Kummitteleeko?
Minulla on muutamia ystäviä, jotka näkevät kummituksia: siis kuolleita. Jotkut homomiehet ovat herkkiä ja heillä on parapsykologisia kykyjä: he tietävät tapahtumia ennalta.
Osa kummituksista on kuulemma jäänyt auttamaan omaisiaan esim. tekemällä työtään, mitä eläessään teki.
Niitä on yritetty karkottaa meedion avulla. Vanha ( siis todella vanha ) huvila on oiva keino tutustua kummituksiin ja varsinkin jos siinä on tapahtunut murha tms. makaaberia.
Ne saattavat metelöidä ja aukaista ovia ja osa sotkee tai pilaa paikkoja.
Minulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia tällaisesta.
Minulla on tuhansia kokemuksia, mutta lähes kaikki selittyy unihalvauksilla tai infraäänillä. On joitain tapauksia, joita en voi selittää.
Kuulin myös taivaalta oudon kohisevan äänen, josta myöhemmin huomattiin, ettei niille ole mitään selitystä. Ehkä NL teki jotain kokeita.
Minun ympärilläni tapahtuneen poltergeist-ilmiön havaitsi minun lisäkseni toinen henkilö.
Uskoisin että todella vanha huvila on lähinnä oiva keino tutustua kiinteistöjen erityyppisiin kosteus- ja rakennevaurioihin :)
Ei kyllä ole tullut kummituksia nähtyä. Mitä nyt pari menneisyyden haamua toisinaan vaivaa päänupissa :)
Dah, noihin ex-poikaystäviin ei parivaljakko Father Merrin ja Father Karras kykene...
Myönnettäkööt, itsestäkin toisinaan löytyy pieni Linda Blair.
Minun ympärilläni kummittelee vain painajaisissa. Vaikka muuten herkkä olenkin...
Olin todella hämmentynyt, kun ei niin kovin kauan sitten olin seurassa, jossa kovista luonnontieteilijöistä (no melkein, mutta biologeja sentään) löytyi kaksi, jotka ihan vakavissaan kertoivat kummitusjuttuja. Toinen kertoi nähneensä televisiossa etsittyjen (tällöin vielä eläviksi oletettujen) kuolleiden lasten ruumiit niiden löytöpaikassa unessaan. Toinen kertoi taas, että oli asunut kummitustalossa. Talon kummitus mm. piilotti joitakin hänen tavaroitaan sisäänmuuttopäivänä ja palautti ne ulosmuuttopäivänä samoihin paikkoihin, joihin ne oli aluksi jätetty. Lisäksi se viikkasi vaatteita hänen vaatekaapistaan alakerran pöydälle öisin. Tosi creepyä. Itse en ole koskaan todistanut varsinaista kummittelua, vaikka toisaalta Jumalaan uskovan henkilön on kyllä ihan pakostakin myönnyttävä kaikenlaisten henkiolentojen olemassaoloon. Ei vain ole toistaiseksi todisteita.
Mä en usko mihinkään yliluonnolliseen, koska en usko minkään voivan olla yli luonnollisen. Kaikkia, ihan luonnollisia ilmiöitä ei vain osata vielä selittää. Ja koska osa selittämättömistä asioista on jo etukäteen leimattu huuhaaksi, ei sitä kukaan uskalla alkaa tutkia ja siksi ei ihan äkkiä varmaan tulla selittämäänkään. Ennakkoluulot ovat varsin paha ihmisen ymmärryksen rajoittaja.
Sähkömagneettiset heilahtelut tietyissä paikoissa selittävät ihmisen kokeman läsnäolon tunteen, jolle ei löydy varsinaista selitystä elävästä ihmisestä. Sama läsnäolon tunne saatiin luotua koehenkilöille keinotekoisesti ärsyttämällä. Tutkimusten mukaan joidenkin ihmisten aivot ovat herkempiä reagoimaan sähkömagneettisiin vaihteluihin. He ovat niitä, jotka huonommat antennit omaavat voivat leimata höperöiksi ja nauraa. Itselläni on jonkinverran kehittyneet antennit, ei ihan meedioksi asti, mutta silloin tällöin siellä täällä ne reagoivat. Voimakkaimmasta kokemuksestani oon Ranneliikkeessä joskus kertonutkin. Se tapahtui paikassa, jossa monelle muullekin on tapahtunut sama. Paikassa, jossa todennäköisesti on paljon sähkömagneettista toimintaa, johtuipa se maantieteelisistä tai historiallisista syistä.
