Miten kertoa homoudesta?

Olen tuskaillut monta vuotta oman homouteni hyväksymisen kanssa. Viimeisen vuoden, viimeiset kuukaudet erityisesti. Tuntuu, että nyt olisin valmis kertomaan asiasta läheisille. Sisaruksille ja ystäville voisin kertoakin kasvotusten, mutta vanhemmat tuntuvat vaikeimmilta. He, kuten muukin perheeni, ovat hyvin uskonnollisia. Jännittää, pelottaa ja ahdistaa koko kertominen. Vaikka olen sitä mielessäni ajatellut kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Haluaisin olla vihdoin oma itseni, kokonaan.

Voisiko sen tehdä tekstiviestillä? Oikeaa tapaa ei varmasti ole, mutta en keksi muuta. En taida olla muuhun riittäväh rohkea. Vai olisiko tuo liian "kylmää"?

Itse vahingossa lipsautin porukoille humaltuneena..
Tosin onneksi porukat on asian kanssa ihan hyvin sujut.

Varmaan vanhemmista riippuen, mutta oletaisin, että olisi hyvä antaa 'tilaa' ja 'aikaa' mahdollisuuksien mukaan. Kaikki eivät kestä heti vasten kasvoja lauottuna sulatella kaikkea, ja usein voi olla parempi että vanhemmat saavat hetken pyöritellä ajatuksiaan ja muistaa että kyseessä on kuitenkin heidän lapsi.

Itse kerroin ensin sellaiselle henkilölle, jonka tiesin ymmärtäväiseksi ja rakkaudelliseksi: eli omalle siskolleni.. Kenties kannattaa kertoa ensin vain yhdelle (tai parille), eikä tulla ruminalla "kaapista" ulos. Sitten kerroin parille ystävälleni, jotka ymmärsivät hyvin. Tiukka kristillinen vakaumus voi aiheuttaa joskus jyrkkiäkin reaktioita, mutta sinä tunnet läheisesi parhaiten.

Ei sun tartte kenellekkäÄ se sanoo... otat asiat normaalisti, jos kysyy joku perheestä, että onko jo tyttökaverii niin sano että ei, mutta mulla on poikaystävä ja jos ei niin sano ettei sua naiset kiinnosta, ei sitä tarvi huutaa kaikkille, tietysti ite jos haluut siitä vaan, mutta ottaa asiat normaalisti niinkuin ne ovat auttaa enemmän.

Moni arvaa, jos ei ole koskaan seurustelusuhdetta. Moni homo tai lesbo vaikenee tietyistä asioista ja se jo sinänsä on paljastavaa. Usein käy niin, että ollaan sanattomasta sopimuksesta hiljaa tietyistä teemoista ja suojellaan yhdessäoloa uhkaavilta ristiriitoja ja pettymyksiä tuottavilta asioilta. En usko, että yksikään vanhempi on iloinen, jos tyttö tai poika paljastuu seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvaksi, koska se on häpeällistä.

Joo en oo oikein samas mielessä että on häpeällistä, havettää se kyllä että vanhemmat eivät ymmärrä. tai sitte mä asun omasa hippi maailmassa, jokainen panee kenen kans haluaa, ei kenellekään ole oikeutta valittaa. Omistan kroppani ja tee omaisuudellani mitä haluan ja se on mitä muutki pitäis ajatella.

Itse en ole kertonut vanhemmille tai muille sisaruksilleni paitsi isolle veljelle, että olen kiinnostunut miehistä sekä naisista. Olen seurustelu suhteessa miehen kanssa, mutta olen päättänyt olla kertomatta asiasta muille. Jos se joskus elämän vaiheessa paljastuu niin se ei haittaa mitään. Se on minun asiani kenen kanssa olen ja kenestä olen kiinnostunut. Asioilla on tapana järjestyä ja ketä on loppupelissä vaatimassa totuutta. Perheeni tietää että seurustelen, mutta he eivät ole sen kummoisemmin kommentoineet asiaa.

Turha sitä on hävetä sitä mitä on. Olen uniikki persoona ja jos joku ei halua hyväksyä todellista minä-kuvaani niin se olkoon heidän oma häpeänsä. Kyllä minä jossain vaiheessa sitten tulen kaapista ulos julkisesti perheelleni, mutta ei jaksa tehdä siitä mitää suurempaa numeroa. Perhe vetää ristin seinään jo vähemmästä poikkeavasta tekosesta.Inhoan sitten sitä tapaa yli kaiken.

