Ensinnäkin, rakastan häntä paljon, mutta viime aikainen käytös on saanut sisäisen salapoliisini liikkeelle. Tiedän, se on rumaa kytätä toista, mutta luulen, että jokainen parisuhteessa elävä on joskus aistinut toisessa jotakin jolloin uteliaisuus saa vallan.
Ajatus on kehkeytynyt päähäni hiljaa sen kahden-, kolmentoista vuoden aikana kun olemme olleet yhdessä. Luultavasti paljon aikaisemmin kun hän itse on alkanut tutkia suuntautumistaan.
Olemme molemmat alle kolmekymppisiä, joten olemme todella nuori pari ja seurustelleet melkein lapsesta saakka. Kummallakaan ei ole ollut muita, tietääkseni.
Aloitan alusta.
Ensimmäinen asia joka tulee mieleen, on se että hänellä oli läheinen kokemus toisen tytön kanssa teini-iässä. Hänhän ei ollut mielestään bi, eikä lähtenyt leikkiin vaikka toinen olisi halunnut. Se miten juttu kuitenkin etenee kopeloinniksi noin vaan hupsis, on eri asia. Tämä ei periaatteessa muuten vaivaa minua, mutta sopii nyt mielessäni kokoamaani palapeliin.
Joskus hän kysyi, vuosia sitten, haluaisinko vielä hänen kanssaan seksiä, jos hän olisikin poika? Ehkä kysymys oli romanttis mielinen, mutta vastaukseni sai hänet hämilleen. Hänestä oli loukkaavaa, etten haluaisi häntä jos hän olisi poika. Hän puolestaan kertoi, ettei sukupuolellani olisi väliä sillä hän rakastaa minua millaisena olen.
Tälläkään ei ole periaatteessa merkitystä, ehkä hän vain oli romanttisempi kuin minä.
Joskus, taas vuosia sitten, elimme vuoden etäsuhteessa töiden takia.
Tapailimme on-line melko paljon. Silloin ei tiedetty pikaviestimistä eikä facebookeista joten käytimme julkisia chat-huoneita.
Tein jekun, tulin samaan chat-huoneeseen tytön nimimerkillä ja aloin flirttailla tyttöystävälleni, melko suorasukaisesti.
Suureksi kauhukseni hän lähti juttuun mukaan.
Siitä on nyt vuosia, en puhunut asiasta mitään. Asia vaivasi hetken, mutta meni ohi ja unohdin koko jutun.
Vuoden kuluivat, muutimme yhteen. Arkikin on tullut vastaan.
Minulla oli töissä yhtä helvettiä yli vuoden, epävarmuutta, kunnes työttömyys.
Laiminlöin puolisoa pahoin, sohvalla tuli vietettyä liikaa aikaa.
Kun oma mieli koheni, siinä meni vuosi, huomasin ettei puoliso olekaan enää se sama kiihkeä itsensä. Tuntuu etten kelpaa enää. Seksi on piukassa.
Ennen hän oli se aktiivisempi osapuoli.
Tuntuu että hän antaa minulle takaisin samalla mitalla. Oli aika kun minulta ei seksiä saanut. Hän sanoo että tukahdutti halunsa kun joutui olemaan ilman.
Nyt kaduttaa ihan hemmetisti etten hoitanut suhdetta. Oli se vaan niin todella upeaa, aina sängyssä odottammassa kiihkeä vaaleaverikkö valmiina kaikkeen.
Nyt ymmärrän mitä menetin. Voi kun voisin hänelle sen hyvittää, mutta nyt tuntuu että hän haluaakin jotakin, jota minä en voi hänelle koskaan antaa.
Vuosi sitten se alkoi siis toden teolla.
Yöpöydällä oli jokin vihko, ihan näkösällä, siinä kannessa ei lukenut mitään.
Avasin ja totesin sen olevan henkilökohtainen. Jos lukisin ihan vähän vain.
Viimeinen merkintä oli lupaaus hänelle itselleen. Se oli lupaus jättää minut viimejouluna. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Enempää en edes halunnut lukea.
Sitten alkoi jokin uusi vaihe hänen elämässään.
Painoa pudotettiin 20kg. Nyt hän on todella upea. Vaatteet vaihtuivat uusiin, uudet hiukset. Joka päivä kaunistettuna liikenteeseen. Se oli jotain erilaista.
Tuli laivareissuja, konsertteja, baari-iltoja.
Sisäinen salapoliisi heräsi. Mitä ovat hänen uudet ystävänsä.
Ketä ovat nuo naiset joita hän ei ole ennen tuntenut.
Pieneen kaveripiiriimme tuli nimiä, joilla ei ollut yhteistä menneisyyttä kanssamme.
Eikä heitä esitellä minulle, enkä minä kuulu siihen seurueeseen jos jonnekin joskus mentäisiin. Sitten heräsi jo sisäinen skitsofreenikkokin.
Eräänä päivänä sisäinen skitsofreeninen salapoliisini sitten meni tutkimaan puolisonsa internet käyttäytymistä. Sain slaagin löytäessäni lesbo-pornoa, vierailuja lepakkolaaksossa, mummolaaksossa ja ties missä hlbt-sivustoilla.
Kukaan muu ei konetta käytä.
Kertokaa missä tässä mahdollisesti mennään ja mitä minun kannattaa odottaa yhteiseltä tulevaisuudeltamme.
Hän on ainoani, mutta haluan että hän on onnellinen.
