Ongelma - ihastunut heterokaveriin!

Hei!

Minulla on sellainen ongelma, etten kohta oikeasti pysty enää selvittelemään sitä oman pääni sisällä. Asia on lyhykäisyydessään sellainen, että olen ollut ihan mielettömän ihastunut erääseen kaveriini jo yli vuoden... Hän on minua kolme vuotta vanhempi, kihlautui poikaystävänsä kanssa vuosi sitten. (Ja hän on maailman kaunein, ihana, fiksu, hauska ja rakastettava!)

Toiseksi: minä olen kai biseksuaali, tai en tiedä, joka tapauksessa ei-hetero. Enkä ole kertonut sitä kellekään, tosin nykyään en välitä enää vähääkään jos joku saisikin tietää. En ole kertomalla kertonut kenellekään, enkä haluakaan, mutta olisin iloinen jos asia tulisi ilmi noin vain.

Tutustuimme tämän tytön kanssa urheiluharrastuksen parissa ja näemme toisiamme harjoituksissa tosi monta kertaa viikossa. Meistä on tullut ihan hyviä kavereita, hän on yksi niistä harvoista jotka tuntevat minut hiukan paremmin. Yleensä minun on kamalan vaikea antaa ihmisten tutustua minuun kunnolla... Hänen kanssaan meillä on paljon omia keskinäisiä hauskoja juttuja, meillä on yleensä paljon puhuttavaa ja mukavaa yhdessä (,joskaan emme tapaa juuri koskaan urheilujuttujen ulkopuolella). Silti me ei koskaan puhuta tietyistä jutuista...kuten ihmissuhteista. Minä en ole ikinä seurustellut kenenkään kanssa, ehkä siksi hänkään ei halua puhua aiheesta. En tiedä. Ja...me ei oikeastaan juuri puhuta mistään tosi henkilökohtaisista jutuista. Vaikka minä ehkä ainakin haluaisin. Jotenkin vaan...pysytään aika asialinjalla yleensä.

Joka tapauksessa olen niin hulluna häneen, että välillä en tiedä mitä tekisin että saisin ajatukseni pysymään jossakin muualla kuin hänessä! Analysoin ja vatvon mielessäni hänen jokaisen sanansa ja tekstiviestinsä ja puhelunsa, ainakin melkein. Välillä mietin lähes neuroottisesti, että mitähän hän nyt minusta ajattelee, kun tein ja sanoin niin ja näin...

Tiedän, minulla on tasan yksi ratkaisu: Unohtaa koko juttu. Mutta miten hemmetissä se onnistuu, kun näemme kuitenkin lähes päivittäin?! Haluaisin hänen tietävän, että en ole hetero. En tiedä miksi, haluaisin vain. En kuitenkaan voi kertoa sitä, että olen häneen ihastunut. Se vaikuttaisi niin kaikkeen, ja joka tapauksessa jatkossakin tulemme näkemään toisemme viikoittain. Vaikeaa.

Vielä lisää tähän vyyhtiin: En voi tietenkään siis olla ihan varma, mutta uskoisin hänen olevan hetero. (Seurustellut useiden miesten kanssa ja nyt kihloissa). Enkä yhtään tiedä, josko hän aavistaa minun olevan jotakin muuta kuin hetero. Kaiken kukkuraksi tämä tyttö on vähän säätänyt erään toisen miehen kanssa tässä koko ajan...minunkin silmieni alla. Ei mitään vakavaa, mutta sellaista pientä jatkuvaa flirttiä ja muuta, ei kuitenkaan seksiä, siitä olen melko varma. (Hän ei ole sanallakaan puhunut kenellekään tästä toisesta miehestä, vaikka monet tietävät) Jotenkin tuo tuntuu minusta sata kertaa pahemmalta kuin se, että tiedän hänen olevan kihloissa (ja olen tavannutkin kihlatun useasti).

Kaiken kaikkiaan minusta meidän suhteessamme on jotakin hiukan erikoista. Sitä on vaikea selittää, siltä vain tuntuu. Minä käytännössä katsoen palvon häntä, enkä tajua miten ihmeessä hän tai muut joukkueestamme ovat voineet olla huomaamatta asiaa. Ainakin niin uskon.

Olisi kiva, jos jollakulla olisi jotain sanottavaa tähän. En vain keksi mitä enää voisin tehdä. Ihastuminen on ihan ihanaa välillä, mutta näin pitemmän päälle se alkaa käydä aika kuluttavaksi... Olen menettänyt niin monet yöunet tämän asian kanssa jo.

Moi,

Onko kevät tullut aikaisin vai mikä on kun tällä(kin) palstalla on monta keskustelua ihastumisesta :)

Se tunne on ihan mieletön ja sen takia menettää helposti yöunensa, tiedän. Ihastuminen heteroon ei ole niitä helpoimpia tapauksia ja sanoisin että nauti tunteesta, mutta yritä jossain välissä miettiä onko hommassa järkeä. Oma kokemukseni perusteella sanoisin, että jos rohkaistuisit jossain tilanteessa puhumaan tai jotenkin muuten kommunikoimaan asiasta tämän naisen/tytön kanssa, se voisi puhdistaa omia ajatuksiasi. En väitä että kaikille se on oikea ratkaisu, koska jokaisella on omat selviytymiskeinonsa, mutta itselläni se toimi että sai tuoda ilmi oman mielentilan. Siinähän sitä eniten pakahtuu kun kaikki pitää pitää sisällä koko ajan. Totuus kirpaisee vain kerran...

