Uskonto Maailman suurin huijaus!
Te ketkä uskotte raamattuun ja uskontoon sokeasti. Oletteko koskaan uskaltaneet kyseenalaistaa asiaa?
Itse hain aikanaan apua uskonnosta ja helposti siinä elämäntilanteessa "hurahdin".
Nyt jälkeenpäin mietittynä ja asiani kuntoon saaneena, mietin mikä kumma sai minut uskomaan sellaiseen hölynpölyyn. Varmasti moni uskovainen saa siitä jotain, kun uskoo...ja hyvä niin, mutta se että meidät on niin aivopesty ja saatu uskomaan ilman minkäänlaista faktaa johonkin häiskään tuolla pilvien päällä ihmetyttää...
Kannattaa esim. googlettaa zeitgeist ja katsoa siitä se uskonto osuus ihan ajatuksella...voisiko siinä olla mitään järkeä? Minusta ainakin vaikuttaa paljon uskottavammalta...ja hyvin on perusteltukin asiat siinä. Kaikille kuitenkin tasapuolisesti kaikkea hyvää :D
Täsmentäisin että uskonnot sinällään eivät ole huijauksia mutta niitä käytetään kyllä huijauksiin. Siksi onkin jokaisen käytettävä järkeään ja oivaltaa milloin on mistäkin kysymys. Valitettavasti sokea usko johonkin usein hämärtää arviointikykyä.
Se onko uskonto tarpeellinen jääköön jokaisen omakohtaisesti arvioitavaksi. Itse en näe tarpeelliseksi selittää elämää uskonnon kautta.
Minun kyseenalaistamiseni alkoi Joosuan 10:13:sta. Sen selitykset, joita löytyy googlettamalla, ovat vieläkin ihmeellisempiä. Raamatusta toipuminen on vienyt vuosia. Nyt oikeasti mikään Raamatussa ei ole hyvää, kaikki valmistaa samaan pahuuteen. Oikeasti ihmiset, jotka eivät ole kunnolla olleet uskovaisia, eivät ole havahtuneet Raamatun silmittömään pahuuteen.
Viestiketju oli osoitettu ihmisille, jotka uskovat Raamattuun sokeasti, ja koska mä en koe olevani sellainen, ei mun kuuluisi oikeastaan vastata. Kysymys sivuaa kuitenkin sitä yhtä ja samaa väitettä jota oon kuullut niin paljon, että kirjoitan aiheesta tähän ketjuun.
Aika lukemattomia kertoja mua (ei mua henkilönä erityisesti, vaan vain yhtenä uskovana) on epäilty kyvyttömyydestä kyseenalaistaa. Siitä että nielen mitä vain sellaisenaan pureksimatta ja miettimättä ja tarjottu ajatusta, että ne jotka ajattelevat itse, päätyvät ateismiin.
Hevonkukkua.
Jos mä EN ajattelisi itse, olisin uskonnoton, kuten homona mun painostetaan ja oletetaan olevan, kuten on ollut mun kasvuympäristöni yms. Juuri silloin olisin hyväksynyt ympäristön opit miettimättä itse. Sen sijaan uin vastavirtaan, vaikkei se olekaan sosiaalisesti sopivaa tai muodikasta. Usko on tunne. Ja mun tapauksessani, parikymppinen homo pääkaupunkiseudulta, se on myös varsin individualistinen ratkaisu.
Samaa mieltä kuin kesäpoika. Ei uskovan tarvitse/ei pidä uskoa sokeasti. Uskokin on henkilökohtainen ratkaisu (oma vakaumus), lahja, josta voi kiittää Jumalaa. Olen nuoruudessani käynyt monet uskonnot läpi. Lopulta kristillisestä uskosta löysin armon kohdalleni. Se on minulle tärkeintä.
Toivon itselleni ja muille täydellistä luottamusta Jumalaan, heittäytymistä Hänen varaansa niin, että sinun tai minun ei tarvitse itse suorittaa mitään, olla hänen armossaan, joka on käsittämätön. Sellaista uskoa toivon kaikille, sillä sen veroista elämän kannattajaa ei ole.
Mitä siis on sokeus? Jos valo tulee maailmaan, niin sokeutta on sulkea silmänsä valolta (turvalta, perustalta ja merkityksen antajalta).
Siunausta!
Minusta tietoisuus siitä, että on osa elollisuuden ja vielä syvemmin koko maailmankaikkeuden huimaa historiaa, on ehkä mahtavin mahdollinen perusta, elämän kannattaja ja merkityksen antaja kaikelle.
En tietenkään väheksy sitä turvan tunnetta, perustaa ja niitä merkityksiä, joita usko monelle sen löytäneelle tuo.
Ei usko huijaus ole, se on yhdenlainen maailmankatsomus. Eri asia on, miten jotkut ihmiset ovat uskon nimissä alistaneet muita, pönkittäneet omaa asemaansa ja niin edelleen.
...ja keränneet valtavia omaisuuksia!
Ainoa, mikä minua aidosti vetää puoleensa on painovoima. Muu on korvien välissä.
Mini
Usko on henkilökohtainen, hieno ja kaikinpuolin tavoiteltava asia.
Sitten kun uskosta tulee uskonto, se alkaa olla vähän arveluttavampi, koska silloin se ei ole henkilökohtaista, vaan niiden henkilöiden sosiaalinen yhteenliittymä, jotka luulevat uskovansa samalla tavoin. Siihen alkaa liittyä erilaisista tulkinnoista johtuvia ristiriitoja ja näkemyseroja.
