Putosin korkealta ja kovaa ;-)
Kävelin tänään ukkoni kanssa Helsingissä. Kuljimme eduskuntatalon lähellä Patentti- ja rekisterihallituksen toimiston ohittavan laajan käytävän kautta. Se oli aivan tyhjillään. Käytävässä soi aivan upea klassinen musiikki ja melkoisen hyvällä volyymillä. En meinannut lähteä sieltä lainkaan pois, niin nautittavaa oli tuo musiikki. Lopulta ukkoni sai pakotettua minut mukaansa. Ylistin hänelle loistavaa kaupunki-ilmeen parannusta kauniin musiikin avulla. Minulle tuli suorastaan hyvä mieli.
Hän pudotti minut kovakouraisesti takaisin maanpinnalle: "Etkö tiennyt, että klassista musiikkia käytetään julkisilla paikoilla teinikarkottimena? Huomasitko myös, että tällä kerralla käytävä oli siisti?"
Pääseekö teineistä todella noin helposti eroon? Ja tuota ei ole aiemmin tajuttu? Nyt klassinen raikumaan viikonloppuiltaisin pitkin kaupunkia! :D
Sinänsä todella jännä yhdistelmä, sillä tajusin tässä vasta päivänä eräänä että vanhoissa ruotsalaisissa lastensarjoissa (mm. Peppi Pitkätossu, Saariston lapset) soi taustamusiikkina (moderni) klassinen musiikki. Mitenkähän moinen "pakkosyöttö" istuu tähän teinikarkoitin-näkemykseen?
Moderni klassinen musiikki, siis niinkuin Stockhausen, Cage ja Xenakis? Pitaa ruveta katsomaan ruotsalaisia lastensarjoja :)
Klassisen musiikin toiminta "teinikarkottimena" perustuu käsittääkseni paljolti siihen, että klassisen musiikin teoksissa dynamiikka on erittäin laaja (on hiljaisia kohtia ja on voimakasäänisiä kohtia). Lisäksi monissa klassisen musiikin teoksissa on hyvin vaihtelevasti sekä korkeita että matalia ääniä, eikä rytmistä saa kovin helposti kiinni, jos ei oikeasti asetu sitä kuuntelemaan. Sellaisessa teinien "hengailutilanteessa" klassinen musiikki saattaa tuntua hälyltä eikä houkuta hengailemaan. Klassinen musiikki saattaa toimia torjuntakeinona myös teini-iän ja keski-iänkin ylittäneisiin laitapuolen kulkijoihin. Mene-tiedä.
Minä olen sitten ilmeisesti teini. Myöskään en ole ollut tuossa käytävässä.
Pidän klassista musiikkia lähinnä melusaasteena. Kaikkein pahinta on Kela-musiikki. Kelassa ja jäätelöautossa työtään tekeville pitäisi maksaa korvauksia henkisestä pahoinvoinnista.
Jep, muistan lukeneeni aiheesta lehtiartikkelin, kun tätä teinikarkotusmenetelmää aloiteltiin jokunen vuosi sitten.
Klassinen musiikki on mielestäni kuuntelukeskittymistä tai vähintään aktiivista kuuntelua vaativaa musiikkia eikä se usein sovellu taustamusiikiksi. "Rytmittömänä" musiikkina se tosiaan on vain hälyääntä. Toisaalta kaikki taustamusiikki myös kevyen musiikin suhteen on lähinnä hälyä. Olen itse sellainen henkilö, että en voi keskittyä työntekoon musiikin soidessa taustalla, kun jään kuuntelemaan sitä musiikkia. Olenkin miettinyt miten pärjäisin työpaikoissa, joissa soi jatkuvasti taustamusiikki. Kuulemma se ajan mittaan sulkeutuu pois korvista. Esimerkiksi kerran meinasin menettää malttini eräässä kauppakeskuksen ruokaravintolassa, kun CD-soitin oli jäänyt Repeat-toimintoon ja sama melko typerä kappale soi kerta toisensa jälkeen taustalla. Tarjoilijoita ei juuri saanut kiinni. Kun sitten viimein laskun maksun yhteydessä totesin, että kappale jäi päälle soimaan, tarjoilija vain tokaisi: "Kappas, enpä kiinnittänyt asiaan huomiota, kun olin niin kiireinen tilausten kanssa"
Halpa keinokin se on teinien karkottamiseen: valitsemalla vanhoja tallenteita pääsee pirun halvalla musiikin julkisestä esittämisestä tekijänoikeuskorvauksien suhteen ja joka tapauksessa ne maksanevat vähemmän kuin siivoaminen, vartija ja rikottujen lasien ja rännien korjaaminen.
