Homoisät tänään nelosella: "oikein/väärin, jos ei biologinen vanhempi?"
Tänään nelosella: Suomi D: homoisät, alkaa klo 22.
Jotenkin vierastan ajatusta esim. lasten adoptoimista homopareille, vaikka eläisivätkin parisuhteessa/tai käytetään esim. sijaissynnyttäjää. Jos homoparilla on jo biologisia omia lapsia, asia on ihan ok. Mutta onko tuo itsekästä, vaikka olisikin vauvakuume? Minun on varmaan perehdyttävä aiheeseen, koska asenteeni voivat olla rajoittuneet tässä asiassa. Ja mahdollisuus muuttaa kantaani.
Asiasta on käyty aikaisemminkin keskustelua tällä palstalla.
Miksi perheet pitäisi asettaa eri asemaan adoptiokysymyksissä tai hedelmällisyyshoitoihin liittyvissä asioissa vanhempien seksuaalisen suuntautumisen perusteella?
On ihan ymmärrettävää, että itselle uusi tai outo asia tuntuu vieraalta. Toivoisin kuitenkin, että jokainen jotain uutta asiaa vierastava näkisi myös sen aivan, että selvittäisi itselleen, onko kyseisen asian vierastamiseen olemassa objektiivisia syitä. Mikä tekeei lasta haluavasta homoparista itsekkäämmän kuin lapsettomuudesta kärsivä heteropari on?
Puplic eye: "Mikä tekee lasta haluavasta homoparista itsekkäämmän kuin lapsettomuudesta kärsivä heteropari on?" Olet aivan oikeassa tuossa pointissa. Kai minä mietin lapsen näkökulmasta käsin asiaa, miltä heistä tuntuu kasvaa tällaisessa perheessä? Ajattelen näin traditionaalisesti, koska minulla on ollut isä ja äiti kasvattajina. Toisaalta itse pystyn hoitoviettiäni käyttämään työssäni. Kuitenkaan en ole koskaan halunnut omaa lasta parisuhteeseeni (jota nyt ei enää ole), "vauvansaantivietti" puuttuu.
Katsoi n. vuosi sitten dokumentin, jossa eräs nainen suostui tekemään lapsen molemmille parisuhteessa olevalle miehelle. Vähän vierastutti, mutta näinhän tehdään heteroliitoissakin, joka taas ei vierastuta. Minulla saattaa olla joku alitajuinen torjuntamekanismi, joten haluan itselleni ymmärrystä lisää. Ainakin katson tämän illan dokumentin.
Vauvansaantivietti/vauvakuume voi iskeä homoonkin kuin salama kirkkaalta taivaalta. ;-)
Kaksi vakavaa vauvakuumetta kokenut
JuhaniV: en varmaankaan saisi kysyä tätä, mutta miten sait lapsesi? Ei ole pakko vastata.
Niin aihe on minulle outo, mutta voin joskus törmätä työssäni tälläiseen tilanteeseen ja haluan toimia vastuullisesti ja oikein. Eivät paljon mainosta terveydenhuollon puolella, eivätkä koulutuksissa!
Yli kolmekymmentä vuotta sitten, ensimmäisen vauvakuumeen hieman tasaannuttua, totesin mieheni kanssa että elämä on kohdellut meitä epäreilusti, emmekä voi saada koskaan omia biologisia lapsia, koska olemme homoja. Ajatus on toki väärä, mutta tuolloin hyvinkin todellinen.
Ehkä runsas viitisen vuotta sitten naispari ehdotti lapsen/lasten tekemistä kanssamme. Pahanlaatuisen vauvakuumeen ja puolen vuoden mietinnän jälkeen tulin mieheni kanssa siihen tulokseen, että olemme liian vanhoja isiksi. Lapsi tarvitsee nuorempia isiä kulkemaan vierellään ainakin parikymmentä vuotta. Naisparille päätöksemme oli hyvin ikävä ja raskas, josta asiasta olen edelleen surullinen.
Kannattaa muistaa myös, että mies vanhenee biologisesti. Sen voi havaita helposti mikroskoopin läpi kurkistaessaan. Lapset on syytä tehdä nuorena.