Kun uskonnosta tulee kirkko, se on poliittinen, ideologinen ja taloudellinen organisaatio, johon liittyy arvoasetelmia ja vallankäyttöä. Siinä kaikki hieno, mitä alunperin oli, vesitetään.
"Usko on henkilökohtainen, hieno ja kaikin puolin tavoiteltava asia. "
Usko on henkilökohtainen mutta en näe miksi se olisi jotenkin hienoa ja/tai kaikin puolin tavoiteltavaa. Tavoiteltava se on vain sellaiselle joka uskoo että se ratkaisisi johonkin ongelman.
Usko tuo monelle voimaa, lohtua ja hyvää mieltä. Siksi se on mielestäni tavoiteltava asia. Toki nuo asiat voi löytää jonkin muunkin kuin uskon kautta.
Amfetamiini tuo monelle voimaa, lohtua ja hyvää mieltä. Siksi se on mielestäni tavoiteltava asia ;-)
Ei siis oikeasti. Vertaan vain tässä kahta huumetta keskenään. Kumpikaan ei ole hyvä asia.
"Usko tuo monelle voimaa, lohtua ja hyvää mieltä."
Lohtua ja hyvää mieltä onkin se jota me ihmiset etsimme. Sitä saa muustakin kuin uskosta kuten sinä sanoit. Voimia tarvitsemme siihen kun no asiat jotka meidän mieltämme rassaa vain jatkuvat eivätkä muutu. Usko lohduttaa ja lievittää tuskaamme. Mutta ratkaiseeko se ongelmamme?
Minä lähinnä purnaan sitä vastaan että uskoa lähtökohtaisesti pidetään jotenkin jalona ja hienona. Vähän siihen tapaan että "ota tuo pilleri niin särky lakkaa". Aivan särky lievenee mutta se joka aiheutti tuon säryn ei muutu vaan muistuttaa itsestään heti kun pillerin vaikutus lakkaa.
Niin huumetta kansalle... monet pääsevat uskon avulla irti huumeista; ei se ole paha asia vai?
Kuin varis vasta tervatulla katolla, vai miten se meni...
Selvennystä Public eye? (huumeesta..huumeeseen?)
".. monet pääsevät uskon avulla irti huumeista.."
On varmasti esimerkkejä jossa huumeista irti pysymisessä uskoon tulolla on ollut osansa. Mutta jos kriittisesti katsoo irtipääsyä niin eiköhän siihen löydy elementtejä joilla on osansa niilläkin. Mikä saa ihmisen muuttumaan? Eikö se ole oivallus että tämä on väärin? Tämä hetki vaikka vain silmänräpäyksen kestävä saa aikaan muutoksen joka johtaa pyrkimykseen muuttaa elämän menoaan. Tie muuttaa vanhoja tottumuksiaan on tietenkin pitkä. Uskonto voi tietenkin antaa eväät muotoilla arjen kuviot uusiksi. Näitä oivalluksia ei tule kaikille ikävä kyllä.
Irti huumeista pääsee myös ilman uskoon tuloa. Ihmismielen toiminta on aika kummallinen emmekä useimmiten ymmärrä sitä vaikka se on lähempänä meitä kuin mikään muu. En halua kenenkään vaihtavan uskonsa mutta purnaan sitä vastaan että sitä pidetään patenttilääkkeenä jokaiseen ongelmaan.
Minulle uskontoon perustuvissa organisaatioissa on lähtökohtaisesti jotain todella pelottavaa. Ateistit eivät ole kuunaan saaneet niin paljon pahaa aikaan kuin jumalaa / jumalia kumartavat.
Jusa kirjoitti:
> "monet pääsevat uskon avulla irti huumeista; ei se ole paha asia vai?"
Ojasta allikkoon.
Tosiasioiden myötäminen voisi olla parempi ratkaisu. Esim. yksi hyvä ystävä lopetti huumeiden käytön kun sai myönnetyksi itselleen, että on homo.
peter kirjoitti: "Minulle uskontoon perustuvissa ....."
Uskontoon perustuva organisaatio keskittyy enimmäkseen oman olemassaolon jatkumiseen ja vaikutusvallan kasvattamiseen. Sellaiselle ei ihmismielen hyvinvointi merkitse mitään jos se ei palvele organisaation tavoitteita.
Mainitsin ihmismielen toiminnasta tuossa ylempänä ja miten vähän me sitä tunnemme vaikka se koskee meitä jokaista. Usko on yksi noista toiminnoista. harvoin kukaan esittää kysymyksen "miksi uskon" tai "miksi uskoa laisinkaan".
Jukka kirjoitti:"....Tosiasioiden myöntäminen voisi olla parempi ratkaisu."
Tosiasian ymmärtäminen ja sen näkeminen (myöntäminen) on ainoa ratkaisu. Joillekin tuon askeleen ottaminen onnistuu paremmin uskon/uskonnon kautta. Niin kauan kuin uskoa käytetään vain ja ainoastaan oman elämän ratkaisuihin niin ok.
Valitettavasti uskontoon suhtaudutaan kuten käyttöohjeisiin eli tee sitä tai tätä ja ellet tee sinua rangaistaan nyt tai tulevassa elämässä.