Entä sitten aikuiskarkoitin?
Onhan varmasti nuoriso- tms. tiloja joihin päinvastoin emme halua aikuisia.
Ehdotan karkoittimeksi Mikko Alatalon koko tuotantoa.
Vallankin Mozart on halpaa musiikkia. Sita taalla soitetaan paljon Classic kanavilla. Johtuu kai kun hanella ei ole enaan sukulaisia vaatimassa korvauksia. En itse pida hanen musiikistaan. Classical muu kuuntelen aina.
Alatalon tuotanto repeattina toimisi varmaan ihan yleisesti ihmiskarkottimena.
Elkääs nyt Mikkoa ja sinisiä lasejaan noin mollatko. Vicky Lee on huumoripitoinen veto joka näin vuosikymmentenkin jälkeen hymyilyttää. Ja Känkkäränkkä... :)
Pieni jatko vielä tuohon kokemaani. Olin niin hyvällä tuulella ja rauhallisin mielin, että ajelin melko hyvin 40 km/h nopeusrajoituksen mukaan. Kaupungilta palaavat painuivat aika aggressiivisesti ohitse. Hyväntuulisesti totesin, että antaa heidän pitää kiirettä ja ohitella. Meillä ei ole juuri nyt minnekään kiire. Kulman takana oli iso ryväs autoja poliisin pysäyttämänä. Sakkolappujen jakelu oli menossa. Tuo musiikki saattoi pelastaa minut ylinopeussakolta.
Jos halutaan halpaa ja kestävää, niin sitten koko käytävä olisi voitu jättää rakentamatta.
Käytävästä on kyllä se hyöty, että sitä pitkin voi käydä paikasta a paikkaan b. Ja takaisin.
Mä en oo koskaan pitänyt klassisesta musiikista. Osaan ehkä kuvitella, miltä se tuntuu ihmisistä, jotka siitä pitävät, että siinä ilmaistaan kauniisti asioita ja siinä on älykkyyttä ja taidetta.. Mutta mä en kuule sitä. Onhan klassisessa musiikissa usein voimakas tunnelma, mutta minut se saa aina ajattelemaan muita asioita, ei koskaan kuuntelemaan musiikkia. Yleisessä tilassa se tuntuisi häiritsevältä, juuri niistä syistä joita muut ovat keskustelussa jo maininneet.
Lontoossa huomasin, että mulle tuli shoppaileva olo liikkeissä, joiden ovilla seisoi isot vartijamiehet ja sisällä soi poppi kovaa. Tuli jotenkin baarifiilis ja teki mieli tehokkaasti käydä läpi hyllyt ja kerätä paljon tavaraa, hyräillä samalla ja jatkaa matkaa seuraavaan samanlaiseen liikkeeseen. Taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni, jolloin tajusin miksi on hauskaa shoppailla.
Muhun taustamusiikit vaikuttavat ilmeisesti juuri niin kuin ihmisiin yleensä, ja juuri siten, miksi niitä keinoina käytetään. Olen normaali, ja siksi helposti manipuloitavissa.
Taustamusiikkina klassinen on äärimmäisen ärsyttävää. Samaan kategoriaan (tausta-klassinen) kuuluu etenkin se kaupallinen klassinen radiokanava, joka soittaa non-stoppina klassista muka helposti sulavaa easy-listening-bulkkia. Viiden minuutin kuuntelun jälkeen alkaa iho yleensä viimeistään nousta kananlihalle.
Klassinen musiikki kuunneltuna, konsertissa tai levyltä kaikessa rauhassa, ilman häiriötekijöitä, on taivaallista. Tietysti vähän riippuu, mikä/kenen musiikki itseä yleisesti ottaen miellyttää tai mikä sopii juuri silloiseen mielentilaan.
Minusta musiikin käsite on hämärtynyt tai itse asiassa laajentunut ameeban lailla, kun kaikki äänisaaste missä, milloin ja miten tahansa esitettynä voidaan nimetä musiikiksi.
Kerran soi työpaikalla aamusta iltaan Radio Dei. Valitsin tiskikoneen vinkunan ja jytinän.
Hehe, tällehän on oma nimensäkin - sitä kutsutaan Muzak:ksi. Korrekti käännös lienee kuitenkin hissimusiikki (
http://en.wikipedia.org/wiki/Elevator_music). Muzak corporation oli ensimmäinen yritys, jonka toiminta perustui taustamusiikin välittämiseen tavarataloihin. Toimintaa on ollut vuodesta 1934 lähtien ja tällä hetkellä yrityksellä on käytössään yli 80 satelliittikanavaa.
