- 1 / 4
- kokonainen
- 16.4.2008 12:18
Olen viime aikoina seurannut keskusteluja eri palstoilla liittyen uusperheisiin, mutta en ole törmännyt lainkaan keskusteluihin, jossa uusperheen aikuisina ovat samaa sukupuolta olevat. Uusperhekeskustelut painottuvat heterosuhteisiin ja niissä ilmeneviin ongelmiin tms. kokemuksiin. Samaa sukupuolta olevien keskustelu sateenkaariperheistä keskittyy puolestaan pitkälti keskusteluun hedelmöityshoidoista tms. yhteisen lapsen hankkimiseen liittyviin aiheisiin.
Haluaisin kuulla kommentteja ja kokemuksia samaa sukupuolta olevien uusperheellisten elämästä. Erityisesti toisen aikuisen kokemuksista, ajatuksista ja tunteista uusperheessä.
Itse elän parisuhteessa naisen kanssa, jolla on lapsia aikaisemmasta suhteesta (heterosuhteesta). Asumme tällä hetkellä kumpikin omassa osoitteessamme, mutta toiveena olisi jossakin vaiheessa muutto saman katon alle. Analyyttisenä ihmisenä tarkastelen tuntemuksiani "suurennuslasilla" ja olen huomannut pohtivani paljon paikkaani tässä kokonaisuudessa. Olen pohtinut paljon rooliani ja vastuutani sekä muodostuvaa suhdetta rakkaaseeni sekä hänen lapsiinsa. Ajoittain koen olevani ulkopuolinen, ylimääräinen osa kokonaisuutta ja tämä aiheuttaa minussa voimakkaita vaikeasti käsiteltäviä tuntemuksia. Mietin myös miten voin tukea äidin ja lasten välistä suhdetta siten, että kokisin itsekin olevani osa kokonaisuutta. Tässä joitakin mietteitä. Oikein mielelläni kävisin aiheesta enemmänkin keskustelua.
Haluaisin kuulla kommentteja ja kokemuksia samaa sukupuolta olevien uusperheellisten elämästä. Erityisesti toisen aikuisen kokemuksista, ajatuksista ja tunteista uusperheessä.
Itse elän parisuhteessa naisen kanssa, jolla on lapsia aikaisemmasta suhteesta (heterosuhteesta). Asumme tällä hetkellä kumpikin omassa osoitteessamme, mutta toiveena olisi jossakin vaiheessa muutto saman katon alle. Analyyttisenä ihmisenä tarkastelen tuntemuksiani "suurennuslasilla" ja olen huomannut pohtivani paljon paikkaani tässä kokonaisuudessa. Olen pohtinut paljon rooliani ja vastuutani sekä muodostuvaa suhdetta rakkaaseeni sekä hänen lapsiinsa. Ajoittain koen olevani ulkopuolinen, ylimääräinen osa kokonaisuutta ja tämä aiheuttaa minussa voimakkaita vaikeasti käsiteltäviä tuntemuksia. Mietin myös miten voin tukea äidin ja lasten välistä suhdetta siten, että kokisin itsekin olevani osa kokonaisuutta. Tässä joitakin mietteitä. Oikein mielelläni kävisin aiheesta enemmänkin keskustelua.