olenko transsukupuolinen...?

Olen 14v. tyttö, kovin nuori siis vielä, mutta uskon ettei se häiritse täällä ketään. en muista paljoa lapsuuden ajatuksiani, mutta olen nähnyt kuvia joissa minulla on meikkiä ja mekko päällä. Muistan tokalla tai kolmannella luokalla kirjoittaneeni päiväkirjaan että haluanko olla tyttö vai poika? minusta tuolloin jo poikien vaatteet olivat hienompia, samoin poikien jutut ja leikit, eivätkä minua kiinnostaneet meikit, trendit, tyttöjen keiju leikit tai mikään sellainen. Isoveljelleni näytin sitten tämän päiväkirja merkinnän ja hän sanoi että älä nyt tuollaisia höpötä, sinä olet tyttö ja sillä siisti. Sitten koko ajatus tuntui kauhean oudolta ja nololta ja unohdin sen.


Jo muutaman kerran moni on kysynyt kaupungilla että oliko toi tyttö vai poika. Se kiehtoo minua oudolla tavalla ja saa miettimään asiaa yhä enemmän.

Sen kyllä tiedän että olen bi, enemmän olen kyllä tyttöihin päin. Tämän asian olen jo hyväksynyt ja muutama kaverinikin tietää asiasta ja hyväksyy sen. Mutta se että minusta tuntuu yhä enemmän että haluaisin olla mies kuin nainen on hämmentävää. Olenko mielestänne vain nyt jossain itseään etsimässä-vaiheessa joka menee ohi, vai olenko tosiaan transu?
Ehkä nyt vähän tyhmä ja lapsellinen koko tämä juttu, mutta oisi kiva jos joku kommentoisi asiaa.

Must tuntuu et naisten on paljon helpompaa pukeutua miesmäisiin vaatteisiin ja käyttäytyä miehekkäästi ilman et niiden sukupuolta kyseenalaistetaan. Naisten ei tartte ku alottaa ikuisen valituksen tasa-arvosta tai sen puutteesta, niin kaikki hyväksytään.

Näin just yhen mimmin ajamassa prätkää miehensä kanssa ja se oli kuin kundit.

Jos kysyy et " haluanko olla jompi kumpi " niin sit ehkä vois antaa ajan kulua. Ei sekään must määrittele sua, jos joku ei erota kumpi oot. Ympäristön sanomiset jääköön omaan arvoonsa.

Meikeillä saa ihmeitä aikaan. Jos sut meikkaa hyvin, sä voitkin näyttää kivalta tytöltä.

Ei sulle kukaan tuu suoraan ihmettelemään et ootko " bi ".

Jos tulee, niin kiellä kaikki äläkä myönnä mtään, pääset vähemmällä.

( Laitoit itselles kuitenki tytön nimen - Mary - etkä pojan nimee )

Transsukupuolisuus tutkitaan. Mieti asiaa vaikkapa 2 - 4 vuoden päästä, jos se jää sua vaivaamaan.

Tiedätkö, mulle tuli ensituntumalta mieleen että sä olet joku niistä ihmisistä, jotka jostain syystä uskovat, että trans-sukupuoliisuus ei ole totta. (Tai että se on vähintäänkin mielenterveydellinen ongelma. Mitä se ei tietenkään ole.) Itse en cis-naiseksi onnekseni syntyneenä, suht feminiinisenä tyttönä ja naisena kasvaneena voi sanoa käsittäväni esimerkiksi MTF-ihmisten tuntemuksia juuri lainkaan, mutta parhaani mukaan yritän tajuta jotain siitä, mitä hyvin läheisetkin henkilöt ovat kertoneet.

