Ekat kerrat homona

Toisessa keskustelussa eräs nimimerkki kertoi keränneensä pitkään rohkeutta mennä homobaariin ensimmäistä kertaa. Se ei ollut ainut kerta, kun oon kuullut ekan kerran ulkona homona olevan jännittävä. Mä olen itse tuntenut toisia homoja niin paljon jo ennen baariinpääsyikää, ettei eka kerta homojen keskellä tuntunut mitenkään erityisen erikoiselta, vaikka hauskaa olikin ihan eri tavalla kuin ennen sekabileissä. Muilta, kaapissa eläneiltä, oon sitten kuullut niitä hellyyttäviä tarinoita siitä, miten paljon on jännittänyt.

Että pitää kulkea ensin monena iltana baarin oven ohi, ennen kuin ekaa kertaa uskaltautuu sisään. Että yrittää näyttää siltä, kuin ei olisi tarkoituksella tullutkaan juuri sinne, vaan vain poikennut ohikulkumatkalla tietämättä minne tulee. Että istuu tarkkailemassa muita, eikä uskalla vielä itse osallistua.

Olisi hauskaa kuulla lisää näitä tarinoita homouden jännistä ekoista kerroista, baareista ja muualtakin. Vertaistukikokemuksia kaappeileville ja kaikille ujoille nettihomoille. :D

Joka kerta jännittää. En ole enää käynyt vuosiin. Ei ole kauheasti rahaakaan.

Eka kerralla minulle ei puhuttu, mutta minusta kerrottiin hyvinkin paljon juttua mun kaverilleni. Kun olen (joidenkin mielestä) tusinanaama, niin minut sekoitettiin yhteen Jonnaan ja siitähän sitten tuli juttua. Kaveri sitten kertoi jälkikäteen mitä kaikkea minusta oli kerrottu ja minä olin ihan tyrmistynyt.

Viisi vuotta tapahtuman jälkeen sitten tämä väärinkäsitys korjattiin. En kuitenkaan ole uskaltautunut baarielämään mukaan.
Sillä välin oikeakin Jonna on palannut kuvioon.

Viime kesänä minut nähtiin Priden puistojuhlassa. En ollut itse asiassa koko kaupungissa.

Kyllä mua ainakin jännitti joskus aikoinaan pienestä kylästä tulleena mennä paikkaan, josta ei oikein tiennyt. Ei ollut tietoa minkälaisia ne homot oikeasti on :)

Vähän samankaltaisen tunteen oon kokenyt myöhemmin, kun ulkomailla on käynyt paikoissa. Kun menee pimeään porttikongiin soittamaan summeria paikaan, josta ei oikein tiedä. Tämä tietysti vain, jos kulkee yksin. Seurassa asiaan ei edes kiinnitä huomiota.

Mulla on joitain tuttuja, jotka ei käy gay-baareissa vaikka onkin homoja. Muut baarit jostain syystä käy. En oikein tiedä miksi juuri gay-baarit pitää sivuuttaa enkä oo saanu vastausta miks niissä ei voi käydä. Ujoudesta ei oo kyse näiden kohdalla, mutta ehkä siitä ekan kerran jänskätyksestä :)

Meilla oli (jo vuosia suljettu) 69=70 luvulla yhdessa gay baarissa taka ovi, in the backlane, mita useimmat highvirkamiehet ja muut kuuluisat kayttivat. Eivat halunneet menna ja tulla katuovesta. Gay miehet ova ihan samanlaisia sisalla ei valia minka asteinen on. Kaikki haluaa seuraa /tai vaan keskustelua/ katselua. Tai tanssimaan ylakertaan. Siihen aikaan meilla oli vain 3 gaytanssibaaria tassa kaupungissa. Gay baareja oli monia. Paljon ujoja ja seikkailuisen haluisia kaytti taka ovea.

Ensimmäinen kertani homobaarissa... Olin niin tuhannen päissäni etten erottanut sitä mistään muusta baarista. Heh...

Minulle homous on ollut niin luonteva asia, etten oikein ole osannut jännittää mitään. Ainoa juttu on ehkä sukulaisille aiheesta kertominen, mikä nyt ei varmaan kenellekään ole helppoa, mutta sekin on minulta sujunut melko luontevasti...

Ehkä ensimmäinen kerta, kun ihastuin toiseen kundiin. Olin ollut suhteellisen aseksuaali ihmissuhteissani siihen saakka, vaikka minulla tyttöystävä olikin, mutta tämä tärähti kuin salama kirkkaalta taivaalta... Olin fysiikantunnilla tekemässä labrakoetta, kun labrapartnerini kosketti minua olkapäälle, ihan kaverimielessä... Jotain tapahtui. Tuli kummallinen olo. Ja tässä sitä nyt ollaan. Kyllä fysiikka on ihmeellistä! :P

"Siihen aikaan meilla oli vain 3 gaytanssibaaria tassa kaupungissa. "

Paljon enemmän se on ollut kuin mitä 70-luvulla Suomessa yhteensä. Itse ainakin muistan Helsingistä 70-luvulta (lopulta) näitä paikkoja, joissa oli gayfriendly - ilta kerran viikossa tai kerran kuukaudessa (Botta, Sirkan tanssit Ruusulankadulla, Kaisaniemi), tosin Gay Gambrini oli avannut myös Roballa ovensa joka iltaiseksi paikaksi.

