Homo mikä homo, kauan se kesti huomata

Juup, pakko se on myöntää. Olen täysinäinen homo jota kiinnostaa kivannäköiset nuoret miehet.
Ihailen heitä valtavasti kun tulevat kadulla vastaan, höh. olkoot sitten normaalia tai ei mutta hyväksyn tuon vaikka olenkin vielä uskovainenkin.

Ihanaa syysjatkoa kaikille homo-kavereille, ja pitäkää toisistanne huolta.

Onneksi olkoon :) Iso askel eteenpäin.

Kiitos suuresti, en ole kehdannut kertoa vielä kellekkään.
pääasia että itselläni on mukavaa, on muuten todella ihanaa nähdä joku nuori (kaunis) mies joka kävelee kaupungissa vastaan aaahh... voi sitä rakkautta.

Hienoa! Prosessinsa kullakin, toisilla helpommat, toisilla vaikeammat. Pääasia, että löytää tasapainon, jossa voi elää.

Tieto vapauttaa, mutta lisää tuskaakin. On asenteesta kiinni, kumpaa painottaa.

Tunnistamisen tie on rikas!

Moi!

Onneks olkoon, täällä toinen joka just tällä viikolla kertoi perheelleen lesboudestaan ja hyvin siihen sit suhtauduttiin. :)
Nyt on olo niiiiiiiiiin hyvä kun ei tartte yrittää olla jotain mitä ei ole. :)

Tsemppiä ja aurinkoa viikonloppuun kaikille sateesta huolimatta! :)

Kertominen asiasta lienee vaikeaa, ja on ehkä viisasta valikoidakin tarkkaan kenelle kertoo.. : )
Olen itse homopojan äiti, ja meillä asian ääneen sanominen on ollut vapauttavaa molemmin puolin.
Poikani on ihana tyyppi, se pitääkö hän pojista vaiko tytöistä, ei muuta hänen persoonaansa suuntaan ei toiseen.
Lähinnä mietiskelen kuinka hän löytäisi ne oikeat omat ihmisensä...
Sukupuolinen suuntaus lienee osasyy myös tietynlaiseen "erakoitumiseen", ja se ottaa äetin sydämeen!
Hyvää jatkoa teille kaikille, saatte olla ylpeitä itsestänne ja rohkeudestanne!

roxy kirjoitti: "Sukupuolinen suuntaus lienee osasyy myös tietynlaiseen "erakoitumiseen", ja se ottaa äetin sydämeen!
Hyvää jatkoa teille kaikille, saatte olla ylpeitä itsestänne ja rohkeudestanne!"

Ottaa sydämeen, vai?
Minun äidilläni ei varmaan sydäntä olekaan, kelvoton ihminen on hän. Minä autan erästä naista, jolla on samalla tavoin kelvottomat, suvaitsemattomat vanhemmat. Homofobia/transfobia pitäisi olla peruste huostaanotolle lapsena, niin ei menisi aikuisuus pilalle suvaitsemattomien vanhempien takia.

Muut voivat vastata omasta puoletaan, mutta minä sanon omasta puolestani, etten ole rohkea, vaan epätoivoinen. Vaikka leikattaisiin pää irti piilukirveellä niin en nöyristele vanhempieni tai muiden foobikkojen edessä!

Ei ole helppoa useinkaan tunnustaa itselleen että olis homo. Itse aina kun vähänkään pidän jonkun tytön ulkonäöstä, vähintään vartin sen jälkeen mietin miten voisin muuttaa sen kanssa yhteen ja olla normaali. Sitten vastaan tulee kaunis poika ja tajuan että niin... kumpi on parempi. Jossain vaiheessa se vain pitää myöntää, helppoa se ei ole.

Hienoa myös että jotkin vanhemmat ovat iloisia lastensa puolesta, etsivät tietoa homoista näiltä forumeilta joilla homot itse puhuvat ja keskustelevat. Ei meidän ajatusmaailmaa kuitenkaan pysty ymmärtämään pelkästään sillä että kerran on kätellyt homoa. Tän jälkeen ei ehkä ole vielä ihan aiheellista kuitenkaan kehuskella heterokavereille omalla homoystävällä :D

Itse olen vähän samaa prosessia käyny läpi ja vähän kerrassaan sen kokonaan myöntää. Tiedän jopa että äitini saattaisi suhtautua tähän yhtä hyvin kuin jo ketjuun kirjoittanut äiti, mutta ei se ole helppoa. Mitä jos esim isä ei hyväksykään ja vanhemmat ajautuvat riitoihin ja välillisesti hajottaa heidän pitkän suhteensa? Luultavasti tyhmä ajatus edes, mutta saa kai sitä vähän hölmö olla kun on muutenkin kieroutunut.