Niin, olen ollut yli kaksi vuotta töissä (n. 5 vuotta sitten) päihdepsykiatrisella osastolla sh:na, jossa lähes kaikki potilaista olivat huumeiden käyttäjiä. He olivat vieroitushoidossa /tai korvaushoidon aloittamisessa + psyykkiset ongelmat (monidiagnoosipotilaat; yl. huumeet olivat ensisijainen ongelma, joka oli aiheuttanut psykiatrisia "ongelmia" esim. kuuloharhat, muistihäiriöt..epäsosiaalisen käyttäytymisen jne..).
Monet heistä halusivat puhua mm. uskosta esim. minunkin kanssa. Enhän voinut kieltäytyä, vaikka vakaumukseni on minun henkilökohtainen... monet kaipasivat muutosta elämään huumeiden ja kovan huumemaailman "helvetistä".. ja monet näkivät uskon siihen ratkaisuksi, koska tiesivat usean kaverinsa päässeen kuiville juuri uskon kautta. Minusta usko on "parempi" kuin huumehelvetti. Yleensä noissa keskusteluissa olin se kuunteleva osapuoli, myös uskonkin asioissa, johon suhtauduin myönteisesti oman vakaumukseni takia... mutta en todellakaan tehnyt käännytystyötä.. vaan pyrin hoitamaan potilasta kokonaisuutena (rukoillut olen sisimmässäni heidän puolestaan). Vähän ihmettelen niitä kommentteja, jotka eivät näe tätä tosiasiaa. Nuo huumeista irti päässeet uskovat ovat onnellisia ja lahja Jumalalle sekä yhteiskunnalle.
Jusa kirjoitti:
> "Nuo huumeista irti päässeet uskovat ovat onnellisia ja lahja Jumalalle sekä yhteiskunnalle."
Korvaushoidolla päästäisiin samaan tulokseen (siis yhteiskunnan kannalta, jumalista en tiedä).
Korvaushoidoissakin on omat ongelmansa, jos niita ruvetaan jakelemaan kavereiden kanssa tai käytetään iv:sti.. periaatteessa en vastusta korvaushoitoja, jos niitä käytetään oikein.. parempi sekin yhteiskunnalle.. vähentää mm. rikollisuutta. Henkilö on kuitenkin lopun elämänsä vähän huumeissa, toivottavasti onnellisesti. Tietysti elämää rajoittavat huumepolilla käynnit usein: keskustelut ja päivittäiset annokset. Ne jotka ovat jo osoittautuneet, että ottavat "korvaushoitoaineensa" oikein, jolloin käynnit ovat harvempia. Mutta esim. ulkomaille matkustaminen voi olla hankalaa (koska korvauslääkkeet mukaan; miten onnistunee?).
Samu: "Te ketkä uskotte raamattuun ja uskontoon sokeasti..."
Harvat uskovat raamattuun kirjaimellisesti ja nekin, jotka tekevät niin saavat oman kokemukseni mukaan epäsuoraa pilkkaa osakseen. Nykyajan kirkkovaiset ovat kameleontteja, jotka sieppaavat sieltä sun täältä, miksi ne ovatkin kovempi pala ateistiselle kritiikille. USA:ssa tästä käytetään termiä religion ala carte, jonka voisi suomentaa vaikkapa uskontojen seisovaksi pöydäksi; jokainen koostaa sopivan annoksen, joka sopii parhaiten persoonaan ja elämäntilanteeseen. Uskonnoista on tullut osa konsumerismia; niistä haetaan helpotusta huume- tai ihmissuhdenongelmiin, kun tarvitaan henkistä "sparrausta". Suhteessa uskontoon on tapahtunut merkittävä muutos; uskonto on olemassa ihmistä varten eikä toisin päin. Asenne tulee selväksi siinä, kun tunnustuksellinen muslimi toteaa, että hänen velvollisuutensa on rukoilla 5 kertaa päivässä, kristitty kertoo käyvänsä kerran vuodessa joulukirkossa, kun sieltä saa niin hyvät vibat kaamosmasennukseen ja rientää seuraavana aamuna joogaan, missä opetellaan asanoita Vishnua ylistävän mantran säestyksellä...
Samu: "...mikä kumma sai minut uskomaan sellaiseen hölynpölyyn."
Pyhäkoulu, koulun uskonnonopetus, rippileiri...? Analyyttiseen ajatteluun kykenemättömät lapset ovat helppoa riistaa. Arvelen, että tää on just sitä "viatonta" lapsenuskoa, mistä kirkkovaiset lässyttää ja kirkkohan pistää hanttiin, kun uskontoa yritetään poistaa opetussuunnitelmasta. Eipä taida olla opetus ihan niin tunnuksetonta, kuin annetaan ymmärtää. Joidenkin kohdalla uskonnollisuus "puhkeaa kukkaansa" vasta myöhemmällä iällä, kunhan olosuhteet ovat otolliset. Arvelen, että uskonnollisuus kuolisi kehtoonsa, mikäli ehdollistava lapsuusvaihe jäisi välistä.
Samu: "Kannattaa esim. googlettaa zeitgeist..."