Kyllähän ne ensimmäiset kerrat gaypaikoissa olivat sellaisia arkoja tutustumiskäyntejä paikkoihin. Sittemmin niissä käynnit alkoivat tuntua luonnollisemmalta - saman henkistä väkeä kun oli ympärillä. Nyt gaypaikat eivät enää juurikaan kiinnosta. Suomi on onneksi muuttunut avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi kuin mitä tuolloin oli.

Eka kerta jännittää kaikessa mielessä.

Eka kerta varsinaisesti toisten homojen parissa oli vapautuspäivien aikaan 1995. Silloin oli nuorten tapaaminen johon hädin tuskin uskaltauduin. Jouduin tosiaan sinnekin ravaamaan monta kerta edes takaisin katua, jolla tapaamispaikka sijaitsi.
Onneksi tapaamisessa sitten yksi vetäjistä, lesbo-tyttö, otti minut "hoiviinsa" ja hieroi hartioita, lievitti jännitystä.

Edelleen homobaariin meno jännittää. En kai ole sitten niin baari-ihminen kuin joskus kuvittelin olevani.
Homobaarissa tulee helposti sellainen ulkonäköpakkomielle: kuulunko minä tänne, näiden ihmisten joukkoon, niiden silmien alle.
Oma tila täytyy tietenkin ottaa, oppia ottamaan. Toiset ovat vain ujompia ja herkempiä jännittämään kuin toiset.

Mutta pienillä paikoilla / kaupungeissa Suomessa - esim. Joensuussa - olen huomannut miten lämmintä ja välittävää yhteisöllisyys homo-lesbomaailmassa voi olla. Siellä tullaan liki ja kosketellaan ystävällisesti, poistetaan estoja. Tämä tuntuu hyvälle, jos sen vain osaa ottaa vastaan oikein.

Suomi kun taitaa olla tällainen pitkien etäisyyksien maa, ihmisten välilläkin.

Kuulun kai sitten näihin "nörtti-homoihin" joista jo mainittiin.

Ulostulo omille vanhemmille oli myös "jännää". Jännitys oli huipussaan. Samoin ekat suhdesähellykset, suhteen poikaset.
Niistä ei nyt enempää.

Olet kai oikein herkka vaikutuksiin. (onko se oikea sana?) Ulkonako ei meinaa mitaan, kaikilla miehilla on jotain jota toiset kadehtivat. Ole omasi itsesi, beatyqueens, kukkakepit myos vanhenee. Mina en ole mikaan komea koskaan ollut se ei ole estanyt hyvaa seuraa ja puhetta ja (muuta hyvaa). En ole koskaan ollut arka menemaan gaybariin ,siella on samanlaisia miehia joka puolelta maailmaa jotka ovat varovaisia tai shy (sana ei tule mieleen nyten) .Ensimmaisen kerran gaybaarissa, tietysti vahan varuillaan ja vieraana kumma olo. Siita sitten useimmiilla kerroilla kaydessa tutustuu muihin ihmisiin ja so on.
Oedipus, Hyva etta pienessa paikassa ,sinun, on hyvia avoin ihmisia.

Ensin pieni kieliapu: vaikutus on oikea sana, tässä yhteydessä taivutusmuoto vaikutuksille on oikea. Ja shy on suomeksi ujo. Puhut hyvin ymmärrettävää kieltä, vaikka suomi on kamalan vaikeaa. :)

Homobaareissa on musta paljon kivempi tunnelma kuin heterojen baareissa. Yhteisöllisyyttä. Ehkä se johtuu siitä, että sulaudun poikamaisen ulkonäön takia joukkoon paremmin kuin missään muualla elämässä. Homobaareissa kosketellaan enemmän ja vapautuneemmin ja ollaan iloisempia. Heterobaarien asetelma naaraista taistelevista uroksista puuttuu, kaikki ovat samaa sakkia.

On siellä välillä nyreitäkin ihmisiä joukossa, mutta antaa niiden mököttää jos haluavat.

Musta tuntuu, että oon jäänyt jostain paitsi, kun kaikki sellaiset homomaailmaan astumisen jännät vaiheet jotenkin puuttuu. Siinä vaiheessa kun oon alkanut käydä baareissa, oon ollut jo monta vuotta avoliitossa. Ja sitä ennenkään en oo koskaan elänyt heteronormatiivisessa ympäristössä, omien harrastusten takia homous on ollut ihan luonnollista. Sen lisäksi vielä mun pitkäaikainen koulukaveri ja bestis on myös homo, ja me ollaan tiedetty toisistamme aina. Edes äidille ei oo tarvinnut tulla erikseen ulos.

Näinhän sen pitäisikin mennä, ettei homous ole mikään kriisi missään vaiheessa, vaan samanlainen luonnollinen osa elämää kuin heterous heteroille. Miksi sitten kuitenkin tuntuu, että oon jäänyt jostain paitsi?

