Kadonneita herkkuja
Tulipas kaupan jogurtti- ja vanukashyllyllä mieleen muinainen (1970- ja 80-luvuilta tuttu) Maffe-kerrosvanukas, jossa oli pohjalla hilloa, välissä toffeevanukasta ja päällä vaniljavanukasta. Lapsuuden herkku.
Mitäs kaikkia kadonneita suosikkeja tulee mieleen?
No tietysti se alkuperäinen lakupiippu, jossa oli tulipesä kanssa.
Pina Colada ja Dr Pepper. Krusovice Cerne -olut taitaa olla mennyttä. (Edittiä: löysin Krusovicea vielä kauppakeskus Arabian K-marketista)
Kadonneita herkkuja ovat kaikki minun nuoret naiseni.
Piltin ruusunmarjasosetta, Kaiserbrotia, grahamleipää yhdestä lähikaupasta, vanhaa tietynlaista näkkileipää (jota en tiedä, mitä se oli), LOA:n (Lovisa omnejds Andelsmejeri) vaniljajäätelöpuikkoa.
Muovipussiin pakattu salmiakkijauhe, jota imettiin pillillä. Ah!
Nykyisin edes hieman sinne päin pääsee vain Lakrisal-pastilli...
Black Pete -lakritsitoffeepatukka. Californian paahtoleipä, jossa oli rusinoita ja kanelia. Ja se salmiakkijauho. Fazerin toffee, jossa samassa pussissa oli suklaatoffeita, sellaiset raidalliset kääreet. Lipsi mehujää.
Pippuripäällysteiset suolatikut (rix, rax tjtkn...), kirsikkasulatejuusto, whitecap-siideri
Perro kirjoitti: "Lipsi mehujää."
Häh!? Onks Lipsi kadonnu? Se oli munkin herkku.
Jännää sinänsä, kun ei tule oikein mitään mieleen.
Se pinkkikuorrutettu, suussapoksuva kitaranmuotoinen jäätelöpuikko...-ei tullut nyt välttämättä Rokkihomosta mieleen :-)
Lion-suklaapatukat. Ja voimariini, vaikkei kadonnut, direktiiviraiskattu kuitenkin :/
Alkuperäiset salmiakki-merirosvorahat! Ne ohuemmat, isommat ja kovemmat. Ne, joita myytiin kioskilla hintaan 10 penniä kappale. 2 markalla salmiakkimerkkareita ja 1 markalla hedelmämerkkareita...
Tästä voisi osaava psykologi varmaan vääntää vaikka mitä jännää, mutta ei miettimälläkään tule mieleen yhtäkään makua tai tuotetta mitä kummemmin kaipaisin lapsuudesta.
Jambo-patukka ja se loistava tv-mainos!
Aikoinaan rommipommi-jogurtti oli suosikkini.
Pumpernikkelit. Niita sai aika pitkaan Korkeasaaresta. Kavin siella 2008 mutta en muistanut etsia naita iki-ihania (pinkkeja!) leivonnaisia.
Kaipaakohan kukaan muu kuin minä enää R-kioskin Patu-salmiakkipatukoita?
Roger Rabbit vadelmamehujää ja metsätähti jugurtti tulee ainakin mieleen kaikista vanhimpina muistoina. Ja talvijäätelö, en muista merkkiä mutta sitä myytiin litran paketeissa. Rio cola mehujää pahvitörtsässä tuntuu olevan myös lopetettu. Ja yksi mikä pännii julmetusti, on musta Snöre lakunauha.... punaisena sitä saa ties mistä mutta mustaa en ole nähnyt vuosiin. Ja kaikista uusin herkku näistä, Bounto kookossuklaapatukka jäätelöversiona. Yhden tai kaksi paketillista ehdin niitä jätskipatukoita ostamaan ennenkuin hävisivät kaupasta.