Jos kyseessä on se Zeitgeist, jonka olen nähnyt, niin sanoisin, että nuo faktat ovat olleet tiedossa vuosikymmeniä. Kristinusko on hämmästyttävän identtinen Mithran kultin kanssa(
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mithra). Koska Mithralaisuus on vanhempi kuin kristinusko ja saanut vaikutteita mm. zarathustralaisuudesta, ei liene vaikea arvata, kuka on kopioinut keneltä. Sinänsä tässä ei ole mitään uutta; monet keskiaikaisista kirkoista Skandinaviassa on pykäisty surutta pakanallisten uhrilehtojen päälle. Suomessa puututtiin kansan pakanallisiin tapoihin vielä niinkin myöhään kuin 1700-luvulla, jolloin nimismiehet ja papit kävivät kyttäämässä kansan touhuja metiköissä (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_lehto).
Jos kirkon harjoittama kiristys, pakotus, kyttäys ja aivopesu olisi jäänyt välistä, Suomi olisi tuskin kristinuskoa nähnytkään, mikä muodostaa hauskan ristiriidan vakiofraaseille: "Usko on jokaisen oma asia" ja "Usko ja uskonto ovat eri asioita". Herranpelko on juntattu suomalaiseen mentaliteetiin niin syvälle, että suoraa konfrontaatiota kristittyjen kanssa halutaan välttää, tiedättehän, uskonrauha ja sitä rataa.
Ransom ottaa ansiokkaasti esille yhden uskonnon nykyisistä piirteistä: siitä on tullut kulutustavaraa. Uskonnosta on usein tullut myös terapiaa. Kristinusko on toki ihmistä varten, mutta ihmisen tulee siinä lähetä yhdistymistä Jumalan hänelle luomaan hyvään olemiseen ja tarkoitukseen. Uskonto ei ole mikään itsetarkoitus: se on väline. Uskonto ei kuitenkaan ole väline ihmiselle, vaan Jumalalle, väline kohdata ihminen, väline lunastaa hänet ja väline tuoda hyvää hänessä ja hänelle.
Ihminen on tällä tiellä aina epätäydellinen, Jumala meidän puolesta täydellinen.
Lapsille on hyvä antaa varma usko elämän perustaan ja siihen, että maailmassa on toivoa. Ihminen kuitenkin pyrkii uskomaan johonkin perustaan - vajaa ja kylmä perusta ei anna ihmiselle kokonaisvaltaista eikä lämminhenkistä perustaa.
Mitä tulee kristinuskon historiallisuuteen, niin on aivan sama, mitä sitä on edeltänyt. Aina on löydettävissä yhtäläisyyksiä. Eri asia on kuitenkin, onko vaikutusta ollut tosiasiallisesti. Lisäksi Ransom olettaa tässä - ristiriitaisesti aiemman sanomansa kanssa - että kristinusko on pelkästään ihmisiä varten kehitetty.
Mikäli Suomi olisi "pakanallinen", niin täällä vallitsisi jokin kristinuskosta eroava uskonnollinen järjestelmä. Varmaan Ransom kritisoisi sitäkin...
Järjestelmä, joka ei siedä kritiikkiä - tai herätä sitä - on kuollut järjestelmä.
Uskontojärjestelmiä, jotka ovat johonkin yliluonnolliseen jumaluuteen perustuvia kansan hallintajärjestelmiä, pidetään maailmassa niin luonnollisina, että ihmiskuntaa ilman niitä on vaikea kuvitella.
Tiedon (joka tarkoittaa usein tietoisuutta siitä, miten vähän itse asiassa tiedämme) lisääntyessä uskontojen valta kuitenkin vähenee. Yhä useammat ihmiset uskaltavat ja osaavat elää ilman uskontoa johon nojata, ja luottavat omaan kykyynsä arvioida, miten tässä maailmassa on hyvä elää, ilman uhkakuvia helvetistä tai unelmia paratiisista sen jälkeen, kun elämä on päättynyt.
Martin on oikeassa siinä, että lapsille on annettava varma usko elämän perustaan ja toivoon paremmasta. Siitä, pitääkö tuohon uskoon ja toivoon välttämättä sisällyttää jumala - saati sitten mikä jumala - en ole lainkaan vakuuttunut.
Martin: Eli ilman kristinuskoa kasvaneet saavat automaattisesti "vajaan" ja "kylmän" perustan? Tässäpä analyysiä kerrakseen.
Mikä sinulle riittäisi perusteluksi, että kristinusko on ollut tavattoman etevä omimaan juhlapäiviä ja luonnonuskonnoille pyhiä paikkoja itselleen?
Niinhän se on sanottu: usko on hulluutta maailmalle....
Ranneliikkeen uskontokeskustelu on yhtä toivotonta, kuin on selittää uskovaisten palstalle sitä että voin olla homo, ihan tasapainoinen ja normaali, osaan rakastaa, eikä kyse ole pelkästä himosta. Aina löytyy joku joka jaksaa uudelleen ja uudelleen vängätä ja keksiä esimerkkejä himokkaista homoista, kunnes keskustelun sävy on kuitenkin sellaisnen, että homouden perverssiyden mahdollisuudet tulevat selkeästi kaikkien tietoisuuteen. Tai uskovaisuuden. Ääritapauksilla sitten luodaan leima, jota saa kantaa, vaikka välillä niitä lyövät ystävällisesti sanovatkin että "ei se mitään että sinä olet tuollainen, et varmaankaan ole pahin kaikista".
