Ihastuksen loppuminen

Olen ihan uusi täällä, mutta päätin viimein kirjoittaa, koska kaipaisin hieman muiden näkökulmaa tilanteeseeni. Kaikki alkoi joulun alla, kun sain vastauksen seuranhakuilmoitukseeni. Ensitapaaminen meni paremmin kuin hyvin, ja kiinnostus tuntui molemminpuoliselta. Näimme vielä muutaman kerran joulun alla, näihin tapaamisiin sisältyi jo vierekkäin nukkumista, suutelua ja hyväilyä.

Tapasimme viimeksi viime viikon alussa, enkä vielä silloin osannut aavistaa mitään. Muutama päivä sen jälkeen hän kertoi minulle messengerissä, että on miettinyt asioita paljon. Sanoi haluavansa olla enää vain ystävä, koska hänen ihastuksena oli jossain vaiheessa laimentunut. Ei ollut uskaltanut kertoa minulle aiemmin, enkä minäkään ollut huomannut hänessä mitään outoa.

Ihmettelen tätä suuresti, sillä viime tapaamisellakin hän vaikutti edelleen kiinnostuneelta - suutelikin vielä lähtiessäni. Nyt en näekään häntä kovin usein, koska hän aloitti juuri armeijan. Mikä olisi voinut saada aikaan tuollaisen täyskäännöksen, olisiko alkava armeija aiheuttanut epävarmuutta tulevaisuuden kannalta? Järkytyin todella paljon, sillä en olisi osannut odottaa mitään tällaista.

Eniten olen miettinyt, voisiko hänen ihastumisen tunteensa vielä palata ja ystävyys kehittyä myöhemmin parisuhteeksi? Tämä ihminen merkitsee edelleen liian paljon minulle, ja haluan vielä yrittää viimeiseen asti. Siksi en oikein piristy siitä, jos joku ehdottaa minua jatkamaan etsintöjä...

Anteeksi kyynisyyteni, mutta...

Ehkäpä hän vain yritti ilmaista, ettei vain olekaan kiinnostunut sinusta, mutta tehden sen niin ettei (omasta mielestään) aiheutaisi sinulle turhaa mielipahaa. Pidän tätä hyvinkin mahdollisena, mutta tulevaisuus sen näyttää: tuleeko hän oikeasti enää olemaan tekemisissä kanssasi.

Voihan myös olla, ettei hän todellisuudessa olekaan ollut oikeasti ihastunut, tai sitten se alkuihastus ei vain olekaan johtanut sen pidemmälle.

Tuo on maailman vanhin tarina, joka on aina yhtä surullinen, jos sitä ei pysty ottamaan kevyesti. Itse muistelen yhä sitä yhtä, joka kuukauden tapailun jälkeen tarjosi kaveripohjaa, epäilemättä juuri tuosta syystä.

Kohteliaisuus satuttaa.

Treffeillä käyminen on kivaa. Joskus tilanne päättyy yhteen kahvihetkeen ja joskus taas toinen kiinnostaa niin paljon että haluaa tavata uudelleenkin. Parin viikon - kuukauden kuluessa suurin osa näistä kiinnostuksista lopahtaa jomman kumman puolelta. Toinen on ihan kiva muttei kuitenkaan sellainen, jonka kanssa haluaisi alkaa seurustelemaan. Miksi haluaisit tällaisen henkilön takaisin?

Neuvo 1: Pidä tyyppi ystävänä. Niitä ei ole koskaan liikaa (ei varsinkaan hyviä!). Jos hänen kiinnostuksensa joskus löytyy uudelleen, niin olet ainakin lähellä ;) Toisaalta kiinnostuksen on lähdettävä hänestä, ei sinusta, tai muuten olet huomaamattasi saanut itsellesi mukaavuussuhdepoikaystävän (= on suhteessa koska se on kätevää, ei siksi että rakastaa toista).

Neuvo 2: Osta pullo (tai useampi) hyvää alkoholipitoista juotavaa ja jotain kivaa mässyteltävää. Syö ja juo ne kunnon nyyhkybiisien kera. Märsää oikein sydämmesi kyllyydestä koko ilta. Seuraavana aamuna olo on krapulaa lukuunottamatto jo paljon parempi. Muista, että maailmassa on yli 3 mrd miestä ja sinua on vain yksi :P

Voi helvetti mikä vastaus. Viinahan se on paras ratkaisu ja kaikki suhteet, ne on luotu lopahtamaan kuukaudessa, kunnes se yksi mahtavat mies lopulta sieltä ratsun päältä laskeutuu, ja niitähän on miljardeja.

Itsekään en usko siihen yhteen oikeaan, mutta suurimmasta osasta tavattuja ihmisiä ei myöskään tule sinulle monivuotista puolisoa. Ei edes niistä, joita saatat jonkin aikaa tapailla.

Ei suhteita olla luotu etukäteen, vaan ne syntyvät siinä hetkessä. Joskus hetki on väärä ja joskus taas ihmiset eivät alun innostuksen jälkeen sovikaan yhteen. Tällöin on parempi erota kuin kärvistellä jossain leikkisuhteessa. Jos tilanne myöhemmin tuntuu paremmalta, voi aina palata yhteen.

Kyllä, ihmisiä on miljardeja, joten on turha murehti kovin pitkään yhtä ihmistä, jonka kanssa ei suhdetta saanut onnistumaan. Murehtimisen lopettamisen saa monesti parhaiten onnistumaan käymällä tuskan läpi. Tällöin voi käyttää sitä apukeinoa, joka parhaalta tuntuu. Listasin yleisimmät kolme. Mukaan voisi lisätä myös jonkin harrastuksen, jolla saa ajatuksensa muualle. Se mitä keinoa käyttää on täysin itsestä kiinni. Viina ei siis ole pakollinen, eikä kaikille paras, mutta monille se tuo apua omien tunteidensa käsittelyyn ja sietämiseen.

Kyllä huomaa että Mike79 on vasta 29.