Ei homobaariin ensimmäistä kertaa meneminen mielestäni mikään kriisi ollut. Se oli jännittävää ja mielenkiintoista. Ja vielä silloin kun ei ollut tullut ihan kaikille ulos kaapista niin siinä oli vielä sellaista "salaisen" aiheuttamaa miellyttävää kutkutustakin. Ne ensimmäiset kerrat, ne kesäillat ja -yöt.. =)

Eniten jännitti kysytäänkö papereita; jos en pääsekään sisään sinne kuviteltuun paratiisiin. Kävelin kyllä ensin muutaman kerran korttelin ympäri. Sisällä eniten ihmetytti ihmisten moninaisuus: nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia; koviksia ja neitejä. Ekalla kerralla en muistaakseni uskaltanut puhua kenenkään kanssa; enkä päässyt sänkyyn. Se kait oli tärkein tavoite, kun en ollut koskaan ollut tosi toimissa, toki myös löytää ’oma heimonsa’. Kirjallisuuden olin kyllä lukenut, Merrickistä Kinseyhin.

Aika pian sitä kuitenkin tutustui ihmisiin ja vihdoin pääsin kokeilemaan seksiäkin. Se oli kyllä aika hapuilua aluksi. Myöhemmin oli myös kiva törmätä tuttuihin 'siviilistä', opettajia ja koulukavereita. Mitäh; toikin tykkää pojista!!!!

Tämä kauan sitten, kun oli vain SETA:n viikoittainen disko Vanhalla Polilla.

Hmm, olisikohan ollut jotkut SETAn bileet joskus 18-vuotiaana...toki jännitti. Ja kyllä sitä yhäkin on sellainen ihmettelevä olo kun ekaa kertaa menee uuteen baariin mutta kun on pari kertaa käynyt niin sujuvammin menee...
Eikä toistaiseksi olla pois heitetty tai juomia kieltäydytty myymästä sillä perusteella että en täytä tiukimpia ulkonäkökriteerejä :)

SETAn infoamat bileet joo. Otin informaatiot eli paikan ja osoitteen ensin palvelevasta puhelimesta (vuonna 2 kun eivät kaikki käyttäneet vielä nettiä).
Kovin kauaa en ehtinyt jännittämään, kunhan paikalle ja sisään sain mentyä: Kiitettävästi oli vientiä silloin ekoilla kerroilla...
...Ja pari silloin solmittua ystävyyttä elää ja voi hyvin edelleen.

Mutta: "Ekat kerrat homona" olivat kyllä ennen baareiluja, ja hyvä niin. Menin lukion perään vuodeksi kansanopistoon, jossa sisäoppilaitosmaisesti asuttiin. Siellä napanuoraa sai katkoa rauhassa, ja kun kyseessä oli luovan kirjoittamisen opintolinja, en ollut ainoa kokeilunhaluinen runopoika. Ja kirjoista ahmin identiteettiä.

Kasarimuistoja minulla. Vanhan kellarissa oli helppo mennä ensin itsepalvelupuolelle, vetää pää täyteen ja sitten eksyä homobaarin puolelle loppuillaksi.
Muistikuvani ekasta illasta varsinaisessa homodiskossa on positiivinen vaikkei kovin kirkas - umpihumalainen hoikka nuorukainen sai kyllä helposti seuraa ainakin yhdeksi yöksi. Sen muistan, että olin hieman nolo kun törmäsin tilaisuuden alussa nuoreen mieheen, jonka oli sisareni hyvä ystävä ja perhetuttu kotipaikkakunnalta. Kesällä -83 kaikkialla kohkattiin paljon aidsista.

Pax kirjoitteli tuosta Vanhan kellarista.. jos nyt oikein muistan noita menneitä aikoja, taisi olla juuri Vanhan kellari, josta minäkin tuon baareilun homoscenessä aloittelin,
sieltä oli muutaman jälkeen helppo lähteä Bottalle tai Gambriniin illasta riippuen... Siellä heteroiden seassa ujo "maalaispoika" saattoi joskus löytää jopa seuraakin;)

Eka kerta homobaarissa. no mentiin parin homoystävänikanssa baariin. ainut tunne mikä minulle oli oli se et ihanaa vihdoin ja viimein päästä näkemään tämäkin! Ei siis mitään jännittämistä tai muuta sellasta. Musta "alan" baareissa on paljon parempi meno kun tavisten paikoissa!!

Mä menetin dtm-neitsyyteni TOSI myöhään...! :o Ei vaan jostain syystä ollu tullu käytyyn just mamassa eikä sen paremmin kauheesti stadissakaan. Tunnen rehellisesti sanoen pari eurooppalaista suurkaupunkiakin paljon paremmin ku Hesan! ;D Mut enihau, dtm oli aikas semmonen ku olin oottanutkin - ja eka ilta siellä oli kiva, lukuunottamatta ett kohtasin elämäni ekan ryöstöyrityksen (vieläpä naisen taholta!). Mut yksin en kyl välttis uskaltais vieläkään saapastella siellä. Tai se ei vaan oo kivaa. Esiliina tai seuralainen on suotava lisävaruste! Uskaltamisella tarkotan tässä ny sitä, ett tunnen olevani jotenki "näyteikkunassa" jos oon yksin - tai tuntuu ett musta näkyy, ett oon ekoja kertoja paikalla.

