Matkailusta on kadonnut hohto? Se on muuttunut aivan liian helpoksi!

Katselin aamu-tv:stä espoolaisnaisen haastattelua. Hänen tavoitteenaan on kiipeäminen Mount Everestin huipulle. Omana tavoitteenani on ollut kiivetä joskus Teneriffalla olevan Teide-vuoren huipulle. Asiasta meni hohto silloin, kun ajelimme alueella. Köysirata vie sujuvasti lähes huipulle.

Meillä on aikaisemmin ja miksei vieläkin tapana suunnitella matka huolella etukäteen. Matkasta nauttimisen tärkeä osa on sen suunnittelu. Teimme häämatkan aikanaan maailmanympäri. Sen suunnittelu aloitettiin vuotta aikaisemmin.

Nykyisin internetistä voi tilata itselleen matkan huomiseksi johonkin satunnaiseen maailmankolkkaan. Tietämys kohteesta rajoittuu kenties matkatoimiston verkkosivun esitteeseen. Paikkakunnalla voisi olla paljonkin mielenkiintoista, jos vain viitsisi vaivautua.

Huonona esimerkkinä USA:sta. Olimme Grand Canyonilla. Hotellin pihalla vastaan tuli nainen, joka kertoi olleensa jo useita päiviä paikalla. Hän tiedusteli minulta, josko lähistöltä löytyisi jotakin mielenkiintoista katsottavaa. Todellisuudessa hotelli oli aivan muutaman sadan metrin päässä uskomattoman upeasta kanjonista. Hän ei tainnut edes tietää millä alueella oli.

Asian voi tehdä helpoksi tai vaikeaksi. Minä menin Helsingistä Tampereelle kesällä hitaamman kautta:
http://stas.vuodatus.net

On uskomatonta, kuinka pitkiä välimatkat ovat kun niitä rupeaa lihasvoimin kulkemaan! Tulee ihan erilainen kartta pään sisälle siitä, mikä on lähellä ja mikä kaukana!

Totesin, että vaikka kuljinkin Hämeessä hitaasti, niin vieläkin hitaammin olisin voinut matkaa taittaa. Esimerkiksi Valkeakoskella ei riittänyt aika kaikille nähtävyyksille.

Ja mukavinta siinä on, että kun odottaa kentällä Kanarian konetta, saa pari bissee jo terminaalissa ....

Minulla on pian edessa matka Saint Helenan saarelle. Sinne paasee ainoastaan brittien postilaivalla. Onneksi olen toissa viereisella saarella, joten matkaa kertyy meriteitse vain nelja paivaa! Paluumatkalla sielta Kapkaupunkiin sitten matkaa kertyykin vahan enemman. Totta on etta useimpiin paikkoihin maailmassa paasee nykyaan vaivattomasti, ja matkustuksen vaikeuteen liittyy kivaa romantiikkaa. Saint Helenaankin on suunniteltu lentokenttaa, vaikka suunnitelmat ovatkin nyt jaissa. Jotenkin minusta tuntuu ettei paikka olisi enaa turisteille yhta kiinnostava kuin talla hetkella, vaikka matkustamisen hinta puolittuisi.

Ehka joskus paatan lahtea Tristan da Cunhaan, tai miksei saman tien antarktikalle!

Yksi todennäköisesti ikuisesti toteutumattomista matkasuunnitelmistani olisi tosiaan kiertää noita Atlantin saaria, Asuncion, Tristan da Cunha, St Helena ja joitain siellä etelämmässä...

Miten ihmeessä köysirata vie hohdon kiipeämisestä? Ei ymmärrä....

Teidellä oli ihan mukava käydä bussin ja köysiradan avulla. Reippailua tuli harrastettua toiseen suuntaan; tulimme sillä reissulla kävelleeksi alaspäin sieltä melkein huipulta takaisin puurajalle.
(Ja liftattiin sitten sieltä alas, kun kyllähän komiat nuormiehet aina kyytiä saa. Ainakin saksalaiselta tätiretkueelta sai.)

Mutta eipä kaikki matkailu helppoa ole. Itse haluaisin käydä Tiibetissä ennen 50-lukua ja Afganistanissa ennen 80-lukua. Vaikeampia juttuja toteuttaa, joten pitääpä lukea sohvalta käsin vaan.