Ihmisen tiedetään olevan sähköinen olento, kunnes kuolee, ja energiahan ei koskaan katoa. Leikittelen ajatuksella, jossa se joskus se saattaa muuttaa muotoaan, hajaantua ja "tulla osaksi kaikkea", mutta joskus jäädä yhdeksi kimpuksi, joka on jossain tietyssä paikassa aistitavissa niille, jotka siihen pystyvät. Kummittelu liitetään usein murhattuihin ihmisiin. Entä jos on niin, että suuri määrä adrenaliinia kehossa kuolinhetkellä saa kuolinprosessissa joskus jonkin menemään toisin kuin yleensä? Tai saa sen menemään toisin josain tietyssä paikassa, jossa juuri sillä hetkellä on jokin sähkömagneettisuuden häiriö?
Kummittelu on pelottavaa, jos sen mieltää yliluonnolliseksi. Yhtä hyvin sen voi mieltää pieneksi poikkeamaksi luonnon kiertokulussa, jossa ei ole mitään kovin salaperäistä ja mikä ei anna syytä olla yhtään sen enempää peloissaan kuin muutkaan kemialliset ja fysikaaliset reaktiot ympärillämme antavat. Makuasia on se, mieltääkö sähkömagneettisen kentän henkiolennoksi vai pelkäksi fysiikaksi. Oikeastaan niillä ei edes ole eroa. Ihmisen tunteet ovat kaikki aivojen ja hormonitoiminnan reaktioita, mutta se ei todista sitä, etteivätkö ne yhä olisi aitoja tunteita. Kyse on näkökulmasta, siitä samasta asiasta jonka vuoksi uskonnollisuuskaan ei sulje tieteellisyyttä pois, vaan ne vain katsovat asioita eri puolilta.
Minulla on hampaisiin asennettu radiovastaanotin, todennäköisesti KGBn agentin sinne asentamat. Asun aivan Pasilan radiomaston välittömässä läheisyydessä. Radiolähetykset vaihtelevat säiden mukana todella paljon. Tunneetuahan on, että tietyt taajuudet ovat säistä riippuvaisia. Täällä on muutenkin paljon sähkömagneettista toimintaa. Välillä kuuluu omituisia ääniä ja talokin tärisee vähän väliä. Poltergeist on lähes jokapäiväinen ilmiö. Juuri nyt jytisi talon alla ja lasit helisivät. Koiratkin ovat ihmeissään. Tavallista radiota on vaikea välillä kuunnella kun kohisee ja rätisee mielettömästi. Ehkä jollain kehittyneemmällä elämän muodolla on jokin yhteys näihin ilmiöihin.
Hieno feikkiyliluonnollinen tapahtuma oli, kun nukkuessani sängyssä Kaliforniassa minuun iski valtava pakokauhu. Olin oitis hereillä, peitot pois päältä nopeasti ja juoksin pihalle talosta. (Jos olisin kadonnut sille matkalleni, olisi kyllä ollut vaikea löytää selitystä). Ulkona sitten rauhotuin ja kuulin kuinka koirat ulvoivat, hevoset hirnuivat ja linnut päästelivät kutsuääniä.
Sitten rupesi jylisemään, koko talo tärisi, astiat kilkatti keittiössä ja puut narisivat ja naukuivat.
Kun avasin radion, niin kerrottiin järistyksen olleen 5,5 Richeriä.
Myöhemmin asuin siirroslinjasta parin-kolmen kilometrin päässä ja silloinkin heräsin yöllä ennen maanjäristystä, mutta menin takaisin nukkumaan enkä edes aamulla muistanut, että yöllä olisi ollut maanjäristys. Niin ihmiset kuolevat kun niihin tottuu.
Suomessakin maa liikahtelee, mutta koska niistä ei ikinä tule kummempaa tuhoavaa järistystä, niistä ei tehdä sen suurempaa numeroa missään.
Toiselta näistä em. henkilöistä itse asiassa irtosi myös tämä kesäpojan esittämä energiaselitys kaikelle "yli"luonnolliselle (mikä oli ihan hyvä tarkennus =).
Minun (näin puoliluonnontieteilijänä) on vaan tosi vaikea nähdä energiaa sellaisena asiana, joka hengaa jossain jonkinlaisena möykkynä/sieluna/itsenäisenä olentona tai entiteettinä. Äkkiseltään ajatellen esimerkiksi hermoratojen toimintakin on potentiaalia ja sen vaihteluita. Energiaa syntyy vaan, kun se toisista prosesseista siirretään toisiin ja sitä jatkuvasti säteilee ympäristöön ja ympäristöstä meihin ja se aiheuttaa rotaatioita ja vibraatioita ja eksitaatioita, mutta se ei kyllä missään vaiheessa erityisesti vaikuta olevan meissä paitsi ehkä läpikulkumatkalla. Ainoa jotenkin konkreettisempi energian sijainti ihmisessä on materiassa. Siksi minä kaipaisin yliluonnollisille ilmiöille selitystä jostain sellaisesta suureesta, jota ei vielä ole löydetty. Silloin tietysti, kun joku nykyinen suure ja biologia eivät selitä sitä riittävän hyvin.