Pari kertaa olen käynyt dtm:ssä ennen iltatapahtuman alkua.
Onpa tylsä paikka.
Baarit ovat kuin terveyskeskusten odotushuoneet. Istuskelen tuntikaudet ja luen vanhoja lehtiä. Verenpainettaan ei saa mittautettua.

Poikaystävä ehdotti, että mentäisiin joku viikonloppu isompaan kaupunkiin ja käytäisiin homobaarissa. Minä kun olen tällainen helposti ahdistuva ja muutenkin vähän arka, oli idea hieman pelottava. Viimeksi kun kävelin moisen baarin ohi, mietin että pitäisikö käydä, mutta en sitten uskaltanut. Muutenkaan en tunne paljon homoja, joten moinen kokemus voisi olla erikoinen. Ehkä kun saan kerättyä rohkeutta ja jos poikaystävä tulee mukaan, niin ehkä sitten.

Tämä sinun" poikaystäväsi " taitaa olla aika nopea liikkeissään.

Olisiko hyvä tutustua yöelämään myöhemmin, kun olette saaneet selville oletteko ystäviä/kavereita tai ehkä kenties jotakin muuta?

Liian aikaisin kapakoissa juokseminen on arveluttavaa. Kapakoissa kännätään. Sinne mennään katsomaan ja etsimään miehiä/ seksiä.

Ettekö voisi aloittaa jostakin sellaisesta kuin DTM kahvila päiväsaikaan ja muuten vain hengailla kaupungilla? Oletko tottunut juomaan alkoholia vai oletko ollut raitis? Alkoholi nousee päähän. Seuraavana päivänä tulee krapula, jos juo liikaa.

Höpö höpö, Napalmia, baarissa on kivaa. Ja pääseehän sieltä pois jos alkaa ahdistaa, juodakaan ei oo pakko, mutta sekin on kivaa. :D Ei siellä baarissa niin kummallista oo, jutellaan ja tanssitaan. :)

Napalmia kirjoitti: "Tämä sinun" poikaystäväsi " taitaa olla aika nopea liikkeissään.

Olisiko hyvä tutustua yöelämään myöhemmin, kun olette saaneet selville oletteko ystäviä/kavereita tai ehkä kenties jotakin muuta?

Noh, hän vain tahtoo tehdä minusta sosiaalisemman ja muutenkin tutustuttaa minua vähän lähemmin kaikkeen uuteen. Noh, en minä luvannut mennä, joten ei hätää. Olen kyllä huomauttanut hänelle, että etenee liian nopeasti, mutta en minä suutu jos hän ehdottelee moisia. Ja olen kyllä tehnyt selväksi, että haluan edetä hitaasti, hän on vain vähän villi luonteeltaan. Ja onhan tuo jo melko selvää, että olemme enemmän kuin pelkkiä ystäviä. Toivon tietty, että hän ajattelee samoin minusta, näin hän on ainakin sanonut.

Napalmia kirjoitti: "Liian aikaisin kapakoissa juokseminen on arveluttavaa. Kapakoissa kännätään. Sinne mennään katsomaan ja etsimään miehiä/ seksiä.

Ettekö voisi aloittaa jostakin sellaisesta kuin DTM kahvila päiväsaikaan ja muuten vain hengailla kaupungilla? Oletko tottunut juomaan alkoholia vai oletko ollut raitis? Alkoholi nousee päähän. Seuraavana päivänä tulee krapula, jos juo liikaa."

Onhan tuota alkoholia kokeiltu, mutta ei oikein ole minun juttuni. Mielummin juon sitten hänen luonaan kun olemme kahdestaan, tai ystävien kanssa rauhallisissa ystävien keskeisissä tapaamisissa. Eli en kyllä pyöri missään kapakoissa tai baareissa, ei mitenkään houkuta. Ikävä kyllä hän tuntuu tykkäävän käydä baareissa aina välillä. Ja vaikka menisin baariin tai vastaavaan, en minä alkoholia joisi siellä. Muutenkin huono "viinapää". Hänestä tulee todella agressiivinen kun hän on humalassa. Ainakin välillä.

Hän ei tykkää kahviloissa käydä. Minä itse käyn aina välillä. Ja suurimman osan yhteisistä hetkistämme olemme olleet hänen luonaan, katsotaan elokuvia ja vietetään vain hyvää aikaa. Illat kahdestaan hänen kanssaan ovat paljon miellyttävämpiä kuin ilta jossain juottolassa.

Käykää tanssimassa. Se kuuluu elämään.

En malta olla kertomatta yhtä sattumusta.

Noin 15v sitten menin yhden seurueen kanssa Vanhaan. Olin silloin tiukasti kaapissa enkä ollut silloin vielä edes tiedostanut/myöntänyt bi-seksuaalisuuttani. Mutta se ei nyt ole pointti;

Menimme narikkaan ja samaan aikaan narikkaan tuli "hetero" bodattu kuntosalituttuni noin 900 kilometrin päästä pohjoisesta vanhemman herrasmiehen kanssa. Lievästi sanottuna kiusaantuneena siinä sitten moikkailtiin että "heh heh kiva nähdä mitä kuuluu...."