Kaksi naista juttelee kahvilassa. "Onpa sinulla hieno paita", toteaa toinen toiselle. "Kiitos, ompelin sen itse." "Harrastatko OMPELUA???!!? No, ei se mitään", sanoo toinen nopeasti, "kyllä jotkut ompelijatkin voivat olla aivan normaaleja."
Välittyykö sinulle kuva, että ompelu on naisesta normaalia, vai että hänellä on omituinen asenne sitä kohtaan?
Hartaasti odotan maailmaa, jossa vastaus sekä siihen että kerron olevani homo, että siihen että kerron uskovani Jumalaan saavat aikaan lähinnä informaation perille menosta kertovan tylsistyneen toteamuksen "jaa", ilman yhtään kauhutarinaa.
Peter!
Kristillinen kirkko on toki sijoittanut juhlapäiviään aiemmin pakanallisen juhlakalenterin "päälle". Samoin on moni pakanallinen pyhäpaikka muuttunut esimerkiksi kirkon paikaksi. En kiellä näitä ollenkaan.
"Martin: Eli ilman kristinuskoa kasvaneet saavat automaattisesti "vajaan" ja "kylmän" perustan? Tässäpä analyysiä kerrakseen."
Jos kasvaa ilman Jumalan antamaa perustaa, niin silloinhan ei ole kestävää perustaa ollenkaan. En kai nyt rupea kirjoittamaan ristiriitaisesti. Ihmisten luoma perusta ei ole kestävä eikä täydellinen. Sillä "perustalla" on myös t a i p u m u s pahaan. Ei toki aina - en puhuisi siis 100 % automatiikasta kylmän suhteen. Perusta ei kuitenkaan ansaitse nimeään, jos se ei kestä.
On myös helppo korjata "ongelma": tunnustaa Jumala perustaksi.
Eiköhän alkuräjähdys ole kuitenkin meidän kaikkeutemme perusta.
Smo: Sitä me emme ole olleet näkemässä :)... teorioita riittää (evoluutio vs. kreationismi)
Luotua, jota voimme tutkia tieteen keinoin, edeltää ja ylittää Luoja.
Emme olleet myöskään näkemässä dinosauriita, mutta silti voimme jäänteiden perusteella päätellä sellaisten otusten tallustelleen sinisellä planeetallamme muinoin. Emme ole käyneet maan (tai auringon) ytimessä, mutta silti voimme päätellä mitä siellä on.
Iso poksahdus tämän kaikkeuden ajan alussa vaikuttaa samalla tavoin nykykäsityksen mukaan varsin todennäköiseltä. Mittakaava tapahtumille vain on sitä luokkaa, että vielä kuva on utuinen. Ehkä kuva ei ole koskaan kirkas ja löydetyt vastaukset poikivat uusia kysymyksiä inhimillisesti ajatellen loputtomiin?
Yhtä kaikki; syntytavastaan riippumatta maailmankaikkeus on äärimmäisen kiehtova. Itse ajattelen, että kaikki fyysinen täällä on tuon muinaisen paukun aikaansaannosta, tieteellisesti mitattavissa ja tutkittavissa - sekä selitettävissä. Minä en myöskään näe ristiriitaa tuota poksahdusta edeltävän tilan kanssa. Minusta ei ole ollenkaan kummallista jos silloin ei ollut kuin olemattomuutta (mitä se olemattomuus sitten olikaan) tai vaihtoehtoisesti että jonkinlainen satsi jotain materiaa on aina ja ikuisesti ollut olemassa. Tuon vaiheen (ennen aikamme alkua) luonne lienee ainakin vielä jokseenkin udun peitossa.
Olen jossain ennenkin todennut, että oikeastaan ainoa asia mitä en tajua tässä jutussa on tämä tietoisuus. Miksi minä olen minä ja sinä olet sinä. Riittääkö tähän kaikkeen vain sähköiset impulssit korvien välissä, jota ylläpitää siihen liitetty keho ja sen toiminnot? Tungen ravintoa sisään, keho ottaa tarvitsemansa ja ylimääräinen tulee pois. Ja sitten sillä pyöritetään tätä omaa pientä tietoisuutta? Vai onko jokin suurempi tietoisuus (jota jotkut nimittävät Jumalaksi, maailmansieluksi jne jne) jonka osa oma tietoisuus on? Siihen ehkä tulee vastaus oman ajan loputtua. Tai sitten ei. Tai sitten tietoisuuden(kin) sala keksitään.
Jännä nähdä.
Niin, noita ajatuksia pyörii päässä: mistä avaruus alkaa.. mihin se loppuu?.. mistä aika alkaa.. mihin se loppuu.. onko äärettömässä olemassa yleensäkään äärellistä. Taitaa nuppi nyrjähtää.. olenko minä vain kuvituksen luomaa ja kenenkä kuvituksen?.. harhaa.. Huh, parempi lopettaa ;)
Martin, kunnioitan sinun maailmankatsomustasi eikä minua hetkauta mihin uskot. Älä kuitenkaan väitä että ateistinen maailmankatsomus olisi vähempiarvoinen kuin sinun näkemyksesi. En ole havainnut ateistien olevan mitenkään kylmempiä tai vajaampia kuin uskovaisten - mieluummin päinvastoin. Ateistin ihmiskäsitys on usein humaanimpi kuin palavasti mitä tahansa uskoa tunnustavan.
Lopuksi: voi olla että olet oikeassa uskoessasi jumalaan. Kummallakaan meistä ei ole mitään millä voisi todistaa toisen olevan väärässä, joten meidän täytyy sietää tätä mielipiteiden eroavaisuutta.