Yksipuolinen ihastus yleensä kuivuu omia aikojaan, jos se on vaihtoehtona. Ja jos puhuessasi saisitkin selville että vastapuolellakin on jotain ajatuksia asiasta, mikäs sen parempaa. Itse pidän parempana ottaa härkää sarvista kuin jäädä odottelemaan, mutta tietty se pitää tehdä jotenkin laadukkaasti ja ketään loukkaamatta. Mutta kuten sanottua, jokainen tyylillään. Joka tapauksessa tsemppiä pohdintoihin!

oijoi, niin tiedän miltä susta tuntuu!

itsekin olin aivain sekaisin eräästä naisesta harrastukseni parista jonkin aikaa sitten. elämäni ja ajatukseni pyörivät treenien ympärillä, odotin vaan milloin nän hänet taas ja treeneihin mennessä perhoset parveilivat vatsassa. oi sitä ihanuutta! tuntui, että ihastumisen takia fysiikkani venyi ennen näkemättömiin suorituksiin. en myöskään aikaisemmin ollut pitänyt itseäni mitenkään erityisen biseksuaalina, lesbona nyt ainakaan, mutta kun tajusin mitkä vibat sain tästä ihmisestä, ei jäänyt kyllä paljon epäselvyyksiä itselleni...

itse pidin aluksi ihan mahdollisena että hän olisi saattanut pitää tytöistä, jopa minusta. tyyliltään hän nimittäin olisi nimittäin maastoutunut lesbobaarin tanssilattialle ihan hyvin. no, kyllähän minusta ainakin jollain tasolla pitikin, niin mukavasti hän minua kohteli. voi että, muistan vieläkin miten tuntui, että sulan aina kun hän hymyili minulle ihanaa hymyään!

sitten, bang, hän ilmoitti, että lopettaa. järkytyin ihan kamalasti. viimeisten treenien jälkeen olin aivan musertunut. parin päivän kypsyttelyn jälkeen päätin lähettää hänelle viestin, jossa paljastin tunteeni... en vaan enää voinut pidätellä itseäni! hän ei vastannut ja pian minulle selvisikin, että hän on miehen kanssa pitkässä suhteessa.

nykyiset ajatukseni ja tunteeni ovat aika ristiriitaisia. olen tosi onnellinen siitä että rohkenin tunnustaa tunteeni, eipähän jäänyt homma ainakaan siitä kiinni. olen myös onnellinen siitä, että kohtasin hänet ja löysin tunteeni naisia kohtaan... tarkemmin ajatellen, olen ehkä ennenkin ollut ihastunut naisiin, mutta en vaan ole jotenkin tiedostanut sitä.
kolikon kääntpuolena on sitten tietty se pettymys ja kaipaus. poissa on se ihastuksen euforia ja perhoset vatsasta. myös sitä suren, etten häntä enää varmaan näe. en ole siis ole ollut missään tekemissä hänen kanssaan tuon tekstiviestin jälkeen ja sen vuoksi en tiedäkään, mitä hän mahtaa minusta ajatella. ehkäpä joku päivä sattumalta törmäämme, sitten ehkä huomaan... tuo tunnustukseni oli kuitenkin sen verran ratkaiseva askel, että eipä taida olla enää "ihan tavallinen" yhteydenpito mahdollista. Huoh.

nyt toivonkin vaan, että kohtaan vielä jonkun _saavutettavissa olevan_ ihanan ihmisen, jota kohtaan tuntisin samoin ja joka myös minua rakastaisi.

jos tahdot vaihtaa enemmän ajatuksia aiheesta, niin olen käytettävissä :)

Hei, kiitos noista kommenteista, tuntuu edes vähän helpommalta nyt, ehkä. :)

Kaikki neuvot, vinkit ja omat kokemukset ovat tervetulleita, vaikka tiedän kyllä tasan tarkkaan, että itsehän minun ne ratkaisut pitää tehdä. Ja siis, ratkaisuvaihtoehtojahan on tunnetusti kaksi: a) Kerron hänelle (Mutta mitä se hyödyttäisi, muuta kuin piinaavaa loppuelämää minulle ja ehkä hänellekin?) b) En kerro (Ja jatkan tätä ryytymistä.)

Tällä hetkellä tuo vaihtoehto b on aika varteenotettava. Miksen voisi jatkaa näin, kun kerran jo vuosi on sujunut? Äääh. Sen lupaan ja vannon, että tämän kevään aikana hän kyllä saa tietää ei-heteroudestani. En tiedä onko se sittenkin se minua enemmän vaivaava juttu... Kun kukaan ei oikein tiedä.