Mutta minusta ei sitä ole pakko kertoa jos ei halua. Se on ihan oma päätös mitä tekee sen suhteen.

Tuskin tekstarilla kannattaa kertoo, vaan mieluummin vaikka puhelimessa. Tekstarilla kertominen on jotenkin tökeröö, kun kyse on noin isosta asiasta. Eikä sulla varmaan mikään kiire oo kertomisen kanssa, jos sulla ei oo poikaystävää, jota esitellä vanhemmille. Tosin ennen poikaystävän viemistä kannattaa kertoo niille homoudesta ja vähän pohjustaa asiaa. Vanhemmille sen hyväksyminen ei oo välttämättä mikään läpihuutojuttu. Kaikille sitä ei kuitenkaan tarvi julistaa ja kysymyksiin tyttöystävästä voi vastata vaan, et "ei oo eikä tuu". Poikaystävää ei tarvi mainita, jos sellanen on. Terve itsesuojeluvaisto.

Mä ite en oo kertonu mitään mun vanhemmille enkä kerro ennen ku mulla on poikaystävä. Ketä tahansa mä en kuitenkaan vie näytille pelkästään kolmen viikon seurustelun jälkeen, vaan pitää olla tuntenu toinen riittävän kauan. Mä en siis oo kovin hyvää neuvoon tällasissa kaappijutuissa, koska mä ite oon panssarikassakaappihomo eikä mulla oo mikään kiire kaapista ulos tulemisessa.

On raskasta salata itsestään keskeisiä osia. Niinpä seksuaalisuudestaan ja rakkaudesta puhuminen aivan luonnollisella tavalla silloin kun se on ajankohtaista on paras mahdollinen. Näin siis ideaalimaailmassa. Käytännössä teema "homoseksuaalisuus" (tai muu valtavirrasta ja/tai yksimuotoisesta hyväksytystä poikkeava seksuaalisuus) johtaa usein monimutkaisiin sosiaalisiin ongelmiin.

Voin vain yrittää kovasti rohkaista Sinua puhumaan. Selvyys on hyvin helpottava olotila, vaikka seuraukset aluksi eivät olisikaan parhaat mahdolliset.
En tosin suosittele tekstiviestiä. Mieluummin töksäytät sen huonosti valitulla hetkellä heille suoraan kasvotusten. En suosittele myöskään sellaista vihjailua, jossa homous jää epämääräiseksi ja epämiellyttäväksi.

Tunnet tietenkin vanhempasi parhaiten ja tunnet heidän tapansa reagoida ja käsitellä asioita. Älä ryhdy mihinkään uhkarohkeaan ilman, että - jos mielestäsi seuraukset voivat olla hyvinkin pahat - et ole varmistanut vetäytymismahdollisuuksiasi.
Jumala on rakkaudessaan ihmeellinen.
Siunausta!

Vanhempani arvasi mitä oli kyseessä kun ravasin usien kauklahdessa ja kun aina menin tietylle kaverilla pariksi päiväksi. Aluksi ajatus seurustella miehen kanssa oli tosi outo ja en oikein osannut suhtautua kovin hyvin. Suhde on julkistettu facebookissa ollut jo jonkin aikaa ja yhteensä 3 kuukautta jo yhdessä. Rakastan miestäni ja tiedän että hän rakastaa minua syvästi myös.

Perheeni on sopuisa ja sain tietää, että suvussamme on toinenkin homo joka on hieman arempi asiasta. Tietty katselen kyllä naisia kanssa, mutta olenhan bi. Mutta aina on pikku kiusaus joka meinaa ottaa valtansa kun rakastaa kumpaakin sukupuolta. Haluan olla nykyisen miehen kanssa, mutta toivottavasti en tule mokaamaan suhteessa vastaamalla vahingossa rakkaudella jollekin toiselle ihmiselle. Kihlat tulossa joku kuukausi kunhan rahaa on riittävästi tai sitten jo huomenna. Kummatkin tosissaan =)

> Tietty katselen kyllä naisia kanssa, mutta olenhan bi. Mutta aina on pikku
> kiusaus joka meinaa ottaa valtansa kun rakastaa kumpaakin sukupuolta.

Niin. Biseksuaalejakin on tietenkin erilaisia, mutta tämä tuntuu olevan valitettavan usein se asianlaita bi:n ollessa kyseessä. Tietääkö miehesi, että olet bi ja että katselet myös naisia? Toivottavasti olet rohjennut puhua hänen kanssaan asiasta.