Peter!
En väitäkään ateistien olevan kylmempiä tai vajaampia i h m i s i n ä kuin uskovaisten. Ateisti tosiaan elää humaanin (=ihmislähtöisen) ihmiskäsityksen mukaan (anteeksi tautologia). Se voi tarkoittaa tämän mittapuun mukaan lämpöä.
Kun mittapuu on - niinkuin tunnustan - Jumala, niin toivon Hänestä lähtevää lämpöä. Jumala on ainoa, jolla on arvoa. Uskova tekee väärin, jos unohtaa rakastaa lähimmäistään. En sellaisessa tapauksessa voi puhua oikeastaan uskovan teoista. (Tai jos voin, niin ajattelen, että me kaikki - uskovat ja ei-uskovat olemme epätäydellisiä.) Uskovan epätäydellisyys otetaan usein esille 'loukkauskivenä'. Surullistahan se onkin, vaikka ei mielestäni johdonmukaisesti ajateltua. Tunnustan olevani vajaa ja kylmä monissa laiminlyönneissäni ja teoissani. Nytkin olen saattanut loukata monta ihmistä.
"Lopuksi"-lauseestasi: Minä en voi vakuuttaa, kun en voi. Minulle olet edelleen rakastettu lähimmäinen.
Smo puhui samasta asiasta, josta itsekin oon yrittänyt puhua, ja josta uskovaisuudessa ja Jumaluudessa mun mielestäni on kyse. Tietoisuudesta. Maailmankaikkeuden ja lajien synnyn ja olemassaolon tutkimus tuntuu rajautuneen hyvin yksipuolisesti pelkkiin fyysisiin ilmiöihin. Jotkut, varsin monet, käsittävät uskonnonkin ja Raamatun kertomukset kertomuksiksi pelkästä fyysisestä maailmasta ja sitten kiistelevät siitä. Musta se on hassua.
Tietoisuudesta puhuminen tuntuu toisinaan vetävän kiivaankin keskustelun hiljaiseksi, tai sitten se vain tulee ohitetuksi täysin, ehkä liian vaikeana aiheena.
Maailman olennoilla on monen tasoista tietoisuutta ja monen tasoista älyä, monen tasoisia tunteita. Ameebasta varmaan tuntuisi villiltä ajatella (jos se siihen kykenisi), että joku osaa ajatella mitä toinen olento tuntee, niin kuin ihminen osaa. Eihän se ole mitenkään mahdollista! Samalla tavalla monesta ihmisestä tuntuu lian villille ajatella että on olemassa jokin ihmistä kyvykkäämpi tietoisuus, joka osaa ottaa huomioon kaiken yhtä aikaa. Jonkinlainen, kenties yhteinen, tietoisuus. Jotain, josta olemme tulleet ja jonka osaksi voimme palata.
Minun näkokulmani jumaliin on seuraava; en usko mihinkään yliluonnollisiin juttuihin, sieluihin, kummituksiin tai vastaaviin. Jumala on käsitteenä niin epäselvä, etta en minä tiedä mikä se on. Vaikkapa vain ihmisillä jotka kutsuvat itseaan kristityiksi on niin erilaisia ajatuksia jumalansa olemuksesta, etta on vaikea uskoa että he puhuvat edes samasta asiasta. Ennen kuin voin ottaa kantaa siihen onko jumalaa olemassa vai ei, se pitää määritellä. Voin hyväksyä, että jumala on olemassa, jos se määritellään universumiksi. En näe mitään syytä kutsua universumia jumalaksi, mutta jos se on sinun jumalasi, niin uskon että se on olemassa. Jos jumalasi on joku patsas, niin uskon että se on olemassa, en usko että sillä on mitään yliluonnollisia voimia, mutta uskon että se on olemassa.
Mitä pyhiin kirjoituksiin kuten Koraaniin tai Raamattuun tulee, olen tutustunut teoksiin, enkä näe mitään syytä uskoa että jonkinlaiset yliluonnoliset voimat olisivat olleet mukana kirjoittamisessa.
Ja itse uskonnot taas tuppaavat olemaan dogmaattisia ja keskittyvät palvomaan varmuutta, johon ei välttämättä ole syytä. Toivottavasti ihmiskunta joskus vapautuu niistä, tai ainakin siirtyy kohti filosofisempia uskomuksia, jotka keskittyvät enemmän pohdintaan kuin varmuuteen.
Häneltä, joka uskoo kristittyyn Jumalaan, olen aina tahtonut kysyä että jos Jumala on aina vaan ollut olemassa, niin miksi maailmankaikkeus ei ole voinut olla olemassa aina? Mielestäni ihminen ei vain pysty käsittämään käsitettä ikuinen. Tai tarkemmin että meidän aivot eivät sitä prosessoi "tunteen tasolla", vaikka sen voikin tiedostaa. Jotta pystyn tuntemaan, että maailma on ikuinen, joudun turvautumaan uskomiseen. Uskomisen miellän tietynlaisena kommunikaationa tuntemuksen ja konkreettisen tiedostamisen välillä. Usko on ihan hyvä asia, se on omaa ajattelua ja omien tunnemaailmojen jäsentelyä ja järkeilyä itselleen.