Tämä ei ole varsinaisesti herkku, mutta siihen liittyvä muisto 70-luvulta. Nimittäin limupullojen sivusta auki vedettävät korkit, joiden sisäpuolella oli aitoa korkkia tiivisteenä. Kun oli ensin saanut sormensa verille terävän alumiinisen vetoluiskan viillon jälkeen, tuo korkki oli kiva irrottaa alumiinista ja sitä oli sitten hauska pureskella juominkien jälkeen.
Limuista puheen ollen, ei tule mieleen, että Frisco-limuja olisi viime vuosina pyörinyt näköpiirissä ruokakauppojen hyllyillä. Erityisesti sitruunamaku oli hyvää. En tosin ole edes etsinyt, kun olen nykyisin näitä SodaStreamaajia...
Statisti kirjoitti: " Kun oli ensin saanut sormensa verille terävän alumiinisen vetoluiskan viillon jälkeen"
...tapahtui usein.
Ikeasta saa mustaa lakunauhaa, muualta ei kai enää. Ei edes laivalta oo löytynyt. Ikeasta saa myös mansikanmakuista lakunauhaa, se muissa kaupoissa myytävä on vadelmaa.
mopsi22:n mainitsema Lion-patukka tuppasi korvaamaan kouluruokaa sopivasti. Vielä viime vuonna niitä näkyi, eikö enää? Sitten on lapsuus oikeasti ohi.
Ei tuote, mutta ruokavaliosta kadonnut herkku siltikin: pulkkosieni.
Omenaolut!
Eli nykyiseltä nimeltään Omenalimonadi, mutta myytiin silloin samoissa ruskeissa pulloissa kuin olut. Aikuset kun joivat saunassa oikeaa ölppää, niin lapset tätä perässä... Hassua, miten se maistukin paremmalta, vaikka nykyinen on ihan samaa tavaraa, mutta kesymmässä putelissa.
Joku mainitsikin Frisco-limonadit. Näistä etenkin tulee mieleen Frisco Guarana - sitä olisi kiva saada. :P
Pete, mun mielestä omenalimppari ei ole nykyisin ihan samaa tavaraa kuin se oli vielä esimerkiksi lapsuudessani 80-luvulla.. Nykyinen on jotenkin laimeamman, vetisemmän makuista. Tietysti voi olla, että aika kultaa muistot :)
Itse kaipaan sellaisia täytteellä varustettuja mantelin muotoisia salmiakki-irtokarkkeja joita sai vielä 80-luvulla. Samoihin aikoihin oli myös myynnissä jonkinlainen pähkinäjäätelö-tuutti, josta monet eivät pitäneet mutta minä pidin kovasti.
Väljähtäneestä omenalimpparista tulikin mieleeni verrata kaiholla nykyistä Carrolsin Club Burgerin Royal Dressing -kastiketta 80-luvun vastaavaan ajalta, kun Carrols oli vielä oma ketjunsa, ei osa nykyistä Hesburgeria. En tosin ole käynyt syömässä tätä Clubia moneen vuoteen, mutta viimeksi Hesburgerissa sitä syödessäni joskus 2000-luvun alkupuolella kiinnitin huomiota, että kastike ei mielestäni ollut enää entisensä. Väri oli valkoisempi eikä makukaan ollut ihan sama. Liekö reseptin alkuperäisen tekijänoikeuden saatavuus ollut yrityskaupan yhteydessä syynä ja nykyinen soosi olisi laimea kopio alkuperäisestä? Vai onko se varmasti edelleen aivan sama kastike kuin 80-luvulla?
Muutenkin ensimmäiset hampurilaismuistoni liittyvät Carrolsiin 80-luvulle jo ennen kuin McDonald's rantautui Suomeen. Hampurilaiset olivat hyviä ja pysyivät lämpötiskillä paremmin kosteina, kun ne koteloitiin vielä epäekologisesti vaahtomuovirasiaan, ei pahvirasiaan tai paperiin. Ravintoloissa oli saleissa myös isot akvaariot ja niissä ihka eläviä kaloja.