Kuvasit sellaisia seikkoja, jotka saattaisivat altistaa ihan oikeaankin ruumiiseen syntyneen kyseenalaistamaan sukupuoltaan. Sinun ikäsi onkin se asia, joka laittaa vielä miettimään. Mieti, siis!!! Sillä mitään menetettävää ei todellisuudessa ole, niin kauan kuin et tee lopullisia päätöksiä (mitä et tuossa iässä edes voi). Kaikki on vielä edessä, eikä kiirettä minnekään. (Kunpa sinulla olisi myös itseäsi iäkkäämpiä tuttuja, niin ymmärtäisit tämän...!)

Hae käsiisi kirjallisuutta. Viimeisin suomenkielinen suositus, hyvin älykkään yliopistonaisen kirjoittama mutta kenen tahansa ymmärrettävissä oleva opus: Tiia Aarnipuun 'Trans - sukupuolen muunnelmia'. Esimerkiksi. Avaa mieltä, lisää ymmärrystä. Antanee roppakaupalla rohkeutta.

Hei Mary,

kuuntele sisintäsi. Älä kiirehdi. Minnekkään sinulla ei varmaan ole kiire itsesi kanssa. Ehdit vielä, kunhan maltat odottaa, miltä itsestäsi tuntuu. Hanki tietoa, ota yhteyttä vaikka transtukipisteeseen, miistä saat tukea, neuvoja ja tietoa. Sieltä saat mahdollisesti uusia ystäviä, jotka voivat antaa vertaistukea ja ihmisiä joiden kanssa voit jakaa kokemuksiasi ja sisimpiä tuntemuksiasi. Nykyään nämä asiat ovat melko paljon paremmin kuin koskaan aiemmin, joten saat olla luottavaisin mielin. Asioilla on tapana järjestyä. Ja sinunkin kohdalla varmaan näin käy. Älä pelkää turhaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minä uskon, että sinunkin asiasi tulevat järjestymään hyvin ja löydät vielä oman onnesi itsesi kanssa. Minusta vaikutat fiksulta ja järkevältä nuorelta. Olet jo pohtinut asioita, joita monet meistä ovat ikäisenäsi miettineet. Olet mielestäni hyvällä tiellä itsesi ja sisimpäsi kanssa ja olet työstänyt asioita hienosti. Muistan itse, kun olin ikäisesi ja asiat mietityttivät niin silloin oli toinen tilanne näissä asioissa ja niiden sekä hyväksymisessä yleisesti, että siinä miten näiden trans-asioiden kanssa ylipäätään pystyi etenemään tai henkilökohtaisesti elämään. Mutta vuosien kuluessa ja elämän vieriessä eteenpäin milloin mitenkin niin sitten vain jossain vaiheessa asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Vaikka prosessi otti vuosia ja se ei ollut aina helppoa niin nyt voin sanoa olevani onnellinen elämässäni. On ollut töitä, on hyviä ja rakkaita ystäviä, joiden kanssa elämä on ihanaa ja ennenkaikkea ei enää tule itseään ajateltua, että mikä minä olen. Sitä voi vain olla oma itsensä käydä töissä ja tehdä mitä haluaa milloinkin. Opettajana mun oppilaat tietävät minusta, mutta ei siitä asiasta koskaan mitään puhuta. Ne on vain hyväksyneet minut ja myös pitävät minusta ja arvostavat sekä kunnioittavat minua. Se tuntuu hyvältä, kun on näin hienosti. meidän koulun opettajistakin varmaan monet tietävät mutta asioilla ei ole mitään merkitystä, mkä minä olen. Olen vain yksi hyvä opettaja muiden hyvien opettajien keskuudessa. Ihanaa palata taas kuukauden päästä töihin. Nyt kesällä mä ajelen taksia helsingin yössä. Sielläkin on mennyt ihan hyvin, vaik välil asiakkaat saattavatkin olla hieman pelottavia.

No nyt mä toivon sulle Mary kaikkea hyvää ja onnea elämääsi. Ja nauti kesästä. Voimia ja tzemppiä kaikkeen mitä itsesi kanssa prosessoitkin.

Mini