Mietityttää..

Olen ajatellut erästä ihanaa tyttöä jo jonkin aikaa, mutta en osaa sitä kertoa hänelle. Asiaa varjostaa yksi epämääräinen ilta, jolloin tapahtui aika erikoisia asioita meidän välillä. Alkoholilla oli osuutta tapahtumiin todellakin, mutta varmasti muistamme molemmat mitä silloin meidän välillä oli. Olemme nähneet tämän jälkeen muutaman kerran, mutta emme ole keskutelleet siitä mitään. Kannattaako edes kysyä enää, koska siitä on jo jonkin aikaa? Oloni on niin kauhean vaivaantunut hänen seurassaan, ja huomaan vaivautuneisuutta myös hänessä. Inhottaa kun ei pysty olemaan "normaali". Saatan ehkä kuvitella ihastumiseni lomassa, että hänelläkin voisin olla jotakin kerrottavaa minulle. Kysymys kuuluu, nostetaanko kissa pöydälle?

Nosta ihmeessa!

Mä menin ja rakastuin heterokundiin juhannuksena – tosin flirttailevaan sellaiseen. En edes ala spekuloimaan ajatuksella hänen mahdollisesta bi-seksuaalisuudestaan …. Kesä oltiin yhdessä merellä – juteltiin luodoilla pitkin öitä ja mä riuduin. Tein sit radikaalin teon, ja riitaannutin hänet itseni kanssa. Ongelma on se, että hän edelleenkin luulee todella tehneensä jotain väärin ja on pyydellyt anteeksikin, jos hän on jollain tapaa loukannut mua… mutta, toisinaan yhtälöt ovat vain mahdottomia. Toinen ongelma on se, että mä törmään häneen lähdes päivittäin ja mä näyttelen puhumatonta hänelle koskapa jos alan puhumaan, välit normalisoituvat entiselleen. Mä teidän, tosi lapsellista, mutta....

Niin – nostaakko kissa pöydälle vai ei, mäkin oon miettinyt sitä…