Tulin ulos kaapista - taas kerran

Olin istumassa iltaa tuttavani kanssa, jonka olen tuntenut muutamia vuosia. Olemme ajoittain varsin tiiviissä vuorovaikutuksessa. Mukana kuviossa on usein myös oma ukkoni. Tänään tuli tilanne, josta tajusin, ettei kaverillamme ollut pienintäkään hajua siitä, että me olemme pariskunta. Sanoin asian ääneen, koska tilanteen kunnollisen ymmärtämisen vuoksi niin oli tarpeellista menetellä. Hetken hän oli hämmentynyt ja totesi sitten, että hänelle tieto ei ole lopulta mikään erikoinen juttu. Hän kertoi omasta tuttavapiiristään löytyvän myös sateenkaari-ihmisiä.

Kaapista ulostulosta on mennyt kaikki hohto! Se alkaa olla tylsää ja liian ennustettavaa. Pitää jatkuvasti kuitenkin skannata, että onko tuttavuus tajunnut parisuhteemme laatua vaiko ei. Sitten pitää punnita, onko lainkaan tarpeen kertoa vaiko antaa vain asian olla. jne. jne.

Ei tämä kaapista ulostulo lopu näköjään ikinä.

"Ei tämä kaapista ulostulo lopu näköjään ikinä."

Loppuu se - siinä vaiheessa kun kirstun kansi kiinni naulataan ;)

Ei taida sekään riittää. Monien ihmisten (etenkin julkkisten) seksuaalisuutta pengotaan sinnikkäästi kuoleman jälkeen ja onpa niitä postuumisti outattukin.

Tamperelaiseksi vapaaksi kirjoittajaksi ja vihreäksi feministiksi ilmoittautuva Rosa Meriläinen pohdiskelee oivassa Hesarin kolumnissaan sitä, montako kertaa homon täytyy tulla kaapista ulos elämänsä aikana. Kerran kaapista tullut voi myöhemmin päätyä vaikkapa työyhteisöön, jossa ei voi ollakaan ulkona.

Itsekin olen toisinaan miettinyt sitä, että kun vaikkapa työkaverit ympärillä vaihtuvat, niin sitä ei välttämättä olekaan niin ulkona kun on kuvitellut - ja minun osoittautuminen homoksi voi olla hämmennyksen lähde.

Meriläinen arvelee, että kaikkien kansalaisten tiedot seksuaalivähemmistöistä eivät ole huikeita. Helpompaa olisi, jos miesten välisestä rakkaudesta kerrottaisiin helppotajuisesti samalla kun muutakin seksuaalivalistusta annetaan. Ja turvaseksiksin merkityskin tulisi selväksi.

- Jos pienestä pitäen oppisi homoseksuaalisuuden olevan luonnollinen osa ihmisyyttä, sitä ei vajoaisi kammiovärinään ensimmäisen elävän homon osuessa lähipiiriin, toteaa Meriläinen.

Rosa Meriläisen kolunmi "Kaapista ulos" Helsingin Sanomissa:
http://www.hs.fi/kotimaa/Kaapista+ulos/a1305553676688

"kysyin aidolla uteliaisuudella miltä se tuntuu, että mitä se homorakkaus on. Viattomuuksissani kun en ollut aivan tarkkaan vielä pohtinut poikien välisen yhdynnän teknisiä ulottuvuuksia."

Eh? Tätäkö se homorakkaus on? Toivottavasti sai vastaukseksi jotain muutakin kuin selostusta siitä miten akti tapahtuu :P

Minulla on taas takana kaapistatulo uudessa tyo/opiskeluyhteisossa. Nyt, ensimmaista kertaa omalla kohdalla, maassa jossa homoseksi on ainakin teoriassa rankaistava teko (Singapore). Paatin joka tapauksessa tulla heti kaapista, ja olen hyvin tyytyvainen etta tein nain. Minusta tuntuu etta mahdolliset ongelmat voi kohdata rakentavasti vain jos on itse avoin. Tahan mennessa en kuitenkaan ole kohdannut mitaan ongelmia. Taalla se oletus, etta olen hetero, oli kuitenkin selvasti voimakkaampi kuin yleensa. Monet eurooppalaiset ovat tainneet jo herkistya siihen etta iso osa heidan kohtaamistaan ihmisista on homoja =).