Suuntautuminen mietityttää

Olen alkanut todella pohtia uudestaan suuntautumistani, kun viime aikoina olen alkanut tuntea jotain ihastuksen tapaista erääseen kaveriini, joka on myös tyttö. Takanani on muitakin tyttöihastuksia, varsinkin yläasteajalta, aika paljonkin. Opettajia, koulutovereita, harrastustuttuja... kaduillakin katselin ja katselen edelleen enemmän naisia kuin miehiä. Tuolloin kärvistelin, kun en voinut avautua kenellekään ihastuksistani, kun pelkäsin muiden suhtautumista. Luin kuitenkin salaa Z-lehtiä ja haaveilin pystyväni olemaan avoimesti sitä, mitä olen ja tunnen. Pidin itseäni jonkin aikaa biseksuaalina, sitten lesbona, sitten jälleen biseksuaalina, sitten en ajatellut asiaa. Nyt suuntautuminen on noussut uudestaan ajankohtaiseksi tämän kaverin myötä. Mietin tätä tyttöä joka päivä, hän eksyy uniini, vatsanpohjasta ottaa kun katsomme silmiin... lisäksi nämä tunteet alkavat olla jo aika kroonisia. Mietin vain, onko tämä ohimenevää ja kuinka vakavasti minun tulisi ottaa tunteeni. Tämä kaveri juuri kertoi olevansa lesbo, mikä tietenkin herätti toiveikkuutta. Silti minusta tuntuu, etten ole kovin vakavasti otettava näiden tunteideni kanssa, vaikka tosiaan ne ovat jatkuneet jo pidempään ja niitä on esiintynyt aiemmin muidenkin kuin tämän kaverin kanssa. Tuntuu, että minua pidettäisiin vain erikoisuuden tavoittelijana, jos kertoisin tunteistani, vaikka nämä tunteet ovat todellakin tosia ja tuntuvat ihan samalta kuin aikoinaan miesten kanssa (olen siis yrittänyt seurustella miestenkin kanssa). Olen hyvin hämmentynyt, mikä varmaan näkyykin viestistäni.

Tuntuu, että sopisimme hyvin yhteen tämän kaverin kanssa. Pelottaa vain, ettei tärppääkään enkä sitten kelpaa muillekaan kun olen varmaan ihan liian "heteron" oloinen. Tietenkin se on katsojasta kiinni, mutta silti pelottaa, kelpaanko... uskaltaisinkohan SETAn toimintaan mukaan? Olen pohtinut sitä jo vuosia ja joka kerta päätynyt siihen lopputulokseen, etten uskalla, kun minua ei kuitenkaan otettaisi vakavasti (vaikka mistä minä sen muka tietäisin). Ihan kuin minun muka pitäisi mahtua johonkin tiettyyn muottiin, jotta voisin toteuttaa itseäni ja toiveitani. Uskaltaminenhan on vain itsestäni kiinni.

Mitä mieltä olette tästä tilanteesta, näistä tunteistani ja ajatuksistani?

Mene ihmeessä mukaan SETAan, jos olet jo noin kauan sitä miettinyt. Miksei sinua otettaisi vakavasti? Ei ole mitään yhtä ja oikeaa tapaa olla lesbo (tai bi). Maailmassa on sitä paitsi vaikka kuinka paljon naisia, jotka ovat joskus olleet parisuhteessa miehen/miesten kanssa, ja silti pitävät itseään nykyään lesboina (minäkin kuulun tähän myöhäisheränneiden joukkoon). Ja onhan SETAn toiminta yhtä lailla tarkoitettu myös bisseille.