Carrolsissa on Hesburgerin kastikkeet. Vaahtomuovirasia ei ole kovin epäekologinen, sillä sen valmistaminen ei vie lainkaan niin paljoa energiaa tai luonnonvaroja kuin pahvikotelon. Kyse on ihmisten mielikuvasta. Vaahtomuovirasioista tuli paljon negatiivista kommenttia.
Ei se rasian valmistaminen, mutta sen hävittäminen. Erityisesti Take Away -annosten yhteydessä. Pahvirasia maatuu lopulta katuojassa, mutta muovirasia ei. Ravintolasaleista se menisi kyllä energiajätteeksi.
Pulkkosieniä ei suata syyvä, kun ne sisältää sammaa myrkkyvä kun Antabus, ja sitten kun kaljoo ottaa nii jo oksettaa...
Minulle jäi mieleen Hartwallin valmistama hiilihapoton limu, jonka nimee en millään muista.. alkoi kai s:llä. Maku oli appelsiini.
Niksu kirjoitti: "Minulle jäi mieleen Hartwallin valmistama hiilihapoton limu, jonka nimee en millään muista.. alkoi kai s:llä. Maku oli appelsiini."
Oliko se Siesta ? En ole varma. Että oli hyvää !
Nyt löytyi, oli nimeltään STEP. Muistan aina kun olitiin tutustumassa koulun kanssa Hartwallin tehtaaseen konalassa(kun sielä asuttiin), niin kaiiki muut hyökkäsi cokikisen kimppuun ja minä veden monta pulloa Step:iä=) Olin siis poikkeava jo silloin:D
Salmiakkijauho ja kirpeä sitruunan makuinen mehujää puikko jossa oli suklaa kuorutus päällä .
Ne on lapsuudenherkkuja - 70 luvulta joita vielä näin 40 v jälkeenkin kaipaisi takaisin kauppoihin .
Pastirol-karkit. Tää on pastirol-päivä - päivä, joka muistetaan!
Eikö kukaan muista niitä salmiakkitupakoita, joita myytin, kun minä olin kakara. Ihan outo karkki. Kestosuosikki oli ja monille vielä nuo nallekarkit.
Salmiakkijauhoa myytiin vielä 90-luvulla kolatikkarien yhteydessä. Yleensä kakarana nakkasin tikkarin menemään ja söin vaan jauhot. Asiaankuuluvat sydämentykytykset olivat vain bonusta.
Mummo toi aina ison peltirasiallisen Quality Street toffeita jouluksi. Tuo lapsuuden joulumuisto joka liittyi niin vahvasti jouluyön jännityksen purkautumiseen ja mummon suomentuloon löytyi lähikaupasta muovitörpäkkeessä. Kullakin oma Madeleinensa...minulla Chocolate Toffee Finger.
Mä muistan kanssa ne salmiakkijauhopussit, missä oli tikkari. Nimi oli Fiesta tms.
AurinkoJaffa oli mun suosikki, se on parasta Jaffaa mitä oon ikinä maistanut (tai aika kultaa muistot)
Fami suklaa oli pitkään poissa, nyt sitä taas valmistetaan
Lion suklaata näkee aina silloin tällöin jossain, mutta se ei enää ole entisensä, maku muuttui joitain vuosia sitten, ja samalla loppui sen ostaminen :(
Salosen leipomolla oli joku omenakranssi niminen pulla, se oli hyvää ^^
Suklaasilmä -jäätelöä en ole nähnyt vuosiin (jollain tavalla pervo nimi :P ) myös entisiä suosikkeja, vaikka suklaajäätelöä en enää paljoa syö
La Gala -jäätelö + Sun Ice jäätelöt. Eikö ne valmistettu Pietarsaaressa, tehdäänkö niitä vielä?? Etenkin se vanhanajan mansikka oli hyvää ^^
Kekseistä se "Hangon keksi" tms. Se näytti vähän Domino keksiltä, mutta siinä oli reijät "kannessa" josta muodostui naurava naama, eräänlainen hymiö. Mikä sen nimi oli/on?