Olenko vain vainoharhainen. Voiko tämä kaikki olla vain törkeän nuuskimiseni syytä.
Auttakaa mäessä.
Ajatus on kehkeytynyt päähäni hiljaa sen kahden-, kolmentoista vuoden aikana kun olemme olleet yhdessä. Luultavasti paljon aikaisemmin kun hän itse on alkanut tutkia suuntautumistaan.
Olemme molemmat alle kolmekymppisiä, joten olemme todella nuori pari ja seurustelleet melkein lapsesta saakka. Kummallakaan ei ole ollut muita, tietääkseni.
Aloitan alusta.
Ensimmäinen asia joka tulee mieleen, on se että hänellä oli läheinen kokemus toisen tytön kanssa teini-iässä. Hänhän ei ollut mielestään bi, eikä lähtenyt leikkiin vaikka toinen olisi halunnut. Se miten juttu kuitenkin etenee kopeloinniksi noin vaan hupsis, on eri asia. Tämä ei periaatteessa muuten vaivaa minua, mutta sopii nyt mielessäni kokoamaani palapeliin.
Joskus hän kysyi, vuosia sitten, haluaisinko vielä hänen kanssaan seksiä, jos hän olisikin poika? Ehkä kysymys oli romanttis mielinen, mutta vastaukseni sai hänet hämilleen. Hänestä oli loukkaavaa, etten haluaisi häntä jos hän olisi poika. Hän puolestaan kertoi, ettei sukupuolellani olisi väliä sillä hän rakastaa minua millaisena olen.
Tälläkään ei ole periaatteessa merkitystä, ehkä hän vain oli romanttisempi kuin minä.
Joskus, taas vuosia sitten, elimme vuoden etäsuhteessa töiden takia.
Tapailimme on-line melko paljon. Silloin ei tiedetty pikaviestimistä eikä facebookeista joten käytimme julkisia chat-huoneita.
Tein jekun, tulin samaan chat-huoneeseen tytön nimimerkillä ja aloin flirttailla tyttöystävälleni, melko suorasukaisesti.
Suureksi kauhukseni hän lähti juttuun mukaan.
Siitä on nyt vuosia, en puhunut asiasta mitään. Asia vaivasi hetken, mutta meni ohi ja unohdin koko jutun.
Vuoden kuluivat, muutimme yhteen. Arkikin on tullut vastaan.
Minulla oli töissä yhtä helvettiä yli vuoden, epävarmuutta, kunnes työttömyys.
Laiminlöin puolisoa pahoin, sohvalla tuli vietettyä liikaa aikaa.
Kun oma mieli koheni, siinä meni vuosi, huomasin ettei puoliso olekaan enää se sama kiihkeä itsensä. Tuntuu etten kelpaa enää. Seksi on piukassa.
Ennen hän oli se aktiivisempi osapuoli.
Tuntuu että hän antaa minulle takaisin samalla mitalla. Oli aika kun minulta ei seksiä saanut. Hän sanoo että tukahdutti halunsa kun joutui olemaan ilman.
Nyt kaduttaa ihan hemmetisti etten hoitanut suhdetta. Oli se vaan niin todella upeaa, aina sängyssä odottammassa kiihkeä vaaleaverikkö valmiina kaikkeen.
Nyt ymmärrän mitä menetin. Voi kun voisin hänelle sen hyvittää, mutta nyt tuntuu että hän haluaakin jotakin, jota minä en voi hänelle koskaan antaa.
Vuosi sitten se alkoi siis toden teolla.
Yöpöydällä oli jokin vihko, ihan näkösällä, siinä kannessa ei lukenut mitään.
Avasin ja totesin sen olevan henkilökohtainen. Jos lukisin ihan vähän vain.
Viimeinen merkintä oli lupaaus hänelle itselleen. Se oli lupaus jättää minut viimejouluna. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Enempää en edes halunnut lukea.
Sitten alkoi jokin uusi vaihe hänen elämässään.
Painoa pudotettiin 20kg. Nyt hän on todella upea. Vaatteet vaihtuivat uusiin, uudet hiukset. Joka päivä kaunistettuna liikenteeseen. Se oli jotain erilaista.
Tuli laivareissuja, konsertteja, baari-iltoja.
Sisäinen salapoliisi heräsi. Mitä ovat hänen uudet ystävänsä.
Ketä ovat nuo naiset joita hän ei ole ennen tuntenut.
Pieneen kaveripiiriimme tuli nimiä, joilla ei ollut yhteistä menneisyyttä kanssamme.
Eikä heitä esitellä minulle, enkä minä kuulu siihen seurueeseen jos jonnekin joskus mentäisiin. Sitten heräsi jo sisäinen skitsofreenikkokin.
Eräänä päivänä sisäinen skitsofreeninen salapoliisini sitten meni tutkimaan puolisonsa internet käyttäytymistä. Sain slaagin löytäessäni lesbo-pornoa, vierailuja lepakkolaaksossa, mummolaaksossa ja ties missä hlbt-sivustoilla.
Kukaan muu ei konetta käytä.
Kertokaa missä tässä mahdollisesti mennään ja mitä minun kannattaa odottaa yhteiseltä tulevaisuudeltamme.
Hän on ainoani, mutta haluan että hän on onnellinen.
Olenko vain vainoharhainen. Voiko tämä kaikki olla vain törkeän nuuskimiseni syytä.
Auttakaa mäessä.