Eikä se rajoitu pelkkään ajatteluun, vaan toimintaan myös. Kotiteollisuuden biisissä lauletaan "Mutta minä olen, ja elän, ja hengitän yhtä suurta jumalaa: elämänhalua. Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot, markkinat, marketit, kaupunkien värivalot". Mikä selittää mielestäni myös joidenkin kirkossa käymistä.
Uskonto on järjestäytynyttä porukkatoimintaa, joka voi olla omaan ajatteluun ja itsensä tulkitsemiseen kannustavaa toimintaa. Se voi olla myös yleisesti hyväksi tai helpoksi todettujen jäsentämiskeinojen opettelua (= kulttuuri/sekä ihmisen aivojen yleinen toiminta). Tätä pidän ihan terveenä uskontona. Se voi olla myös sairasta yhteisön arvoihin taivuttamista, joka vain saattaa lisätä yksilön ahdistuneisuutta blockaamalla kaiken tuen omaan tulkintaan.
Kirkko (uskollisena organisaationa, ei paikkana) on valtaa ja hallintaa. Siitä en löydä mitään hyvää sanottavaa, joten jätän sanomatta tämän enempää.
Rakkaani on uskovainen. Hän käy ainakin jouluna kirkossa, joskus muulloinkin. Hän ei ole koskaan rukollut ääneen, mutta sanoo muistavansa minua rukouksissaan joka ilta. Minusta tämä on hänen rakkauden tunteensa käsittelyä "järkeenkäyvään" muotoon, ja arvostan sitä, sekä häntä siitä, yli kaiken. Huolimatta siitä, että se ei ole minun tapani jäsennellä tunteitani.
Suosittelen Raamatun lukemista lämpimästi kaikille! Kyseessähän on aivan huiman hauska opus! Varsinkin lähes koko vanha testamentti ja uudesta testamentista erityisesti Ilmestyskirja ovat kerrassaan mainiota viihdettä.
Siihen tekstin jumalalliseen alkuperään muuten viitaten: Ilmestyskirjassa löytyy parin enkelin torveentoitotuksen välistä jotakuinkin tällainen (en muista määriä yms. tarkkaan, enkä omista k.o. opusta, että voisin tarkistaa, mutta tsekatkaa itse) lause; "Yhdeksän koniksia nisuja ja kahdeksan kauroja, mutta älä sekoita öljyä ja viiniä."
Siis HÄH?!
Ihan selvästi se henkilö, joka koosteli mielenkiintoisista sienistä ja yrteistä kiinnostuneen Johanneksen raapustelemista sekopäisistä lappusista kirjallista teosta otti mukaan vahingossa pöydällä lojuneen ostoslistan...
Minua kyllästyttää yrittää puhua järkevästi niiden ateistien kanssa, jotka ensin syyttävät uskovia tekopyhyydestä ja ylemmyydentunnosta ja sitten luettelevat, miksi ateistit ovat parempia ihmisiä. Jollei itse huomaa näissä ajatuskuluissaan olevan jotakin epäloogista, on turha yrittää keskustella loogisesti muistakaan arvoasioista.
Helsingin Sanomien nettisivuilla on Anu Silfverbergin oiva kirjoitus ateismin julistajista. Hän kritisoi erityisesti vapaa-ajattelijoiden uskonnonvastaisten eräiden kampanjoiden viestiä ja ottaa esiin (myötä)häpeäntunteen, joka syntyy uskonottomalle(kin) tällaista touhua seuratessaan. Uskonnottomalle tunne on erityisen kiusallinen, koska vapaa-ajattelijat puhuvat uskonnottomien nimissä.
Yksi esimerkki oli hiljattainen - ja jokseenkin arvoton - Raamatut pornolehdiksi -kampanja. Kampanjan pääviesti tuntui olevan, että "millään arvoilla ei ole väliä" ja samalla uskovia ihmisiä sai näppärästi alennettua. Tempauksia perustellaan mielellään "sananvapaudella". Itsekin mietin, että olis taas nuijalla töitä.
En käsitä sitä, että hyökätään omasta poikkeavien maailmankatsomusten "kimppuun". Uskonnoissa on kummallisuuksia, ja uskontoon nojaavilla opeilla perustellaan vielä suurempia kummallisuuksia ja järjettömyyksiä. Silti erilaista maailmankatsomusta sietäisi kunnioittaa. On eri asia tarkoituksella loukata kanssaihmisten tapaa käsittää maailmaa, kuin osoittaa yksittäisiä ongelmia jossain kokonaisuudessa.
Sitä paitsi julistuksellinen ateismi on ihan yhtä kapeakatseista kuin mikä tahansa julistuksellinen jumal-usko. Ja vallankäyttöä se on silloin kun lähdetään vaikkapa lukemaan kuin se kuuluisa piru sitä kuuluisaa Raamattua. Joskin tuota lukutekniikkaa harrastetaan kyllä laajemminkin...
Anu Silfverberg kirjoitus "Ateismin-pilkkaa" on osoitteessa
http://www.hs.fi/juttusarja/silfverberg/artikkeli/Ateismin-pilkkaa/1135257454522Hentilän mielipide on lapsellinen. Poltettuna Raamatusta on eniten hyötyä, se antaa valoa ja lämpöä.
Natsit kävivät myös vessassa. Pitäisikö meidän kykkiä pihamaalla?
Jorma Hentilä (s.1937) on jo vanha, oikeastaan jo lähestulkoon vanhus. Vanhat traumat alkavat usein tuossa iässä nousta pintaan.