Salmiakkijauhoa löytyy kyllä ainakin mun lähikaupasta.
Turussa oli muinoin Patas-jäätelötehdas, jonka pehmiksiin sai punaista karamellikastiketta. Se kastike oli kyllä hyvää. Sama tehdas teki Urheilutikku-jäätelöitä myös, niitäkin olisi kiva taas pitkästä aikaa maistaa.
Quality Streetiä saa pk-seudun stockilta ainakin kausituotteena näin jouluisin :)
Mustaa Snöreä, sitä jossa on norsu pussissa, oli ainakin Turussa ihan marketeissa, kun metsästin matskuja leivontaan. Lion-patukoita sen sijaan en ole Suomessa tavannut pitkään aikaan, mutta esim. Saksassa kyllä.
Ketjussa jo mainituista on ikävä Pina coladaa. Ne hehkeät repäisykorkit muistan kyllä, mutta ikävä ei ole juuri mainituista syistä.
Omia kadonneita herkkujani on paikansurmatoffee. En nyt tarkoita mitään tiettyä merkkiä vaan toffeeta joka liimaa leuat semipysyvästi yhteen ja riipaisee paikat hampaista. Lähimmäksi pääsee nykyään Rollo, mutta se ei ole vielä mitään oikean paikansurman rinnalla.
Muistoja - vaan ei nimeä - kadotetusta toi äskettäin Hartwallin uusi Jaffa limu, tumman punainen, vähän kirsikkainen, vähän tässä ketjussa jo mainitun omenalimonadin makuinen. En saa millään päähäni mikä oli se vielä voimakkaammin tuolta maistunut lapsuuteni limonadi josta silloin ei pitänyt kovin paljon.
Ketjussa mainittujen pinkkien jäätelöpuikkojen pinnassa ollutta poksahtelevaa jauhetta sai myös pusseissa karkkina erikseen yhdessä vaiheessa.
Black Pete-makeinen 70-luvun lopulla/80-luvun alussa jonka joku mainitsikin! Kääre oli vaikea irrottaa makeisesta, sitkeää sorttia! Televisiossa oli muistaakseni mainos "iiik! Black Pete! Se on ihana, Black Pete, na na naaa na na naaa iik!" Jestas!
Laku-Pekka ja Neekerin suukot esim. Niiden nimi tosin pelkästään vaan vaihdettiin, mut ite tuote jäi kuitenkin markkinoille.
Lapsuudesta on jäänyt mieleen kaksivärinen salmiakki-vadelmamehujää jonka merkistä ei ole mitään hajua, eikä sitä taida mistään enää löytyä. Pastirolin joku taisikin jo mainita. Nimenomaan se kirpeä omenanmakuinen. Myös Chewits hedelmätoffeet tuovat jostain syystä nimenomaan lapsuuden kesälomat mieleen. Niitä onneksi saa vielä ulkomailta ja ainakin Helsingissä on yksi jenkkitavaraa myyvä kauppa joka niitä myy. Monessa tuotteessa myös alkuperäinen nimi tuntuu jotenkin nostalgisemmalta. Twister-mehujäätä taidetaan vieläkin myydä ihan entiseen tapaan mutta ainakin 90-luvun alussa sen nimi oli Spirello. Samaten kävi Twixille joka oli ennen nimeltään Raider. Kaikenlaiset appelsiinijuomat maistuvat kaikki ainakin minulle ihan samalta, mutta sattumalta pellkä Aurinko Jaffa tai Frisco logon näkeminen tuo mieleen lapsuuden yrjötaudit. :D Just mietittiin kaverin kanssa, että miksi ihmeessä kaikille lapsille ollaan juuri vatsataudin yhteydessä juotettu jaffaa? :P
Ihan oikeasti kadonnut on ainakin Valion Melissa-maitohyytelö (vähän kuin sametista tehtyä jäätelöä) ja saman lafkan pahvisessa rullassa olleet jäätelökääretortut, joista oranssi oli markkinoilla pidempäänkin. Punainen oli silti mun herkkua. Valion jäätelöthän on muutenkin kadonneet markkinoilta, nehän on pingviinejä nykyään... Myös Paulig valmisti jäätelöä, ainakin jäätelötuutteja. Vanhemmillani oli elintarvikekioski ja limsakuljetuksen tullessa sain aina oman white cap-siideripullon. Nykyiset sidukat on sen rinnalla aika mitättömiä.