Epävirallista vanhemmuutta ja kasvattajuutta meille on riittänyt jopa liiankin kanssa.
Mietin tässä, kun on naispari ja miespari, jotka saavat yhdessä lapsia (vaikka keinohedelmöityksellä). Niin miten lailliset jutut järjestetään: Tarkoitan, että molemmat parithan haluavat olla mahdollisimman paljon lastensa kanssa. Miten vältytään riidoilta?
Kokonaan kinasteluilta tuskin vältytään, mutta kannattaa pistää yhdessä paperille etukäteen ajatukset ja toiveet. Laki toki kulkee niiden ylitse ja ohitse.
Huoltajuus voisi olla asteikolla, jonka toisessa ääripäässä olisi ettei lapsi saa koskaan tietää biologista isäänsä,eikä isä osallistu mitenkään lapsen elämään (luovuttaja esimerkiksi ulkomaisen klinikan kautta). Toisessa päässä olisi täydellinen yhteinen huoltajuus ja vanhemmoiminen vaikkapa neliapilaperheen mallilla, jossa on kaksi isää ja kaksi äitiä. Vaihtoehtoja vanhemmoimiseen löytyy siis monta.
Jusa, halutessasi vanhemmoiminen voisi sinun kohdallasi olla vaikka vapaaehtoistyötä järjestön kautta, joka etsii ja kouluttaa mieskavereita isättömille pojille. Nykyisin myös homo kelpaa mukaan, kunhan käy läpi perehdyttämisen.
Päihdenuorten (lähinnä huumepotilaat) parissa olen työskennellyt n. 2 vuotta. Olen 50-kymppinen, joten he ottivat minut automaattisesti isähahmoksi. Kai se oli sitä vanhemmuutta ja välittämistä ja tukemista päihdenuorta "normaaliin elämään".
Mutta nyt jätän asian hautumaan ja katson tuon dolumentin.
Hyvä dokumentti ja vielä suomalaisesta homo-sijaisperheestä. Avarsi paljon. Uusi alku homoille/lesboille sijaisperheenä lapselle Suomessa. Hyväksyn :)
Vielä täytyy työstää ymmärrystä "vauvakuumeesta" kärsiviä homopareja kohtaan.
Mahtaakohan tuo tulla uusintana joskus tai olla nähtävissä jossain?
Meillä Poika on tänään 11kuukautta vanha, taapertaa jo tomerasti kahdella jalalla ja osaa sanoa tärkeimpien ihmisten nimiä. :)
Kesäpoika: Yritin etsiä monesta paikasta tulisiko tuo dokumentti uudestaan. Valitettavasti en löytänyt.
Mutta jäin uteliaana miettimään, miten teidän perhe sai perhelisäystä ja miten ympäristö on tukenut/suhtautunut esim. terveydenhuolto. Millaisia tuntemuksia?
Jusa, kommenteissasi on alkanut ilmetä huolestuttavia piirteitä. Saatat olla sairastumassa vauvakuumeeseen. :-)
JuhaniV: Yksinhuoltajana olisi aika vaikeaa työn ohella, kun puolisoa en vielä halua ja ikäkin alkaa painaa...mutta..joo..lapset ovat suloisia..sisarusten lapsia oon saanut hoidella joskus ja kummipoikani on kuin oma poika (veljenpoika, nyt jo aikuinen) :)
Jusa, meille lapsi tuli pyytämättä ja suunnittelematta, mutta hyvin toivottuna. :) Hän on mun pikkusiskoni vahinkoteiniraskauden tulos, jonka me omimme, jotta sisko saa käydä koulunsa loppuun ja kasvaa rauhassa aikuiseksi. Hän hoitaa poikaa viikonloppuisin ja osallistuu, mutta päävastuu on mulla ja miehelläni.
Kesäpojan perheen tapaus on jälleen yksi hieno esimerkki siitä, kuinka vanhemmuus ja kasvattajuus on myös homomiehelle mahdollinen monessa eri muodossa. Kun elämä tuo eteen tilanteen, siihen voi tarttua. Sinä ja miehesi välitätte läheisistänne.