Meitä löytyy enemmän kuin voisi arvatakaan. Jälkeenpäin koko sattumus on huvittanut.

Mutta nyt kaapista tulon jälkeen alan paikat on edelleen "korkkaamatta" ja kunhan uskallan, kirjoitan kokemuksestani.

Light, mä taidan olla luonteeltani aika monessa asiassa vastakohta sille, mitä sä olet nyt. Niin että ei kannata välittää, jos mun höpinät menee ihan ohi sen, miltä susta tuntuu tai mitä tahdot olla, kerro sitten, mutta tuli nyt vaan mieleen..

Mietin, mitä oot kertonut itsestäsi. Et tykkää juoda (alkoholi yleensä madaltaa estoja), et pidä baareista, joissa niitä madaltuneiden estojen ihmisiä pyörii, pelkäät päästää poikaystävää liian lähelle, näkemään sua alasti psyykkisesti tai fyysisesti. Sulla on huono itsetunto, tahdot olla sellaisissa ympyröissä ja tehdä sellaisia asioita, joita voit itse hallita. Ulkona poikaystävää kädestä pitäessä et voi hallita sitä, miten ympäristö reagoi, ja huonon itsetunnon takia kaikki negatiivisuus oikeasti osuu ja satuttaa, on sulle liikaa.

Oot itse kertonut itsestäsi monia asioita, mutta en tiedä, miten ne koet. Koetko niiden vain olevan osa sinua, vai ongelmia joista aiot harjoitella eroon. Jos tahdot harjoitella estyneisyydestä pois, niin siihen sulla on nyt hyvä tilaisuus. Älä hukkaa elämää enempää kuin on pakko.

Mä tykkään käydä välillä baareissa siksi, että siellä ihmiset ovat välittömämpiä kuin arkielämässä. Tykkään siitä siksi, että musta on hauskaa olla haluttu. Siellä koen olevani osa alakulttuuria sellaisella tavalla, joka arkielämässä jää saavuttamatta. Siellä on iloinen ja seksikäs olo. Ehkä sun poikaystävästä tuntuu siellä jokseenkin samanlaiselta, ja siksi se tahtoo viedä sut sinne. Kokemaan sen, minkä itse kokee ja toivoo sunkin voivan kokea.

Ei se välttämättä onnistu. Ehkä koet itsesi siellä täysin ulkopuoliseksi, tarkkailijaksi. Mutta siihen voisi suhtautua toisinkin. Asioita ei opi, jollei niitä saa koskaan harjoitella. Monet kokevat homobaarit ystävällisinä, juuri niin, että ekaa kertaa elämässään tuntee päässeensä omiensa joukkoon. Toivottavasti voit tuntea sen, tai jos et, niin ainakin tiedostaa sen älyllisesti. Ne ihmiset siellä eivät tuomitse sinua. Niin että käytä tilaisuus hyväksi ja pidä poikaystävää kädestä. Halaa sitä ja pussaa. Ihan vaan huomataksesi, että ei siihen kuole.

Parisuhde on kompromisseja. En tiedä, tahtooko poikaystävä baariin sun takia, silloin sinne ei ehkä kannata mennä. Tiedät itse parhaiten, missä ympäristössä tunnet olosi hyväksi. Jos se tahtoo sinne myös itsensä takia, niin harkitse ainakin osallistumista sen elämään. Poikaystävä on valmis odottamaan sun avautumistasi, niin ole säkin valmis antamaan sille tilaa elää avoimesti vaikka et siihen vielä pystyisi täysillä.

Isoja harppauksia oot ottanut jo. :)

kesäpoika kirjoitti: "Mietin, mitä oot kertonut itsestäsi. Et tykkää juoda (alkoholi yleensä madaltaa estoja), et pidä baareista, joissa niitä madaltuneiden estojen ihmisiä pyörii, pelkäät päästää poikaystävää liian lähelle, näkemään sua alasti psyykkisesti tai fyysisesti. Sulla on huono itsetunto, tahdot olla sellaisissa ympyröissä ja tehdä sellaisia asioita, joita voit itse hallita. Ulkona poikaystävää kädestä pitäessä et voi hallita sitä, miten ympäristö reagoi, ja huonon itsetunnon takia kaikki negatiivisuus oikeasti osuu ja satuttaa, on sulle liikaa."

Totta, olen "hieman" kontrolloiva, ja tuntuu että jos tilanne ei ole hallinnassa, en voi asioille yhtään mitään. Onhan tämä vähän typerää, mutta minulla nyt vain on ongelmia esimerkiksi läheisyyden kanssa.


kesäpoika kirjoitti: "Oot itse kertonut itsestäsi monia asioita, mutta en tiedä, miten ne koet. Koetko niiden vain olevan osa sinua, vai ongelmia joista aiot harjoitella eroon. Jos tahdot harjoitella estyneisyydestä pois, niin siihen sulla on nyt hyvä tilaisuus. Älä hukkaa elämää enempää kuin on pakko."

