koskee minuun vaikka vahingossa. Ei näin ole käynyt miesten kanssa koskaan.
Olen koittanut tukahduttaa tunteitani tätä maailman kauneinta ihaninta olentoa kohtaan, turhaan. Nyt rupeaa olemaan melko tuskainen olo. Olen sen verran arka, että pokka ei riitä kysymään häneltä suoraan mitä hän ajattelee. Joskus hän käyttäytyy "normaalisti" niin kuin ketä tahansa työkaveria kohtaan käyttäydytään, mutta välillä tuntuu että siinä olisi jotain molemmin puolista. Voi olla että vain tulkitsen ne katseet ja hymyt ja tuijotukset ja "liian" lähelle tulemiset väärin, kun niin paljon itse haluaisin. Tuntuu että tämä nainen unohtuu liian usein katsomaan minua silmiin ja hymyilemään vaikka puhuu jollekin muulle huoneessa olijalle yms. Kertokaa hyvät ihmiset mistä tiedän onko kyseinen ihminen hetero vai ei ja mistä tiedän onko hänellä mahdolliseti samanlaisia fiiliksiä minua kohtaan? Ja miten mun kannattaisi toimia, etten aivan tee itsestäni idioottia koko työporukan edessä? Kohta en saa enää peitettyä tunteitani, ja luulen että osa työporukasta sen on jo huomannut. Tuntuu että mun olis pakko saada tietää, näin lähtee järki. Mutta miten?!
Olen 28v nainen ja tullut siihen tulokseen että olen todellakin bi. Olen aina tiennyt olevani jossain määrin kiinnostunut myös oman sukupuolen edustajista, mutta ajatellut että olen kuitenkin ennemmin hetero kuin tosissani kiinnostunut myös naisista, vaikka joskus olinkin ihastunut ystävääni. Se ei koskaan edennyt intohimoisia suudelmia ja syleilyitä pidemmälle eikä ne tunteetkaan olleet niin syviä, totesimme että meidän on parempi säilyttää ystävyys ystävyytenä eikä sotkea siihen seksuaalista suhdetta. Olemme edelleen hyvin hyvin läheisiä ystäviä.
Olen tällä hetkellä (vielä) parisuhteessa miehen kanssa, olemme olleet yhdessä kohta kahdeksan vuotta. Suhde on ollut karikolla jo pitkälti yli vuoden, olemme puhuneet moneen kertaan asioista ja mieheni tietää etten rakasta häntä, en ole rakastanut pitkään aikaan enää. Toki välitän tästä miehestä paljon, mutta en niin kuin pitäisi. Enää en ole varma olenko koskaan ollut häneen todella rakastunut. Ero on varmasti edessä.
Nyt parina viime kuukautena tietoisuus itsestäni iski oikein toden teolla! Tajusin kesken työpäivän jutellessani työkaverin kanssa että olen aivan huumaavasti ihastunut häneen, vatsassa kouraisi samalla lailla kuin joskus teininä kun oli oikein palavasti rakastunut, mikä ihana tunne! Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kukaan ei ole vuosikausiin saanut samanlaisia tunteita minussa aikaiseksi, ei nykyinen mieheni koskaan, ei edes seurustelun alkuaikoina. Olen ihan paiseessa mitä tehdä tunteilleni. Aluksi olin ihan hämmentynyt, 'enhän minä voi, sehän on NAINEN, ja vielä naimisissa, lähes kymmenen vuotta vanhempi ja kolmen lapsen äiti! Enhän minä voi tuntea oikeasti niin kuin luulen tuntevani! Eihän tässä ole mitään järkeä!' En ole koskaan ennen kokenut näin voimakkaita tunteita toista naista kohtaan. Haluaisin niiiiiin paljon enemmän kun olla vain työkavereita. En tiennyt että voin haluta jotakuta näin palavasti, vatsassa vääntää ja housut kostuu samantien jos tämä nainen koskee minuun vaikka vahingossa. Ei näin ole käynyt miesten kanssa koskaan.
Olen koittanut tukahduttaa tunteitani tätä maailman kauneinta ihaninta olentoa kohtaan, turhaan. Nyt rupeaa olemaan melko tuskainen olo. Olen sen verran arka, että pokka ei riitä kysymään häneltä suoraan mitä hän ajattelee. Joskus hän käyttäytyy "normaalisti" niin kuin ketä tahansa työkaveria kohtaan käyttäydytään, mutta välillä tuntuu että siinä olisi jotain molemmin puolista. Voi olla että vain tulkitsen ne katseet ja hymyt ja tuijotukset ja "liian" lähelle tulemiset väärin, kun niin paljon itse haluaisin. Tuntuu että tämä nainen unohtuu liian usein katsomaan minua silmiin ja hymyilemään vaikka puhuu jollekin muulle huoneessa olijalle yms. Kertokaa hyvät ihmiset mistä tiedän onko kyseinen ihminen hetero vai ei ja mistä tiedän onko hänellä mahdolliseti samanlaisia fiiliksiä minua kohtaan? Ja miten mun kannattaisi toimia, etten aivan tee itsestäni idioottia koko työporukan edessä? Kohta en saa enää peitettyä tunteitani, ja luulen että osa työporukasta sen on jo huomannut. Tuntuu että mun olis pakko saada tietää, näin lähtee järki. Mutta miten?!