Työkaveriin ihastunut

Kerroin työkaverilleni taustani, että olen seurustellut miehen kanssa ja sitä rataa. Miksi tein sen? No sen vuoksi, koska hänestä on tullut enemmän kuin työkaveri ja vieraillut luonani muutamaan otteeseen.

Hän on tietääkseni hetero - tosin hän ei puhu koskaan taustoistaan. Meillä on kuitenkin todella hyvä kemia välillämme ja nyt olen ihastunut häneen korvia myöten.

Hän ei ollut moksistaan seksuaalisesta suuntautumisestani. Ei kuulemma erottele homoja ja heteroita. Anyway, en ole koskaan ihastunut heteroon ja tunnen nyt palavaa tarvetta kertoa asiasta hänelle.

Toinen puoli minusta kuitenkin jarruttaa, sillä mitä hyötyä siitä loppujen lopuksi olisi. Tuskin hän siitä loukkaantuisi, mutta koen tunnustuksen olevan tarpeetonta.

Työskentelen hänen kanssa silti joka päivä yhdessä ja ei tämä ihastus laannu millään. Valinta on luonnollisesti minun, mutta olisi kiva kuulla vastaavista tilanteista.

Joskus on ollut samanlainen kokemus: Siis olin ihastunut omaa sukupuolta olevaan henkilöön työssä sekä ystävänä vapaalla.. Siitä on vierähtänyt jo pitempi aika. Olimme hyviä ystäviä/työkavereita, mutta pidättäydyin kertomasta, vaikka tiesin, että hän olisi voinut ymmärtää.. mutta hän oli oikea naisten mies :))..

Toiset voivat saada jopa tyydytystä siitä, että heitä "palvotaan", vaikka toinen ei tunnekaan samalla tavalla kuin itse (luulen kohdallani, että hän oivalsi tunteeni). Jos vaistosi kertoo, että hän on sinusta kiinnostunut myös seksuaalisesti ja antaa näin ymmärtää, niin kerro ihastumisesi häneen: Hänhän tietää jo suuntautumisesi. Tai anna hänen tehdä seuraava siirto. Muuten suosittelisin, että älä paljasta tunteitasi, vaikka hän sen "rakastumisen" aavistaisikin. Kaikkeahan pahimmassa tapauksessa voidaan käyttää hyväksi. Omassa ihastumisessani oli se hyvä puoli, että hän oli tavallaan "tavoittamattomissa".. ja se oma ylpeyteni.

Ihastuminen kohdallani työkaveriin toi mielekkyyttä työhönkin; viattomat työpaikkaromanssit piristävät, vaikka ne olisivatkin yksipuolisia riippuen tietysti henkilöstä.

Hei!

Päätin nyt kirjoittaa tänne, vaikka aiheeni tuntuukin aika järjettömältä. Minua on vain alkanut tämä asia niin paljon ahdistamaan, etten tiedä, mitä teen. Pelkään nimittäin, että olen ihastunut työkaveriini, joka on perheellinen nainen- heterosuhteessa siis. Sanon, että pelkään asian olevan niin, koska tunne on tosi hämmentävä, eikä mielestäni samanlainen, kuin aiemmat ihastukseni. En myöskään haluaisi olla ihastunut häneen. Hänen suhtautumisensa minuun on ollut ystävällistä ja jotenkin hellää- hän on esimerkiksi tullut pari kertaa halaamaan (pikkujouluissa ja laivalla ) tai yhtäkkiä hämmentävän lähelle. Useimmiten kun joudun samaan huoneeseen, kuin hän, minua ahdistaa niin, että huimaa. Tunne muistuttaa alkavaa paniikkikohtausta, mutta samalla haluaisin hänen lähelleen. Se on niin voimakas tunne, etten pysty peittämään sitä- hän on huomannut asian. Tilanne on vaikea ja minusta tuntuu hyvin kurjalta. Minulla on myös itsetuhoisia ajatuksia. En halua kuolla / tappaa itseäni, mutta en jaksaisi tätä pahaa oloa.

voiko homomies tuntea myös vetoa naiseen? ei siis bi-mies

katseet, läheisyyden tunne, samalla aaltopituudella...olen tosi ymmällään flirtti. miksi kaikki tämä?

olen siis nainen.

jasse3 kirjoitti: "voiko homomies tuntea myös vetoa naiseen?"

Ei

"katseet, läheisyyden tunne, samalla aaltopituudella...olen tosi ymmällään flirtti. miksi kaikki tämä?"

Joko olet ymmärtänyt väärin, tai sitten kyseinen mies ei ole homo.

> katseet, läheisyyden tunne, samalla aaltopituudella


Hymyillähän voi ja hyvin tulla juttuun, vaikkei vetoa toiseen tuntisikaan. Olet varmaan tulkinnut jotain tosiaan nyt väärin.

Ystäväiseni!
Ihastuminen on aina hyvä asia. Ole onnellinen, että saat tuntea sitä ihanaa tunnetta, mikä vie jalat alta. Jos ihastumisesi kohde on aikuinen nainen, ihan varmasti hän ymmärtää, ettei tunteille voi mitään...
Mulle sattui vähän samanlainen tilanne lähi aikoina ja se NOLOTTI, koska tulkitsin tilanteen väärin!! Nyt ollaan kuitenkin kamuja ja lenkkeillään. Pitää osaa vaan nauraa itselleen, tiedän vaikea taito, mutta elämä opettaa.

Itse pidän linjana: "Kuormasta ei syödä..." Eli työkaverit työkavereina.

Mä taas pidän linjana sen, et työkavereiden ei tarvi tietää homoudesta, jos sä et oo niiden kanssa vapaa-ajalla tekemisissä.