Noh, itse näen molempia, niin ongelmia kuin myös osa minua. Yritän kuitenkin parhaillaan päästä eroon näistä "kahleista" joita elämässäni esiintyy. Itse kuitenkin koen, että olen jo hukannut elämääni tarpeeksi, eikä sitä voi helposti estää.

kesäpoika kirjoitti: "Mä tykkään käydä välillä baareissa siksi, että siellä ihmiset ovat välittömämpiä kuin arkielämässä. Tykkään siitä siksi, että musta on hauskaa olla haluttu. Siellä koen olevani osa alakulttuuria sellaisella tavalla, joka arkielämässä jää saavuttamatta. Siellä on iloinen ja seksikäs olo. Ehkä sun poikaystävästä tuntuu siellä jokseenkin samanlaiselta, ja siksi se tahtoo viedä sut sinne. Kokemaan sen, minkä itse kokee ja toivoo sunkin voivan kokea.

Ei se välttämättä onnistu. Ehkä koet itsesi siellä täysin ulkopuoliseksi, tarkkailijaksi. Mutta siihen voisi suhtautua toisinkin. Asioita ei opi, jollei niitä saa koskaan harjoitella. Monet kokevat homobaarit ystävällisinä, juuri niin, että ekaa kertaa elämässään tuntee päässeensä omiensa joukkoon. Toivottavasti voit tuntea sen, tai jos et, niin ainakin tiedostaa sen älyllisesti. Ne ihmiset siellä eivät tuomitse sinua. Niin että käytä tilaisuus hyväksi ja pidä poikaystävää kädestä. Halaa sitä ja pussaa. Ihan vaan huomataksesi, että ei siihen kuole."

On pussattu, on halailtu mutta silti en ole tottunut siihen kun ihmiset tuijottavat. Olen arka näissä asioissa ja ihmisten kanssa yleensä, tästäkin piirteestä yritän päästä eroon. Ei vain tunnu onnistuvan. Joo, en ole mikään maailman sosiaalisin ihminen minkä voisi tavata, ja siksi viihdyn vain minulle läheisten ihmisten seurassa. Kyllä minä häntä rakastan niin paljon, että ehkä joku päivä kun olen tarpeeksi rohkea, voin olla avoimempi asioiden kanssa. Mutta ennen kuin tuo päivä koittaa, hoidan asiat vain meidän kesken.

"Parisuhde on kompromisseja. En tiedä, tahtooko poikaystävä baariin sun takia, silloin sinne ei ehkä kannata mennä. Tiedät itse parhaiten, missä ympäristössä tunnet olosi hyväksi. Jos se tahtoo sinne myös itsensä takia, niin harkitse ainakin osallistumista sen elämään. Poikaystävä on valmis odottamaan sun avautumistasi, niin ole säkin valmis antamaan sille tilaa elää avoimesti vaikka et siihen vielä pystyisi täysillä.

Isoja harppauksia oot ottanut jo. :)" Jep, tässä yritän parhaani mukaan päästää häntä lähemmäksi, siis muutenkin kuin fyysisesti. Kerron hänelle asioita itsestäni kun hänkin kertoo itsestään. Hän on kehottanut minua olemaan avoimempi hänelle, ja ettei minulla olisi mitään pelättävää asian suhteen. Tavallaan pelkään, ja tavallaan olen niin iloinen asiasta. Koko ajan mietin, että pitkitänkö asioita liikaa, vai annanko itseni pois liiankin nopeasti. Eniten pelkään sitä, että tässä vain tähdätään seksiin ja siinä se. Tosin ainakaan merkkejä sellaisesta ei ole ollut.

Light, olet vasta 18 v ja sun bf on 2 v sua vanhempi. On aivan selvää, että olet ujo ja estoinenkin. Se kuuluu nuoruuteen. Voit ottaa aivan rauhassa eikä sulla ole kiirettä, jos ajattelet, että sulla on yli 20 v aikaa rampata niissä mestoissa.

Silloin, kun itse olin nuori, oli tasan 1 tai 2 gaybaaria ja ne oli Helsingissä ja paljon kovempi kynnys mennä niihin kuin nyt. Ei siellä silloin hillunut kuin muutamia 18-v poikia. Ne kyllä kokeili sitten kaikenlaista eikä kaali kestänyt.

Seta ja muut ovat tehneet kovasti työtä asenteiden muuttamiseksi ja se näkyy myös siinä, että moni uskaltautuu nyt kävelemään pride kulkueessa huom. Helsingissä tämäkin.

Ei ollut tarpeeksi rohkeutta astella moiseen baariin kun tuossa olisi ollut eilen mahdollisuus. Jumituin vähän matkan päähän ovesta ja aloin suoraan sanoen pelätä. En tiedä miksi, mutta en vain pystynyt siihen. Poikakaveri meni moikkaamaan joitain tuttujaan ja minä istuin autossa noin vartin. Onhan tuolla isommissa kaupungeissa helpompi olla avoin näistä asioista, mutta en silti kehdannut/uskaltanut mennä homobaariin. Noh, ehkä sitten seuraavalla kerralla.

kesäpoika kirjoitti: "Mä tykkään käydä välillä baareissa siksi, että siellä ihmiset ovat välittömämpiä kuin arkielämässä. Tykkään siitä siksi, että musta on hauskaa olla haluttu. Siellä koen olevani osa alakulttuuria sellaisella tavalla, joka arkielämässä jää saavuttamatta. Siellä on iloinen ja seksikäs olo."