Niin ja kyllä tuo syrjäytyminen ja erakoituminen on riski. Ainakin mulla tuntuu vaikealta mennä porukoihin missä muut puhuu vaimoistaan, lapsistaan ja perhejuhlista, kun itse ei voi mainita mitään. Helpommalta tuntuu jäädä yksin kotiin.

Ja vähän aluks ajattelin että en tästä mainitsisi mutta aina kun joku tulee tänne kertomaan jonkun iloisen asian niin Pora-liike tulee kertomaan miten hänen vanhempansa ovat hirviöitä. Tämä lienee jo kaikille forumin lukijoille tuttua ja ymmärrän sun katkeruuden täysin. Mutta eikö silti voisi olla myös iloisia viestiketjuja joissa voitaisiin iloita että edes yksi kanssaveli/sisar on voinut käydä tän prosessin läpi edes vähän onnellisesti?

roxy: Juuh enpä ole kertonut kuin yhdelle parhaalle (uskovalle) ystävälleni, se yrittää koko ajan reppana käännyttää mua koska Raamatun mukaan homous on synti, isäpuoli kuoli kymmenkunta vuotta sitten äidin jo erottua siitä ja äiti nukkui poies sairaalassa 3kk kestäneen pitkän sepelvaltimotaudin viemänä, en kerenny
kertomaan sillekkään, sisko on sellainen papupata etten ikinä kerro sille mitään ;)

Tänään näin taas kuulkaas yhden _todella_ makean näköisen ujonpuoleisen kundin, teki mieli jo kysyä että saanko tarjota kahvit, se on sellaista puolittaista retuuttamista kitumista kun aina vaan ihailee suuresti toisia miehiä, varsinkin jos tietää että niillä on henkisesti vaikeaa, mutta toisaalta jos niille sitten menee
suoraan laukomaan että olet kuule tosi makeen näköinen tyyppi niin tiedä että minkälaisen psykoosin ne saa.
Toisaalta... mä olen kuullut että meidän kerholla on muutama homo, että sen näkee päälle päin, en mää vaan ole nähnyt.
Siistii, kaunista, mukavaa, ihanaa supermahtavaa kevättä kaikille.

kiitos roxy rohkaisusta.

boy84: Mulla on tasan tarkkaan sama juttu. naisia kun tulee vastaan niin korkeintaan katson että onpa kivasti laitettu tukka, mutta kun vastaan tulee kaunis poika niin sika sentään että jään tosi avoimesti (että oikein hävettää joskus) tuijottamaan sitä ja syömään silmilläni.
Muuten mun sukupuolielämäni on aivan perseestä, mielialalääkkeet on vieneet orkutkin jo monta vuotta sitten :(


Jees, olisihan se todella superia jos voisi puhua muiden kanssa kun ne puhuu vaimoistaan, lapsistaan jne.. niin voisi mainita että tapasin kuule kerholla todella
syötävän näköisen pojan, melkein kaappasin sen mukaani nukkumaan samaan sänkyyn. vaikkei mitään sukupuolijuttuja harrastettaiskaan.

Tiedä mikä mustakin sitten tulee isona ?-)

jaksamista boy84 ja tsemppia sulle.

ihan kiva lukea näitä viestejä täältä .... genesiksen viesti on ihanan avoimesti homoeroottinen ... silleen kivasti .....

Juuh, tänään nukuttiin tosi huonosti kun jännitin koko ajan että pääsisin heti aamulla tiukan esinahan korjausleikkaukseen, olisin jopa ollut valmis siihen mutta sepä
sitten jäi kun sain kuulla että lekurille pitäisi ensin mennä ja sinne on kuukauden jonot, sitten leikkaukseen on omat jonot jepjep. Ja aloin oikein miettimään koko hommaa että siitähän menee ojasta allikkoon jos leikataan silleen että koko esinahka lähtee poies, nyt sentään se ohjailee vähän virtsasuihkua mutta jos se puuttuu kokonaan niin aina kaikki kusireissutkin pitää tehdä pöntöllä istuen kuten naiset ikään, eikä mun mielestäni tuo ole sen arvoista koska en kuitenkaan harrasta mitään suhteita joissa toi haittaisi vaikka liian tiukka on eikä siellä mitään vakavampia bakteeriviljelmiä kasva niin jääköön koko homma.

Mietityttää vaan nuo jotka todella tarvitsivat päästä lääkärille mah.nop. niin kiva kun niille sanotaan että soita helmikuun alussa niin silloin jaetaan maaliskuun
ajat, vähänkös hirvittää huh.. että mikä terveydenhuolto.

Jaksamista kaikille