- 1 / 5
- arathiel
- 18.11.2009 16:24
Ovatko muut havainneet, että iän myötä olisi jotenkin hankalampi tutustua uusiin ihmisiin ystävä- ja kaveriajatuksella?
Vaikka en itse vielä kovin vanha ole, olen tällaisen ilmiön ollut havaitsevinani verrattuna esimerkiksi lukiovuosiini.
Parisuhteeni on ihana ja toimii kaikinpuolin vaikka asummekin eri kaupungeissa. Monet ystäväni ovat muuttaneet toisille paikkakunnille jo vuosia sitten ja yhteydenpito on hiljalleen hiipunut. Lopputuloksena olemme vieraantuneet ystävien kanssa toisistamme. Joitakin hyvän päivän tuttuja kuuluu tällä hetkellä elämääni, mutta heitäkin näkee vain noin 2-3 kertaa vuodessa. Vika on varmasti minussa, kun en ole niin kovin sosiaalisesti avoin eli olen aika ujo ja hiljainen. Tämä ei ainakaan edistä sosiaalistumista. Mutta kuoren alla on paljon, mikä ei näy päälle.
Monesti on tullut mieleen, että missä sitä tutustuisi uusiin ihmisiin. Salilla käyn useamman kerran viikossa lihastreenit ja aerobisen harjoittelun tekemässä mutta eipä siellä jutustelua synny. Tai olen vain ujo aloittamaan luontevaa small talkia. Kaikki ovat muutenkin keskittyneitä omaan harjoitteluunsa. Muutoin ei ole kovasti aikaa aloittaa mitään uutta yhteisöllisempää harrastusta, jossa kontakteja voisi syntyä. Baareissa emme poikaystäväni kanssa käy, pidämme molemmat enemmän koti-illoista tai istumme satunnaisesti hänen kaveriensa kanssa iltaa. Heidän kanssa on mukavaa mutta olisi kiva, kun olisi omiakin kavereita. Nykyisessä opinahjossa ollessani on toki syntynyt muutamia tuttavuuksia mutta hekin ovat perheellisiä, asuvat toisella paikkakunnalla, joten näkeminen tuntuu rajoittuvan kouluympäristöön. Oman ikäisiä ihmisiä varmaan tässä kaipaa.
Mutta en ajatellut kuitenkaan valittaa. Yksinäiseltähän elämä toki toisinaan tuntuu parisuhteen välimatkan vuoksi ja siitä syystä toisinaan olisi kiva jakaa hetkiä elämästä kaverin kanssa. Kertoa kahvin äärellä, kuinka hupaisan kirjan juuri luki. Ehkäpä kaipaan jonkinlaisia vinkkejä tai näkökulmia, miten ja missä tutustua uusiin kavereihin?
Vaikka en itse vielä kovin vanha ole, olen tällaisen ilmiön ollut havaitsevinani verrattuna esimerkiksi lukiovuosiini.
Parisuhteeni on ihana ja toimii kaikinpuolin vaikka asummekin eri kaupungeissa. Monet ystäväni ovat muuttaneet toisille paikkakunnille jo vuosia sitten ja yhteydenpito on hiljalleen hiipunut. Lopputuloksena olemme vieraantuneet ystävien kanssa toisistamme. Joitakin hyvän päivän tuttuja kuuluu tällä hetkellä elämääni, mutta heitäkin näkee vain noin 2-3 kertaa vuodessa. Vika on varmasti minussa, kun en ole niin kovin sosiaalisesti avoin eli olen aika ujo ja hiljainen. Tämä ei ainakaan edistä sosiaalistumista. Mutta kuoren alla on paljon, mikä ei näy päälle.
Monesti on tullut mieleen, että missä sitä tutustuisi uusiin ihmisiin. Salilla käyn useamman kerran viikossa lihastreenit ja aerobisen harjoittelun tekemässä mutta eipä siellä jutustelua synny. Tai olen vain ujo aloittamaan luontevaa small talkia. Kaikki ovat muutenkin keskittyneitä omaan harjoitteluunsa. Muutoin ei ole kovasti aikaa aloittaa mitään uutta yhteisöllisempää harrastusta, jossa kontakteja voisi syntyä. Baareissa emme poikaystäväni kanssa käy, pidämme molemmat enemmän koti-illoista tai istumme satunnaisesti hänen kaveriensa kanssa iltaa. Heidän kanssa on mukavaa mutta olisi kiva, kun olisi omiakin kavereita. Nykyisessä opinahjossa ollessani on toki syntynyt muutamia tuttavuuksia mutta hekin ovat perheellisiä, asuvat toisella paikkakunnalla, joten näkeminen tuntuu rajoittuvan kouluympäristöön. Oman ikäisiä ihmisiä varmaan tässä kaipaa.
Mutta en ajatellut kuitenkaan valittaa. Yksinäiseltähän elämä toki toisinaan tuntuu parisuhteen välimatkan vuoksi ja siitä syystä toisinaan olisi kiva jakaa hetkiä elämästä kaverin kanssa. Kertoa kahvin äärellä, kuinka hupaisan kirjan juuri luki. Ehkäpä kaipaan jonkinlaisia vinkkejä tai näkökulmia, miten ja missä tutustua uusiin kavereihin?