Sulavan Ruusun ajatuksia
En ollut aivan varma, minne tämän lykkäisin, mutta päätyipä tänne lopulta. Ehkä tänne kuuluu, ehkä ei. Kuuluuko mikään minnekään loppujen lopuksi? Pyydän jo valmiiksi anteeksi, jos ajatuksenjuoksuni on hieman hämmentävää, kuten itse ja tuttuni sanovat. Koettakaa kestää.
Biseksuaalina molemmat sukupuolet kiinnostaa, ja jos joku kysyisi kumpi enemmän, vastaisin varmaankin, että miehet. Puoli totuutta. Aika usein tulee mietittyä, millaista olisi rakastaa naista naisena. Selventeeksi vielä mainitsen olevani itse mies. Olen jossain näissä mietteissäni todennut, että kaikkein mieluiten haluaisin juuri rakastaa naista, mutta naisena. Olen miettinyt, mistä tällaiset ajatukset johtuvat ja pohtinut niitä myös erään naispuolisen ystäväni kanssa. Vastaus ei ole vielä syntynyt.
Myös on tullut mietittyä, tahtoisinko olla nainen. Täytyy myöntää, että ajatus on aina kiehtonut, mutta en ole varsinaisesti tuntenut olevani 'väärää' sukupuolta, kuten transseksuaalisuudessa. Oikeastaan en tunne sillä, mitä sukupuolta olen, olevan mitään väliä. Kuitenkin tuntuu siltä, että naista olisi helpompi rakastaa naisena. Melkeinpä, että silloin voisi rakastaa 'oikeammin'.
Onko ajatuksia, mistä johtuvat ajatukset ja mietteet nämä? Kiinnostaisi kuulla vähän muitakin ajatuksia kuin jo mainitsemani ystäväni, vaikka hänestäkin on ollut suuri apu.
Moi Ruusu!
Hienoa, että olet pohdiskellut asiaa ja saanut ystävästäsi keskusteluseuraa.
"Täytyy myöntää, että ajatus on aina kiehtonut, mutta en ole varsinaisesti tuntenut olevani 'väärää' sukupuolta, kuten transseksuaalisuudessa. Oikeastaan en tunne sillä, mitä sukupuolta olen, olevan mitään väliä."
Minä tunnen samoin ja tajusin 17-vuotiaana olevani genderqueer. Olen todella poikamainen ja androgyyni niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Leikittelen usein ajatuksella, että olisin poika. Lisäksi sinun tavoin mietin joskus, millaista olisi olla eri sukupuolta kuin nyt ja olla naisen kanssa. Minun tapauksessani siis asetelma olisi heteromies ja nainen. En kuitenkaan halua mennä sukupuolenkorjausleikkaukseen, koska viihdyn tyttönä ja lesbona. Kuten sanottu, en niinkään välitä, mitä sukupuolta olen biologisesti. Henkinen sukupuoli-identiteettini on sen verran monimuotoinen, ettei biologialla ole niinkään väliä.
Ihanaa! Joku on puhunut.
Jälkikäteen hieman alkoi itseäni mietityttämään, kannattiko sittenkään paljastaa ajatuksiani, enkä muuten olisi uskaltanutkaan, mutta ajatukset ja mietteet nousivat taas pintaan, kun aloitin kirjoittamaan novellia, joka osaksi kertoo kahden naisen välisestä rakkaudesta. En olisi muuten varmaankaan tehnyt tarinaan sellaisia päähahmoja, mutta sama ystäväni, jonka jo ensimmäisessä viestissäni mainitsin, sanoi, että voisin ihan hänen ilokseen kirjoittaa hieman naistenkin välisestä rakkaudesta.
Mukava piriste kuulla jonkun ajattelevan samoja asioita, kun kaikki muut hommat elämässä painaa päälle.
Hyvä, että kerroit, koska heti löytyi joku sieluntoveri - minä!
Kuinka siistiä, että kirjoitit asiasta. Olen itsekin kirjoittaja, joten tiedän, minkä vapauden siitä saa. Voi kirjoittaa kenestä vain, mitä vain ja olla kuka tahansa. Kirjoittamalla myös pystyt käsittelemään tunteitasi ja toiveitasi. Itse kirjoitan lähes aina miehen näkökulmasta, koska siten saan perspektiiviä "toiseen puoleen" itsessäni.
Mitkäs asiat painaa päälle?
En nyt kamalasti viittisi ongelmistani kitistä - jätän suurimman osan yksin psykiatrilleni, mutta ajotunneilla epäonnistumisen pelko, yliopistoon pääsy ja asiat tyttöystävän kanssa nyt ensimmäisenä mieleen putkahtaa.
Itse olen kirjoittanut viimeaikoina lähes pelkästään naisten tai homomiesten näkökulmasta. Yleensä niasetkin ovat olleet lesboja. Heterosuhteista kirjoittaminen vaan ei innosta. Vaikkuttaa jotenkin tylsältä. Olen joskus ajatellut, että kirjoitan asioista, joita en muuten välttämättä kykenisi kokemaan. Koen ne siis hahmojeni kautta.
Esimerkki tästä on tavallaan Illan myöhä, joka on novelli, jonka tein pian sen jälkeen, kun ensimmäistä kertaa kerroin eräälle ystävälleni olevani kiinnostunut myös miehistä. Tämä novelli siis perustui tunteisiin, joita halusin tuntea. Novelli on oikein mukava poika-tapaa-pojan-tarina, mutta tarinan minä-kertojan sukupuoli paljastetaan vasta aivan lopussa. Sitä ennen lukija on joutunut päättelemään itse, ja tähän asti jo aika moni on luullut päähahmon olevan nainen.
Juu, tutulta kuulostaa.
Tietääkö tyttöystäväsi tästä asiasta mitään?
Eipä taida tyttö tietää. En ole kyllä koskaan miettinyt kertovani. Ei kai ole vain sattunut tulemaan sellaista ajatusta. Jos kuitenkin tulisi sellainen olo, että haluaisin kertoa, niin luulen, etten muistaisi aivan pian. Minulla on todettu joskus kauan sitten lieviä keskittymishäiriöitä ja tyttöystävälläni on ADHD, joten jos koettaisin muistaa puhua unohtaisin itse tai viimeistään siinä vaiheessa, kun tytön sekoiluja seuraisin. Oikein ihana pari olemme kuulemma :p