Minä en ole ikinä kokenut tuolla tavalla. Minä olen ehkä pidetty, vähän samaan tapaan kuin joku vanha sukulainen, mutta minä en ole seksuaalisessa mielessä haluttu. Se kuuluu niihin asioihin, joihin olen alistunut. Teillä on toisin, ikää kun on noin 20 vuotta vähemmän ja sukupuoli on eri.

Light kirjoitti:
"Ehkä koet itsesi siellä täysin ulkopuoliseksi, tarkkailijaksi. Mutta siihen voisi suhtautua toisinkin. Asioita ei opi, jollei niitä saa koskaan harjoitella. Monet kokevat homobaarit ystävällisinä, juuri niin, että ekaa kertaa elämässään tuntee päässeensä omiensa joukkoon. Toivottavasti voit tuntea sen, tai jos et, niin ainakin tiedostaa sen älyllisesti. Ne ihmiset siellä eivät tuomitse sinua."

Minä koin asiat toisin. Minä pidän piirejä niissä paikoissa erittäinkin tuomitsevina. Pahaa puhutaan selän takana. Yksin saa iltansa viettää, ei kukaan tule puhumaan, mutta jälkikäteen saa kuulla.

Pyöriskelikö Poris aamupäivällä itsesäälissä...?

Viimeksi kun minä kävin baarissa (ei homobaarissa mutta täynnä homoja olevassa kumminkin) Pride-viikolla(!), illan katkerankauniisiin keskusteluihin kuului esimerkiksi erittäin positiivissävyinen juttelu Sinusta, minkä olenkin jo kertonut. Senkin tiedät, miksi määriteosa sanassa 'kauniisiin' -

Mutta eipä se iltaani pilannut, vaikka kaikkein kauneimman kanssa tulikin keskusteltua toisesta tyypistä. Ja onneksi meillä ihmisillä on muitakin mahdollisuuksia treffata toisiamme ja pitää hauskaa kuin juomaklubit. Eiks? (:

Bit kirjoitti: "Pyöriskelikö Poris aamupäivällä itsesäälissä...? "

Kuten tavallista - kerron asian niin kuin se on.

"Viimeksi kun minä kävin baarissa (ei homobaarissa mutta täynnä homoja olevassa kumminkin) Pride-viikolla(!), illan katkerankauniisiin keskusteluihin kuului esimerkiksi erittäin positiivissävyinen juttelu Sinusta, minkä olenkin jo kertonut."

Minä olen selkeästi oppinut. Minä en loukkaa itselleni tärkeitä lesbo/binaisia. Jos minä teen niin vaikka vahingossa, minä kierittelen tuhkassa ja hyvitän kaikin tavoin aiheuttamani kärsimyksen. Olen mielistelijä ja kynnysmatto, mutta minusta eivät naiset puhu pahaa, enää. Ehkä joidenkin mielestä minä olen hullu tai väärässä, mutta en paha.

Se johtuu siitä, että minä olen näiden naisten kanssa ikuisesti ellei nyt satu olemaan niin, että joku muuttaa ulkomaille. Siitäkin huolimatta ne tuntuvat pitävän yhteyttä Suomeen. Tulen aina törmäämään niihin Pridessä, Setassa, täällä, keskustelulistoilla. Tämä on kuin kylä, lesbolandia.

Samalla minulla on aina selusta turvattuna. Jos itse haksahdan huonoon naiseen, niin hän joutuu kaikkien muidenkin vihaamaksi.

"onneksi meillä ihmisillä on muitakin mahdollisuuksia treffata toisiamme ja pitää hauskaa kuin juomaklubit. Eiks? (:"

Onneksi!

Vapauttavaa lukea "arkailusta"! Nimimerkillä: olen arka edelleen!!!

Ensimmäinen kerta oli mielenkiintoinen. Yksin en uskaltanut, mutta yhden satunnaisen tuttavan kanssa sitten. Ja oli se aika kuumottavaa, kadulla tuntui että kaikki näkee nyt että oon homo. Onneks en ollut helsingistä :)

Myöhemmin en oikein ole osannut baareihin mennä. Jostain syystä en oo saanu oikein homokavereita ja tunnen itseni ulkopuoliseksi, vaikka kaipaisin kyllä todella kovasti homoystävää. Mut ehkä baarit ei oo sitten se mun juttu :)

Mä olin alkuvuodesta ekaa kertaa käymässä homobaarissa. Ok, oli pari kaveria mukana ja alla pari (?) siideriä. Jännitti ihan tajuttomasti. En tiedä, mikä siinä teki sen, että jännitti niin paljon. Mieli tekis mennä uudelleen. Huomaan silti jännittäväni jo nyt. Ehkä olen nössö tms, käynkin aika vähän missään baarissa noin muutenkaan.

