Kaipaisin neuvoja. Olen 31-vuotias 1v 5kk tytön äiti ja naimisissa. Koko elämäni on mennyt itseäni etsiessä, ja syyksi tänä keväänä selvisi persoonallisuushäiriöt. Olen aloittanut itseni etsimisen alusta, opetellut tietämään kuka ja millainen todella olen. Ja nyt minuuteni syvyyksistä on löytynyt tajuamus siitä, että minä taidan olla lesbo.
On pieni shokki huomata se tässä vaiheessa elämää, kun olen naimisissa oollut kohta 6 vuotta, meillä on lapsi ja iso yhteinen talolaina. Silti varmuus asiasta kasvaa päivä päivältä, hetki hetkeltä. Mieheni ei kiinnosta minua seksuaalisesti lainkaan, ja olen tajunnut, etten ole koskaan kokenut miehiä haluttavina ja eroottisina, vaan naiset. Ensimmäisiä merkkejä huomaan löytyvän 9 vuoden takaa, niitä voi olla sitä ennenkin. Tämä asia, lesbouteni, on tuonut valtavan helpotuksen, mutta samalla suuren surun, sillä olen hämmentynyt, ja tiedän, että jos asia todella on niin, että olen lesbo, perheemme ei voi jatkaa enää yhdessä, sillä se olisi väärin kaikkia kohtaan.
Ja samalla surun keskellä on haave omasta tyttöystävästä, omasta elämästä omassa kodissa. Tunnen siitä syyllisyyttä, sillä miehelleni en ole puhunut vielä, kun en halua ennenkuin todella voin olla mahdollisimman varma. Täysi yllätys tämä ei silti ole. Kuluneen vuoden aikana mieheni on itse sanonut minulle, että ehkä se ei ole mies, jota minä tarvitsen. Ja se tuntui järkytykseltä siksi, että tajusin, etten voi sanoa hänen olevan väärässä.
Kaipaisin siis neuvoja vastaavaa kokeneelta, mitä tehdä. Yhden lesboystäväni kanssa olen tapaamassa lähiaikoina, haluan kuulla häneltä omakohtaisia kokemuksia. Yhdelle ystävälle olen kertonut ja saanut hänen täyden tukensa, mistä olen todella kiitollinen. Minun oli pakko kertoa hänelle, muuten olisin varmaan räjähtänyt, sillä tämä on tosi iso asia.
Jo etukäteen kiittäen, Rubus
On pieni shokki huomata se tässä vaiheessa elämää, kun olen naimisissa oollut kohta 6 vuotta, meillä on lapsi ja iso yhteinen talolaina. Silti varmuus asiasta kasvaa päivä päivältä, hetki hetkeltä. Mieheni ei kiinnosta minua seksuaalisesti lainkaan, ja olen tajunnut, etten ole koskaan kokenut miehiä haluttavina ja eroottisina, vaan naiset. Ensimmäisiä merkkejä huomaan löytyvän 9 vuoden takaa, niitä voi olla sitä ennenkin. Tämä asia, lesbouteni, on tuonut valtavan helpotuksen, mutta samalla suuren surun, sillä olen hämmentynyt, ja tiedän, että jos asia todella on niin, että olen lesbo, perheemme ei voi jatkaa enää yhdessä, sillä se olisi väärin kaikkia kohtaan.
Ja samalla surun keskellä on haave omasta tyttöystävästä, omasta elämästä omassa kodissa. Tunnen siitä syyllisyyttä, sillä miehelleni en ole puhunut vielä, kun en halua ennenkuin todella voin olla mahdollisimman varma. Täysi yllätys tämä ei silti ole. Kuluneen vuoden aikana mieheni on itse sanonut minulle, että ehkä se ei ole mies, jota minä tarvitsen. Ja se tuntui järkytykseltä siksi, että tajusin, etten voi sanoa hänen olevan väärässä.
Kaipaisin siis neuvoja vastaavaa kokeneelta, mitä tehdä. Yhden lesboystäväni kanssa olen tapaamassa lähiaikoina, haluan kuulla häneltä omakohtaisia kokemuksia. Yhdelle ystävälle olen kertonut ja saanut hänen täyden tukensa, mistä olen todella kiitollinen. Minun oli pakko kertoa hänelle, muuten olisin varmaan räjähtänyt, sillä tämä on tosi iso asia.
Jo etukäteen kiittäen, Rubus