Ensimmäisenä tulee mieleen ne aidot, oikeat merkkarit. Läheisen huoltamon setä ja täti saivat aina lauantaisin innokkaan pikkuasiakkaan ostoksille. Markalla merkkareita ja toisella pommisekoitus.
Step oli limsoista ehdoton suosikki. Toinen vaihtoehto oli joku päärynälimu (nimi ei enää muistu mieleen) ellei vanhemmat ostaneet Step-limsaa. Muita laatuja en suostunut juomaan vaan annoin oman pulloni sisaruksille. Odottelin mielummin viikon josko seuraavana lauantaina olisi oikeaa limsaa saunan jälkeen.
Milkkis oli loistava tuote kauan sitten. Jos ilmestyisi nyt kauppaan en haluaisi edes maistaa.
Toivo paremmasta tulevaisuudesta on aika iso kadonnut herkku.
Sitä tasoittamaan on tänä kesänä kauppoihin tullut lapsuuden-nuoruuden herkku: jäätelö makua rommi-rusina.
Voin taas syödä koska kauppoihin on tullut laktoositon versio.
Hellepäivän viileää herkkua hämäläisittäin: talkkunavelliä ja siihen kyytipojaksi tuoretta ranskanleipää, päälle aitoa voita ja vahvasti savustettua siankylkeä, rasvoineen. Sopii ruumiillisen työn välipalaksi. Muuten, miten sekoitatte talkkunan, mitä ainesosia? Mustikkaa, piimää, maitoa vai mitä?
PS. Netistä löytyi hyviä vastauksia, mm. tämä (keski-suomalainen ruokaperinne -sivusto):
Talkkuna syödään kylmänä viiliin, piimään, maitoon tai marjoihin sekoitettuna tai lämpimänä rasvan kanssa. Aikaisemmin talkkuna oli myös maistuvaa juhlaruokaa.
Irtokarkkien lakupommit ja salmiakkijauhikset. Nykyäänkin niitä saa, mutta tuotteet ovat hieman muuttaneet muotoaan ja makuaan.
Borskeittoa on mahdollista ostaa muutaman viikon välein myös Kirkkonummella toimivalta Pokrovan ortodoksiselta veljesyhteisöltä. On hyvää.
Muistaako muuten kukaan Hubba Bubba -purkkaa? Entä saako vielä Pez-karkkiannostelijoihin salmiakki-makua? Enkä ole ihan hiljan katsonut, onko Pez-tuotteita enää edes kaupoissa.
Itse välttänyt lapsenakin namusedät ihan tyystin :)
Ukrainan borssikeittoahan saa Helsingistä / Pks monestakin kaupasta säilykkeenäkin, jos ei itse viitsi valmistaa - vaikka se on melko vaivatonta tehdäkin.
Esim. Prismoista ja saattaa olla Stadin ytimen Stockan S-Herkussakin,
sekä ainakin Pasilassa
https://eestin-puoti.fi/
ja Itiksessä toki myös
https://www.itis.fi/fi/myymalat/kalinka
Sen muistaa hyvin että tomaatit olivat taannoin paremman makuisia ja oloisia kuin nykyään. Geenimanipuloitu huonommiksi sittemmin.
Kalaruoat on monella tapaa herkkua, sekä myös marjaruoat/herkut ja
riista/lammasruoatkin. Mutta niitähän onneksi saa nykyäänkin, kun eivät mene muodista.
Ai niin, hienoa myös että aito keskiaasialainen kefiiri palasi myyntiin ja suosioon taas. Se jotenkin niin istuu täydellisesti partasuille.