Nykyaikana menee käytettyjä kirjoja laidasta laitaan suuret määrät kaatopaikkojen energiajätelavoille. Kokonaan myymättä jääneitä kirjoja menee vuosittain isot kasat makuloitavaksi. Muutaman tusinatavaraa olevan uskonnollisen kirjan näytöksenomainen silppuaminen ei vahingoita kenenkään sananvapautta.
Mielestäni Poris ja Xius osoittavat täydellisen tietämättömyytensä kirjoitettua tekstiä ja siihen liittyvää symboliikkaa kohtaan, puhumattakaan historiasta.
"Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan kohta ihmisiäkin".
Jorma Hentilä oli täysin oikeassa.
Kirjoilla on aina oma itseisarvonsa. Ne ovat ihmiskunnan kollektiivinen muisti. Se sanoma, mitä ne edustavat, ei ole historiallisessa perspektiivissä välttämättä parin tuhannen vuoden kuluttua mitenkään merkityksellinen, mutta mekin luemme edelleen ahkerasti (toivottavasti) "Iliasta" ja "Odysseiaa" ja Platonin tekstejä jne.
Jos tuhannen vuoden kuluttua tästä päivästä joku lukee Marxin, Engelsin tai Leninin teoksia, tai vaikkapa raamattua, koraania tai Mein Kampfia, tuskinpa hänelle syntyy niiden sanomasta into maailmanvalloitukseen, proletariaatin diktatuuriin tai kansanmurhaan (sitä paitsi "Mein Kampf" oli tiettävästi niin tylsä, ettei edes Josef Göbbels pystynyt koskaan lukemaan sitä loppuun...) yhtä vähän kuin meille nyt syntyy hillitön himo varustaa tuhataluksinen laivasto ja lähteä valloittamaan Troija.
Haluaisitteko te ehkä itse olla heittämässä sen ensimmäisen tulitikun rovioon, jolla joku patologinen homofobi poltetaan elävältä? Ihan oikeasti?
(Ai niin. Poris varmaan haluaisi...)
Olen Jorma Hentilän kannanotosta olen aivan samaa mieltä. On varsin viisasta katsella omaa napaansa kauemmaksi.
Xius, et ole ilmeisesti tavoittanut tuon kuvatun tapahtuman symboliarvoa. Luepa Hentilän kirjoitus kerran uudelleen. Siitä saattaa sittenkin avautua jotakin merkityksellistä nyt kerrotusta tapahtumasta.
Raamatut pornolehtiin - kampanja on nyt poliisin toimesta vielä jälkikäteenkin todettu lailliseksi. Selvityspyynnöt kampanjan laillisuudesta tulivat odotetusti Keskustan ja Kristillisdemokraattien taholta. Tätä ketjua lukiessa huomaa selvästi Viherlahden ja Hentilän kautta, että seitsemissäkymmenissä ihminen saattaa alkaa huomaamattaan liukua vastustajiensa puolelle.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/06/1145055Entäpä jos Hentilän ja Viherlahden kohdalla olisi tapahtumassa ilmiö nimeltä viisastuminen?
Xius, luepa tarkkaan tekstit ja vältä tekemästä liian kiireisiä johtopäätöksiä pohtimatta ensin. Totesin: "Mielestäni he olivat kuitenkin aktivisteja, meidän suunnaltamme katsottuna vain aidan väärällä puolella. " Kuinka sinä pystyt kääntämään ajatukseni noin päin?
En koe olevani vanhus, vaikka kalenterin perusteella joku sellaista voisi väittää. Miksi sinä kutsuisit kolmekymppistä, joka on täysin jämähtänyt paikoilleen todeten elämänsä olevan kutakuinkin eletty? Ihan vain pienenä yksityiskohtana: Olin tänään koko päivän tuttavaperheen kahden lapsen kanssa kesäleirillä retkeilemässä luonnossa ja monenlaista muuta puuhaa tehden. Luontoretki oli itsellenikin jonkinlainen vahva muistuma omasta lapsuudesta. Nyt en jaksanut enää kuitenkaan tutkia jokaista eteen osuvaa koppakuoriaista ja kanniskella sammakoita kourassa, kuten lapset tekivät. Juuri nyt on täydellisen hyvä väsy.
Xius, koetapa pistää paremmaksi omakohtaisilla tekemisilläsi tai vastaavilla. Katsotaan pääsetkö edes samalle viivalle kanssani.
Näyttää siltä, ettei Xiuksella ole huitaisuilleen mitään vahvempaa omakohtaista perustelua.
Xius kirjoitti: "Tosin vanhuksen kanssa ei pitäisi inttää..."
Samalla hän paljastaa oman alitajuisen pelkonsa myös itsellään edessä olevaan kohtaloon. Yhtenä kauniina päivänä Xiuskin on vanhus, ellei potkaise tyhjää sitä ennen.
Monet mediat ovat antaneet pastorille "täyden tukensa". ;-)
Äärikristityn pastorin Koraaninpolttokohu paisuu Yhdysvalloissa. Pastori sanoo välillä yhtä ja välillä toista aikeistaan. Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gates on ottanut kiistassa harvinaisena pidetyn askeleen ja soittanut henkilökohtaisesti pastori Jonesille. Huomenna näemme, mitä tapahtuu.
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2010/09/1184664