Toinen villi ajatus, jolla tykkään leikkiä, on jonkinlainen virhe aikajatkumossa. Ajasta me tiedämme varsin vähän, emmekä osaa hallita sitä, siksi sen sisään voi rakennella mitä villimpiä teorioita siitä, miten asiat voisivat olla. Fysiikankirjani kertoo, että aikaa ei oikeastaan edes ole olemassa.
Jossain paikoissa toistuu sama ilmiö, näky tms. aina uudelleen, aina samassa paikassa. Entä jos kartanon käytävällä "levottomana" vaelteleva aave ei oikeastaan olekaan aave, eikä varsinkaan olemassa missään kokevassa muodossa, vaan jonkinlainen heijastuma, kerrostuma ajassa, jonka ihmiset vain tahtovat tulkita kokevaksi, levottomaksi henkiolennoksi, joka ei saa rauhaa..?
Miten olisi kvanttimekaniikka?
Jospa kummitukset ylittävät ajan? "He" elehtivät jossain historiassa, me taas näemme/aistimme jonkinlaisen kolmiulotteisen tallenteen. Useimmiten kummitus ei reagoi katsojaan mitenkään, ikään kuin ei olisi tietoinen lainkaan, mikä viittaisi passiiviseen tallenteeseen. Olisi toisaalta aika veikeää jos se toimisi niin päin että entisajan ihmiset näkisivät meikäläisiä tai me vastaavasti kummittelisimme tulevaisuuden ihmisille. Joku ihminen 1850-luvulla jossain tyrmässä huutelee kännyköistä, internetistä ja lentokoneista ja häntä pidetään seonneena eikä kukaan ota puheita tosissaan.
Kerran kokosin itseni ja sanoin yhdelle kummitukselle rauhallisella äänellä: "sinä et taida oikein kuulua tänne". Kummittelu loppui siihen.
Nyt jos kummittelisi, sanoisin ehkä kummitukselle "Nyt on vuosi 2008".
Minulta kuoli eräs tuttava tapaturmaisesti. Hän ilmaantui kummittelemaan ja aina kysyi minun nimeäni. Ikinä en minä häntä nähnyt, vaikka olin pari kertaa ihan paikallakin. Lopulta kirjoitin kirjeen, jonka jätin paikkaan missä Jukka kummitteli. Kummittelut loppuivat.
Asuin kaupungissa, joka oli rakennettu kultaesiintymän päälle. Kun meksikolaiset löysivät kultaa, heidät ammuttiin kaikki. Kaivoskuilut tuppasivat romahtelemaan ihmisten päälle haudaqten monia. Sitten tuli viina, ammuskelut, hirttäjäiset, kolera ja ihan vain nääntyminen nälkään. Kaiken lisäksi kulta oli sitoutunut elohopeaan joten juomavesikin oli myrkyllistä. Minä olin vuokralla talossa halvalla, kun siinä kuulemma kummitteli. Kun tein siivouskeikkoja, pyörin myöhään vastaavan historian omaavissa naapurikaupungeissakin. Ei ikinä mitään kummitukseen viittaavaa.
Pieni kummittelu olisi tuonut viilentävän henkäyksen tukahduttavan kuumaan Emäkallion iltaan, mutta ei.
Joitakuita on onnistanut:
http://www.historichwy49.com/ghosts.html
http://www.fabuloustravel.com/index.php?option=com_resource&controller=article&category_id=394&article=21946
Erityisesti Flo ei kelpuuttanut minua seurakseen kertaakaan vaikka tykkäsin syödä aamiaista hotellin kahvilassa ennen lähtemistäni saarnaamaan.
Ai niin, maantie Los Banosin ja Gilroyn välissä tarjosi kaikkea intiaaneista ufoihin asti, enää vain puuttui liftari, mutta oikeasti se oli kauhean ikävystyttävä pätkä. Kerran jäin jumiin siellä yöllä kun sumu oli niin läpitunkevaa ettei nähnyt ajaa.
Winchester Mystery House jäi näkemättä (
http://www.winchestermysteryhouse.com/index.html ). Sanotaan, että jokainen, joka on tullut ammutuksi Winchester-haulikolla esiintyy talossa. Tiedä häntä.
Tämä taas on hauska paikka, josta jokaisella kävijällä on eri mielipide:
http://www.mysteryspot.com/ Se kuuluu sarjaan ylämäkeen vierivät kivet.
Paikka on omituinen. Eläimetkään eivät viihdy siellä. Yleensä turistien takia tulee kaikenlaisia eläimiä kerjäämään suupalaa ja siellä on tuuhea ja komea metsä, mutta kaikkialla on ihan hiljaista.