Olen juuri viimeistelemässä nuoruuteni päiväkirjaa vuosilta 1957-69, jolloin olin keskikoulussa ja lukiossa sekä vaihtarina jenkeissä. Koska isäni tuli MRA-taustasta (kireä kristillinen), olin aivan kipsissä seksuaalisuuteni kanssa murrosiässä. Olen kuitenkin merkinnyt muistiin, miten olin korviani myöten ihastunut muutamaan luokkatoveriin jotka olivat minusta ihanan näköisiä. Silloin en arkaillut ruinata käteenvetoa luokkatovereiltani, koska olin vielä teologisesti viaton. Vasta rippikoulussa minut koukutettiin sairauden tuntoon. Rippipappi sai minut kokemaan itseni läpeensä pahaksi. Koin kaiken samasukupuolisen seksin sairautena, paheena ja hävettävänä.

Sain kuitenkin hyvän ystävän vaihtarimatkalta NYC:stä ja me rakastuimme toisiimme. Meillä oli ihanaa seksiä mutta kuvittelimme olevamme vain "parhaita ystäviä". Jenkkikaverini kävi luonani Suomessa vuosina 1962 ja 1971 (juuri kun seksikieltolaki oli kumottu). Hän houkutteli minut mukaansa Köpikseen näyttääkseen millaisia homobaarit ovat. Kiertelimme kaikki Studiestraeden kapakat.

Ensimmäinen paikka, johon hän vei minut, oli Masken -niminen baari. Koin sen hyvin tunkkaisena ja rappeutuneen oloisena, lähes bordellin tuntuisena, koska siellä sisustus oli tummanpunaista plyyshiä. Itseäni inhotti suuresti sellaiset paikat. Tietysti oli kiihottavaa kun tiesi, että niissä paikoissa voi suhteellisen turvallisesti saada seksiä.

Inhosin kuitenkin itseäni. Olin hyvin syvällisesti sisäistänyt yhteiskunnan kielteiset asenteet. En myöhemminkään oikein viihtynyt tunkkaisissa erilliskulttuurin paikoissa, vaikka kävinkin usein myöhemmin Vanhalla ja Pam-Pamissa.

Vasta kun olin itse osallistunut Setan oman paikan, Gambrinin, sisustustalkoisiin joskus 1980-luvulla, pystyin olemaan näissä paikoissa ilman yökötyksen tunnetta.

Vasta kun H2O avattiin Eerikinkadun jalkakäytävällä vuonna 1991, aloin viihtyä homokapakassa, koska silloin istuimme reippaasti ulkoilmassa keskellä jalankulkijoiden virtaa, raikkaassa ilmassa, minä juoden light-colaa, joka oli tavaramerkkini.

Kävin ensimmäisen kerran homobaarissa pari vuotta sitten puolisoni sekä ystävien kesken. Kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt kyseisessä tai muussakaan homobaarissa, joten pieni innostunut jännitysmomentti oli matkassa. Kaikille meille sekä lähipiirillemme homous on kuitenkin aina ollut arkipäivää, joten tiesimme millaiseen sakkiin tulemme kapakassa törmäämään :) Astelimme sisään itsevarmuutta hehkuen, yhdessä ja iloisina. Ilta oli todella mukava, olemmekin sen jälkeen käyneet kyseisessä paikassa usein.

Ihana, avoin 2000-luku!

Oma eka kertani homobaarissa tapahtui jo "isona poikana". Itseni kanssa sinuiksi olin sinänsä tullut jo useita vuosia aikaisemmin, samoin olin tullut kohtuullisen laajalti kaapista. Homobaari oli kuitenkin jotain, jonka luonteeseen minulla liittyi paljon ennakkoluuloja; millaisia ihmisiä siellä pyöri, mitä siellä tapahtui ja niin edelleen.

Ensimmäinen kertani homobaarissa oli Annankadun Don´t Tell Mamassa, kun eräs silloinen työkaverini syntymäpäiviensä jatkoilla puoliväkisin suostutteli minut lähtemään mukaan - ja juovutusjuomaa nautittuani kynnys olikin riittävän paljon madaltunut. Alkuillasta kyllä vielä suunnittelin keinoja, joilla välttää homobaarin.

Tuo baarireissu oli kuitenkin hyvin myönteinen; lainaan aiemmin kirjoittamaani: Elämys oli ensi jännityksen lauettua jotenkin huumaavan lämmin. Päällimmäisenä oli ehkä voimakas yhteisöllisyyden tunne ja kokemus siitä, että on tosiaan(!) näin paljon muitakin homoja, jotka ovat ihan normaalin oloisia ihmisiä. Ja ettei homobaari ole toiminnoiltaan sen kummempi paikka kuin mikään muukaan baari. ( http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=4&thrdid=13698#149036 )

Tuohon aikaan homobaarit olivat vielä monille homoille "pakopaikkoja kylmästä arjesta", Helsingissäkin; niitä harvoja paikkoja, jossa saattoi hetken elää lähes kokonaisena itsenä. Omalla kohdallani ei ehkä kyse kuitenkaan ollut niin isosta asiasta, mutta merkittävästä "käännekohdasta" kumminkin.

Tuo maailmaani avartaneen kokemuksen aiheuttaneen elämyksen luonteen ymmärtäminen on myös yksi niistä syistä, joiden avittamana pystyn helposti ymmärtämään joidenkin homojen vaikeaa suhtautumista (omaankin) homouteen liittyviin/litettyihin ilmiöihin. Omien ennakkokuvitelmien ja luutuneiden kuvitelmien poispyyhkiminen ei ole aina yksinkertaista.