onnellinen elämä?

  • 1 / 4
  • moonstar
  • 14.4.2009 17:35
olen huomannut, että suuntaukseni takia en pysty olemaan onnellinen. se estää täysin onnellisuuteni, en pysty sietämään "taviksia" joista kaikki heterot pitävät, minä olen aina se jolla on hyvin eriävät mielipiteet, ja olen huomannut, että tämä suuntaumukseni rajoittaa elämääni. en pysty tutustumaan "kaltaisiini ihmisiin" koska noh, niitä ei oikein minun ikäisiäni ole, ja olen miettinyt, että kauan sitten kestää saada se onnellinen elämä? millon pystyn löytämään kaltaistani seuraa, että minua ymmärrettäisiin eikä katsottaisi vain kieroon? koska tähän menessä elämäni on ollut juuri sitä, pitää olla hiljaa omista mielipiteistä, ettei pidetä täytenä friikkinä. haluisin pystyä olemaan oma itseni, mutta tällä hetkellä se ei oikein onnistu... milloin opitte elämään "onnellista ja rehellistä" elämää, että pystyy olemaan oma itsensä, kenties sen oikean kanssa? se elämä tuskin alkaa siitä kun muuttaa pois kotoa...
  • 2 / 4
  • Pora-liike
  • 14.4.2009 21:21
Tähän johtopäätökseen olen tullut, pääasialla lukemalla kirjaa On Truth, the Tyranny of Illusion, saa ilmaiseksi freedomainradiolta:

Pitää olla vapaus ja jotta tulisi vapaus, pitää olla rohkeutta/uskallusta. Kun on vapaus ja totuus, niin on hyve. Kun on hyve, on rakkaus ja kun on rakkaus, on elämän tarkoitus ja on onnellinen.

Ajattele vaikka kristinuskoa: siinä vaaditaan rakastamaan jumalaa, jota käsketään myös pelkäämään. Kuinka voit rakastaa ketään jota pelkäät ja joka Raamatun mukaan tappaa ihmisiä tuosta vain. Koska kristityt eivät voi pelkonsa takia oikeasti rakastaa ketään, heidän elämänsä on vailla tarkoitusta. Siksi he puhuvat "hengellisestä nälästä".

Lakkaa pelkäämästä, hengitä syvään ja rentoudu!
Madventuresin tyyppi sanoi, että mukavuus synnyttää pelkoa. Totuus ja vapaus ovat mukavuuden vastakohtia. Jos rupeat olemaan totuudellinen ja vapaa, moni mukava asia katoaa. Mutta todellisuudessa huomaat, että mukavuudessa elävät ihmiset ovat vain säilykkeitä odottamassa lopullista kuolemaansa vailla mitään mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Siksi heille syntyy sijaistoimintoja, addiktioita, psyykenlääkkeitten käyttöä tai harrasteita. Mikään kuitenkaan ei poista tyhjyyttä. Paitsi se, että uskaltaa.
moonstar kirjoitti: "olen huomannut, että suuntaukseni takia en pysty olemaan onnellinen. se estää täysin onnellisuuteni, en pysty sietämään "taviksia" joista kaikki heterot pitävät, minä olen aina se jolla on hyvin eriävät mielipiteet, ja olen huomannut, että tämä suuntaumukseni rajoittaa elämääni."

Mä en ihan välttämättä näkisi yhteyttä (seksuaalisen) suuntautumisen ja henkilökohtaisen mielipidemaailman välillä. Paitsi tietysti siinä mielessä, että seksuaalivähemmistöön kuuluminen voi joillekin aiheuttaa sosiaalisen paineen ajatella asioista tietyllä yhteisöön sopivalla tavalla.
  • 4 / 4
  • kesäpoika
  • 7.8.2009 16:45
Olen uskovainen ja homo. Kummassakin edustamassani ryhmässä riittää niitä, joiden mielestä voin olla vain jompaa kumpaa. Kun ei mainosta saa olla rauhassa ajatuksineen ja tunteineen. Toisaalta tykkään mainostaa toisinaan laveasti ihan vaan että tottuvat ja turtuvat.