On se jännä, miten pienen lapsen seurassa rupee itsekin" lässyttämään", hellanlettas sentään.. kai se on normaalia?
"Lässytys" on tuon "kuumeen" ensioireet...
*ja hymiö tähän.
Miesten vaihdevuodet menossa ja vauvakuume päällä; liittyvätköhän toisiinsa ;)
Itse en ole koskaan vauvakuumetta kokenut. En ollut lasten saamista pohdiskellut, kun aikananaan minulta ja mieheltäni kysyttiin haluaisimme ryhtyä isiksi. Pari viikkoa mietittyäni, ajattelin että homma voisi hoitua. Hankkeessa oli sitten monenlaisia biologisia ja juridisia hankaluuksia, mieskin sitten jätti/erosimme, mutta lopulta olen nyt ollut kymmenisen vuotta kahden lapsen isänä. Todella hauskaa, haastavaa, opettavaista, palkitsevaa, ... Suosittelen isyyttä.
Muuten olen aika vakuuttunut, että halukkuudella/pätevyydyllä/kelpoisuudella isyyteen ei ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa. Viimeisimmät tutkimustulokset U.S.A:sta ja Euroopasta osoittavat vakuuttavasti, että sateenkaariperheissä vartuu ihan yhtä tasapainoisia lapsia kuin muissakin perheissä. Toki joitakin voidaan kiusata vanhempien vuoksi, mutta kyllä kiusaajat aina jonkun syyn keksivät: sateenkaarivanhemmat eivät altista lasta mitenkään erityisesti.
Luulisin että jollakin matematiikalla laskettuna heterojen lapsia on aina kiusattu enemmän...? :-n
uuu, pelottavaan suuntaan alkaa "nämä" keskustelut menemään... Jouduin just ekan kertaan vastaamaan kysymyksen olenko harkinnut lapsia; Ei, en ole...-"lapset ja minä ei oikein tykätä toisisiamme" -olkoo hienompi vastaus. Mutta itseasiassa se että ole voinut vedota "homouteeni" että en voi "saada" tai "tehdä" lapsia tuntuu selityksenä murentuneen. Nyt kuulin toistelevani mielessä samoja fraaseja "biologinen kello", "Vauvakuume"...tai miksi "haikara ei saapunutkaan..." -kuin kuka tahansa common kolmikymppinen sinkkunainen.
"Suositeltavaa" -hmm..... -Sopinee Useimmille suuntautumiseen katsomatta -kyllä.
SaintJudy: Anna mennä vaan.. se biologinen kello ei pitkään tikitä (10-15 vuotta hujahtaa nopeasti). Kerranhan se vain kirpasee, jos aiot itse synnyttää.. mutta palkkio on suuri ja kyllä ne äidin vaistotkin herää, luulen`ma. Vaik itsellä ei kokemusta ole.
Tuollaista jaettua vanhemmuutta voisi olla enemmän. Ydinperhe tuppaa olemaan liian sisäänpäinlämpiävä.
Joo, olen katsonut tuon dokumentin, jossa ex nainen oli tehnyt sukupuolenvaihdoksen mieheksi, mut kohtu ja muut tarvittavat oli jätetty. Joten hän synntti, koska hänen naisensa ei voinut.. meinasin pudota kärrystä, jos vieläkään olen siellä? Sinä mies.. nainen? (minä tyhmä).
Sinä Jane minä Tarzan...?
Kanna minut metsään apinamies... voi pyhä Judy :) ...tiedä mitä "syntyisi"
Moi kaikille,
olen toimittaja Käyhkön Eriikka Tuotantoyhtiö Susamurusta. Etsin ohjelmaan nimeltä Biologinen kello paitsi äidiksi haluavaa naista, myöskin isäksi valmiita miehiä. Tämä mahdollisuus sopisi erityisesti tyypeille, joilla on intressejä tehdä sateenkaariperheasiasta näkyvä aihe poliittiseen keskusteluun. Asiasta innostuneet, lukekaa aiheesta lisää sivulta
http://www.susamuru.fi ja ottakaa yhteyttä!
Terkuin Eriikka
eriikka.kayhko@susamuru.fi
