Ensirakkaus?!?

Toivon todella että joku voisi antaa minulle hyviä neuvoja, sillä niitä nyt todella kaipaisin.

Olen 17-v tyttö ja en ole koskaan ollut rakastunut, en kai edes ihastunutkaan...
Olen keskittynyt kouluun ja jalkapalloon. Ja jalkapalloon tämä juttu liittyykin.

Pari kuukautta sitten joukkeeseemme tuli uusi pelaaja ja sen jälkeen mikään ei ole ollut samoin.
Sen mää muistan ensitapaamisesta, että kun hän käveli kentälle niin koko maailma tuntu pysähtyvän.
Mää tuijotin sitä kaunotarta varmaan viiden minuutin verran kun se puhu meidän valmentajalle. En pystynyt liikkumaan, enkä oikeastaan edes ajattelemaan.

Sen jälkeen me ollaan tutustuttu kunnolla ja mun elämäni on mennyt aika sekaisin. Sen lisäksi että hän on kaunein koskaan näkemäni ihminen, hän on hauska, fiksu, urheilullinen ja aivan tajuttoman kiltti.
Välillä kun hän vaikka lukee lehteä ja katselen salaa häntä, niin tuntuu kuin en pystyisi hengittämään, sydän alkaa hakata ja perhoset lentelee vatsassa.
Aina välillä jään kiinni tästä tuijottelusta ja hän joko hymyilee tai iskee silmää minulle ja silloin minusta tuntuu kuin taju lähtisi.

Minulla ei ole ongelmia myöntää itselleni että tämä mitä todennäköisimmin tarkoittaa että olen rakastunut häneen, tai edes vähintään ihastunut.
Mutta ne parit ongelmat mitä minulla on ovat nämä:

-Miksi juuri hän? Olen pelannut jalkapalloa puolet elämästäni ja ollut nättien ja kauniiden tyttöjen seurassa jatkuvasti. Mikä tässä tytössä on se mikä tämän kaiken sai purkautumaan?
-Miten minä kerron hänelle ihastumisestani? Olemme välillä puhuneet asioista jotka sivuavat homoja ja lesboja ja hän suhtautunut myönteisesti näihin asioihin. Mutta kuinka paljon painoarvoa minä voin laittaa niille hymyille ja silmäniskuille?
Mitä minun pitäisi sanoa hänelle etten pelottaisi häntä pois vaikka hän ei pitäisikään tytöistä?

Haluaisin vain olla hänen lähellään ja jakaa hänen ilonsa ja surunsa, jollei muuten niin ainakin ystävänä.

moi!

Kuulostaa siltä, että hän ei pahastuisi, vaikka kertoisitkin tunteistasi. Voit toki muotoilla asian sillä tavalla, että "moi olen ihastunut sinuun, mutta ei sinun tarvitse murehtia, pääsen tästä kyllä yli..." tms, joo oli vähän huono esimerkki, mutta ainakaan hän ei lähde kirkuen sinua pakoon, jos jostain syystä ajatus olisi hänelle outo. Toisaalta hän saattaa olla itsekin ihastunut sinuun, ja silloinhan se olisi hienoa. Joka tapauksessa asia selviäisi, eikä sun tarvitsisi enää murehtia sitä. Nuo hymyt ja silmäniskut kuulostavat minulle jonkin sortin flirtiltä, en ainakaan ole koskaan törmännyt tuollaiseen pelkkien kavereiden keskuudessa. Saatan toki olla ihan väärässäkin.
Pyydä tyttöä vaikka kahville, ja kerro, että sulla olisi vähän arkaluontoista asiaa. Tai sitten jos ajatus kuulostaa liian pelottavalta, voithan yrittää vain vastata hänen hymyihinsä ja yrittää ystävystyä hänen kanssaan. Tunteesikin saattavat haihtua sitä myötä, kun tutustut häneen paremmin.

Mä en itseasiassa tiedä, pitäiskö mennä heti ensimmäiseksi pamauttamaan ihastuksestaan.
Mun mielestä olis ehkä kuitenkin järkevämpää, että sanoisit vaan suuntautumisestasi ja katsoisit tytön reaktiota. Nimittäin, jos kerrot myös ihastuksestasi, niin se saattaa olla liikaa informaatiota. Sitä paitsi, jos kerrot suuntautumisestasi ensin niin mistä sitä tietää, jos hänkin sattuisi tulemaan kaapista ulos!
Voit kertoo epäheteroudestas vaikka sanomalla, että joku tietty nainen on tosi kuuma tai sitten kertomalla asiasta ihan suoraan. En usko, että ainakaan suuntautumisesi saralla tulee ongelmia, mutta mistä mitään koskaan voi tietää.
Kannattaa ainakin kokeilla ja puhua asiasta.

Ja mitä tulee näihin silmäniskuihin ja epäillyttäviin hymyihin, niin en osaa sanoa. Itse ainakin jakelen niitä melkein kelle tahansa, ihan ilman syytä. Itse en ainakaan vielä uskaltaisi mennä niistä sanomaan yhtään mitään, mutta kukin tavallaan. :D