Kesäpoika, toinen mahdollinen selitys noille toistuville havainnoille on eräänlainen "nauhoite", johon jokin tapahtuma on tallentunut ja toistuu loputtomana uusintana. :)
Ihanaa, boheemit vanhemmat kasvattavat lapsia jotka uskovat virheisiin aikajatkumossa (: Isäni kanssa ollaan funtsittu myös jonkinlaista paikkateoriaa, eli sitä, että jos maapallo silloin ja tällöin sattuisi täsmälleen samaan kohtaan avaruudessa ja vielä jotenkin samassa asennossa, niin silloin tapahtuisi jotain toisintoa... Kvanttimekaniikan "samaan aikaan monessa paikassa" jutut ovat myös ymmärtämättömyydessään lohdullisia: me mukas käsitetään joku asia, muttei oikeasti ollenkaan.
Minä olen yrittänyt selittää jotain sähkömagnetismista Etelä-Afrikkalaiselle helluntailaistutulle, joka selittää muuntajapylvään päällä kököttävästä noitahengestä, "jonka kaikki ovat nähneet". Muttei ne mene läpi, selittelyt, kun selittämätön on niin paljon jännempää. Poris muuten, eikös Jukan kuolemaankin liittynyt jotain sähköistä? (Mikäli en ole erehtynyt ihmisestä.)
Tässä on hyvä teksti, vaikka vähän pitkä. Ja täysin tieteellinen! Lukekaa kun on aikaa:
http://twm.co.nz/hologram.htmlKvanttimekaniikka on kieltämättä mielenkiintoista. Richard Feynmannia lainatakseni: "se joka väittää ymmärtävänsä kvanttimekaniikkaa on joko nero tai valehtelee". Kysehän on siis ilmiöistä jossa jokin hiukkanen voi olla joko paikassa a tai b tai sit molemmissa yhtä aikaa. Mutta jokin kappale esim hiukkasmäärä 1000 x 10^23-24 tuskin voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Jokseenkin hyvin epätodennäköistä ellei usko, että joulupukki todella on olemassa.
Bit kirjoitti: "Poris muuten, eikös Jukan kuolemaankin liittynyt jotain sähköistä? (Mikäli en ole erehtynyt ihmisestä.)l"
Kyllä liittyi. Hän kuoli salamaniskussa Polvijärvellä 1994.
Tiesin tasan tarkkaan mitä hän halusi kysyä, siihen ei tarvittu meediota.
Koska yliluonnollisia tapahtumia on minun elämässäni ollut paljon, minua kiinnostaa havainnoida niitä. Itse asiassa haluan enemmänkin havainnoida itseäni, olenko jäykistynyt ja pystynkö puhumaan. Jos olen ihan kankena, enkä pysty liikkumaan, niin minulla on todennäköisesti menossa unihalvaus ja unihalvaus taas on merkki siitä, että olen unessa ja näen unta.
Siksi kummituksen kanssa pitää puhua. Puhuminen rentouttaa lihaksia. Unihalvaus menee ohi ja loppuu unen näkeminen, kummitus katoaa.
925 Cherry Avenue, Beaumont, CA 92223 liikkui sellainen huokailija. Kun istui yksin kirjoittelemassa niin takaa kuului usein sellainen hiljainen, raskas huokaus. Kerran yöllä makasin sohvalla ja oli melkoisen hämärää ja heräsin, mutta jäin makaamaan sohvalle. Kuulin samaa huokailua. Minulla oli rottinkihuonekaluja ja huokailut tulivat lähemmäksi ja kuulin rottingin narisevan. Kun katsoin, näin mustan hahmon istuvan tuolissa.
Huokailija näyttäytyi pari kertaa sen jälkeenkin.
Täällä sen sijaan ei ollut koskaan mitään:
"will start with the Sunnyslope Cemetery located at Beaumont, which is the site of numerous paranormal encounters. The premises are filled with cold spots, odd noises, and an overall eerie feeling. Some people have reported the sensation of an unknown hand touching them. For the most part, the cemetery doesn’t get many visitors and when you're alone, you may encounter a ghostly groundskeeper walking about. When you try to make contact with him (such as come closer to him), he ducks into one of the sheds and vanishes. Let's say you attempt to go closer to the shed. The door is usually open and when you knock or call for assistance, you will get no answer.
At night, it is suggested to visit the cemetery with others. If you are interested in checking out the weird happenings of Sunnyslope Cemetery – head for the south end of Pennsylvania Street, situated just past the railroad tracks."
Minulla ei ollut mitään tietoa siitä, että tällä hautausmaalla kummitteli. Minä usein ajelin yöllä autolla ja kävelin tuolla hautausmaalla, koska siellä oli yksinäistä ja hiljaista. Hautausmaa on kyllä lähellä siirroslinjaa, joka aiheuttaa infraääniä ja kolme kilometriä korkeita vuoria.