Nyt keväällä etenkin (ja toki pakasteista muulloinkin) on voinut herkutella perinteisellä euraasialaisella imelletyllä mämmillä, johon ei sokeria/siirappia lisätä,
vaan siinä on 2% luonnonsokerilla makean aromikas aito ihme todentotta.
Tuohan yhdistää suomalaisia ja persialaisia, joilta tuo tännekin kulkeutui.
Mämmin suhteen uutta hyvää tuli siitä kun pohjalaisfirma teki ihan täyrellisen kermaisen maidonvastineen kaurajuomaastaan, jolla mämmistäkin saa ihan täysvege-Sonnien herkkua
https://kaslinkaito.fi/tuotteet/aito-kaurajuoma/
Toki penskana aika monet puiden omppulajikkeet maisteltiin tietenkin kans ;)
Onnekkeita ollaan oltu kun sokeri-lisäaine-lisäaineväri-mömmöjä ei niin ole ahmittu pienestä pitäen.
Tomaatit ja omenat varmasti täyttävät "herkun" määritelmän. Sitä en allekirjoita, että muinoin olisivat olleet jotenkin erityisesti parempia. Satokauden ulkopuolella kunnollisia tomaatteja ei aikanaan edes tahtonut saada. Satokaudella taas torilta tai "oikeista paikoista" (tai itse kasvatettuina) sai tietysti erinomaisen maukkaita tomaatteja - mutta niin saa yhä tänäkin päivänä. Eivät siis kuulu "kadonneisiin". Tomaatit toimivat niin sellaisenaan kuin kaikenlaisten viritellympien herkkujen osana. Mutta se on toinen tarina, eikä oikein kuulu tähän ketjuun. Voisi laatia vaikka oman.
Myös marjojen sekä monien kala- ja siipikarjaruokienkin herkkuuden allekirjoitan. Ehkä nisäkäsravintokin on herkkua, vaikkei se kuulukaan ruokavaliooni. Yleisesti ottaen maustamisen mahdollisuudet ovat parantuneet radikaalisti, kun mausteiden saatavuus on parantunut. Mausteisiin toisaalta liittyy yksi kadonnut: Nelimauste (saman nimistä saa, mutta tuote on aivan toinen kuin 70-luvun lopun nimikaimansa).
Valion Kurre-toffeevanukkaat. Isoisä ajoi 80-luvulla Valion rekkaa ja maitoautoa ja toi usein töistä laatikollisen niitä. Toinen unohtumaton suosikki oli rommileivoskeksi, jonka nimeä en muista. Niissä oli rapean keksin syvennyksessä notkeaa rommin makuista täytettä ja päällä kerros suklaata ja jotain suklaista strösseliä, tms.
Mieleen tulee monenlaisia herkkuja:
-NixNax-mikroateriat (mm. pastaa jne)
-Fanta Mandariini (nykyisin perusfanta on appelsiinia)
-Golden Cap Dark Cider (maistui cokikselta ja sitruunalta ym.)
-kunnon salmiakkipurkka (taitaa löytyä vieläkin, Jenkki siis, mut en oo tsekannu tarpeeks
-kukkakuvioiset rahkat (purkissa kukkia, söin maalla, makuja mm. vadelma)
-kolmio-Tripit (pillimehu)
-Wieniläispastillit (ruskehtava aski)
-kirsikkalimu (oon sellasta kunnollista juonu vaan Portugalissa v. 1994)
-Teem-limsa (samanmakuista kuin Sprite eli lemon&lime)
-Wrigleysin eri makuiset purkkalevyt
-Stimorol-purkka
-Lindströmin pihvit (Stockan tai Wikken Herkusta)
-pippurimakrilli (torin kojusta)
-Carrolsin omenapiirakka
-Etelä-Euroopasta ostetut (Espanja lähinnä) purkkatupakat (pehmeä aski ja purkan ympärillä paperia aidon näköisesti oli filtteriosa (oranssi) ja valkoinen osa; sisällä pitkulainen ohut/kapea purkka)