Wikipedian artikkelin mukaan klassista musiikkia on soitettu äänekkäästi 2000 -luvun alusta lähtien. Sitä on käytetty menestyksekkäästi nuorison lisäksi mm. prostituoitujen ja huumekauppiaiden sekä heidän asiakkaidensa karkottamiseen Kööpenhaminan rautatieasemalta. Musiikkia soitetaan tauotta tilaan kätketyistä kaiuttimista, mikä tekee kuulemma huumeidenkäyttäjistä surullisia: se on jatkuva merkki siitä, että Tanskan valtiolliset rautatiet eivät halua heitä. Jostain kumman syystä en ihmettele asiaa...
Tänään kirjastossa luin Art Spiegelmanin Mausia, kun kirjaston yläkerrasta rupesi kuulumaan ensin viulun viritystä ja sitten laulua: Ultra Bran "Sinä lähdit pois" jonkun kuoron esittämänä. Jäi Maus kesken. Kertooko se huonosta mausta?
Ransom kirjoitti: "se on jatkuva merkki siitä, että Tanskan valtiolliset rautatiet eivät halua heitä. Jostain kumman syystä en ihmettele asiaa..."
Kuinkahan moni asiakas jää saamatta tämän saman asian vuoksi.
Eikö termi 'muzak' ollut alun perin Brechtin työparin, säveltäjä Kurt Weillin määritelmä omalle musiikilleen? Jostakin olen tällaisen tiedonmurun pääkoppaani saanut, mutten ainakaan näin äkkiä löytänyt sille varmistusta.
Weillista en tiedä (eikä se musiikkinsa pääsääntoisesti kauhean muzakkia ole), mutta Erik Satie esitti aikoinaan käsitteen "huonekalumusiikki" sellaiselle klassiselle musiikille joka on suunniteltu, no, sisustuselementiksi eikä aktiivisesti kuunneltavaksi. Näin pohjustaen ambientin ja muzakin syntyä...
Poraliike: "Kuinkahan moni asiakas jää saamatta tämän saman asian vuoksi."
Tuskin monikaan. Rautateiden keskimääräinen asiakas ei joudu kuuntelemaan tauotta Mahlerin sinfonioita tai Bachin fuugia toisin kuin ne, jotka roikkuvat paikan päällä 24/7. On muuten pakko myöntää, että osa angloamerikkalaisesta scheissesta aiheuttaa meikäläisessä samanlaisen tarpeen häippästä kaupasta.
Rovaniemellekin pitäisi saada klassista yleisiin tiloihin kun noita teinejä vilisee kaikkialla. Ennen sentään osattiin pukeutua fiksusti, nykyään teineillä on päällään mitä erikoisempaa röyhelöä ja ketjua. Hirvittävän rumaa.
Pista house-musiikkia ja saat homot paikalle. Varsinkin homomagneetti-peilipallon kanssa. Toimii aina :)
Ransomin repliikistä tuli mieleeni kertoa, että mun lapsuudenkodissa soi jatkuvasti Bach, Beethoven, Bruckner, Tsaikovski, Brahms jne, koska faija oli Helsingin kaupunginorkesterin viulunsoittaja. Siitä jäi rakkaus klassiseen musaan, jota itsekin soitan kotitarpeiksi. Mulla itselläni on duunissa sataman laiturilla olevassa vartiokopissa iPod, josta soitan maksimivolyymilla näitä piisejä, koska sieltä on tosi pitkä matka naapuriin.
Joskus on sattunut, että en ole huomannut hiljentää musaa kun ohi on kulkenut rekka, jonka kanssa on joutunut asioimaan. Joku on hätkähtänyt ja kysynyt, että "vittu, soitatsä virsiä siellä?"
Klassinen musa karkoittaa ainakin rekkakuskit :)
Tiedän yhden rekkakuskin joka kuuntelee aina ajaessaan klassista musiikkia. Eikä hän ole edes homo! :)
Hyvä tarkennus smo:lta! Pitäisi aina olla tarkkana näissä vitsijutuissakin. Tietenkään rekkakuskit eivät muodosta yhtä stereotyyppistä ja yhdenmukaista junttien ryhmää. Tiiedän, että työtoverieni, rekkakuskien joukossa on suurta hajontaa mm. seksuaalisen, sukupuolisen ja musiikillisen suuntautumisen osalta.
Aivan kuten meidän vartijoidenkin keskuudessa :)
Jes! Olli!