- 1 / 5
- morphia
- 16.2.2010 21:32
Ajattelen asiaa päivittäin. Tuntuu että kaikilla muilla on joku, minulla ei ketään. Pohjanmaa on kuollut paikka, kuolen tänne yksinäisyyteen.
Olen jo kauan haaveillut naisesta, sellaisesta ihanasta poikamaisesta naisesta. Jos vastaani kävelisi joskus Samantha Ronsonin näköinen nainen niin kuolisin siihen paikkaan.
Tuntuu pahalta nähdä onnellisia pareja yhdessä, tekisi mieli vain haudata itsensä peiton alle, mutta mitä sekään auttaa.
Teki tuskaa tulla sinuiksi sen asian kanssa, että pidän naisista, ja kun pääsin sinuiksi sen kanssa, se oli hetken vapauttava tunne tajuta mikä oikeasti on, mutta tämä yksinäisyys vie siitä kaiken ilon. Nyt minä tahtoisin saada kiinni sen ajan joka minulta meni hukkaan kun haparoin itseni kanssa.
Olen väsynyt etsimään. En enää halua olla yksin.
Olen jo kauan haaveillut naisesta, sellaisesta ihanasta poikamaisesta naisesta. Jos vastaani kävelisi joskus Samantha Ronsonin näköinen nainen niin kuolisin siihen paikkaan.
Tuntuu pahalta nähdä onnellisia pareja yhdessä, tekisi mieli vain haudata itsensä peiton alle, mutta mitä sekään auttaa.
Teki tuskaa tulla sinuiksi sen asian kanssa, että pidän naisista, ja kun pääsin sinuiksi sen kanssa, se oli hetken vapauttava tunne tajuta mikä oikeasti on, mutta tämä yksinäisyys vie siitä kaiken ilon. Nyt minä tahtoisin saada kiinni sen ajan joka minulta meni hukkaan kun haparoin itseni kanssa.
Olen väsynyt etsimään. En enää halua olla yksin.