Tiedän kyllä, että hän pitää minusta kaverina, koska ollaan melko läheisiäkin, jotenkin. Hän on ottanut minut ikään kuin vähän siipiensä suojaan. Huolehditaan toisistamme. Mutta mitään romanttisia tunteita hänellä minua kohtaan ei ole, siitä olen aika varma. Oi voi minua, on tämä aika kamalaa ja ihanaa samaan aikaan. :)

Ja niin, jos jotakuta kiinnostaa, sekä minä että hän ollaan yli parikymppisiä, vaikka kuulostankin ehkä aika teinitytöltä... ;)

joo, kuulostaa ihan järkeenkäypältä. jos saat jotenkin kerrottua hänelle ei-heteroudestasi, niin varmasti se helpottaa jo paineitasi.

ja, heh, itsellänikin ikä alkaa jo kakkosella, mutta kieltämättä en yhtään ihmettele jos omakin tilannekuvaukseni oli kuin yläasteikäisen kirjoittama.

tsemppiä

aika pokka tijuana! mun hetero ihastumisista en voisi koskaan sanoa halaistua sanaa. olen kyllä usein kuvitellut tilanteen jossa tunnustaisin tunteeni mutta tuntuu että minua pidettäisiin lähinnä jotenkin likaisena ja pervona. ei tod. pysty!!

hehee, jo olihan sitä pokkaa sillon, mut nyt kun satun tietämään, että tämä ihastukseni kohde olis tänään liikkeellä yhdessä tapahtumassa niin kyllä sydän itkee verta kun tiedän etten vaan kehtaa näyttää naamaani. haluisin vaan niin nähdä hänet vielä, mutta pelkään liikaa, että suhtautuu muhun ja mun avautumiseen negatiivisesti, kun ei edes vastannut mitään. toivon vaan niin, että se ei ajattelis musta mitään pahaa.


:(:(:(

Moi. Olen ihastunut heteroihin ja kertonut heille. Yleensä he ovat suhtautuneet tosi positiivisesti, vaikka eivät olisikaan tunteneet samoin kuin minä. Suosittelen kertomista, ainakin omasta homoseksuaalisuudesta, jos ei nyt juuri häneen ihastumisesta uskaltaisi heti kertoa. Monet naiset tuntevat itsensä imarrelluksi, jos joku on heihin ihastunut, oli se sitten mies tai nainen. On myös niitä, jotka säikähtävät, mutta se voi olla merkki siitä, että oma suhde näihin asioihin ei ole ihan vakaalla pohjalla, joten se anteeksi annettakoon. Turha venyttää asiaa vuosikausiksi, menee sitä sotkuisemmaksi, mitä kauemmin kestää.

Heippa.

Tiedän tunteesi, sillä itselläni on kuta kuinkin samanlainen tilanne. Ollut jo muutaman vuoden ajan. (Itse puhuit ihastumisesta, itse "kärsin" siitä r-sanasta.)

Itse kerroin muutamia kuukausia sitten lapsuudenystävälleni (hetero, seurustelee) tunteistani tekstiviestillä. (Olen aina ollut ihan umpisurkea puhumaan kasvokkain tiettyjen ihmisten kanssa, tietyistä aiheista.) Ystäväni kertoi olevansa ymmällään, ja sanoi, että on tavallaan hienoa, että uskalsin kertoa tuollaisen asian. (Tiesi kuitenkin etukäteen, että tykkään tytöistä(kin).) Sanoi myös, että toisaalta ei olisi halunnut tietää asiasta.. Sillä se ei hyödytä kumpakaaan. Itseäni se kyllä helpotti jollain tapaa.. Vaikka kirosin jälkikäteen useaan otteeseen, että miksi piti mennä kertomaan. Noh, hän kuitenkin lupasi, että välit pysyvät samanlaisian, kuin ennenkin. Ja niin kävi. En ole huomannut mitään outoa hänen käytöksessään. Omassa käytöksessäni sen sijaan olen huomannut eroa. Itse tunnen oloni kiusaantuneeksi hänen seurassaan, vaikka tuskin hän jaksaa enää miettiä koko juttua.

Jakselemisia sinne suuntaan!

Oivoi, enpä ole edennyt tämän asian kanssa ollenkaan, vaikka ollaankin oltu tämän tytön kanssa ehkä enemmänkin tekemisissä kuin yleensä. Höh. Noo, mikäs kiire minulla on, sitä paitsi nyt on alkanut tuntua siltä, että ehkäpä hän jo tietääkin etten ole hetero...

Olen ehkä jo jopa pääsemässä eroon koko ihastuksesta, ainakin vähän. Ehkä siihen vaikuttaa oikeasti sekin, että kun ollaan oltu enemmän yhdessä niin osaan kuvitella hänet ystävänä nyt, enkä niinkään minään vähän kaukaisena ihastuksena. Toivottavasti niin.

Jos vaikka onnistuisin kehittelemään itselleni uuden ihastuksen kohteen! :) Se vois olla ihan jees. :)

Näitä juttuja tulee silloin tällöin vastaan. Itsekin olen pari kertaa ollut ihastunut joihinkin tuttuihin heteroihin. Tilannetta on helpottanut se että olemme olleet tuttuja, joten olen aikalailla leikinvarjollakin voinut heittää ilmaan, että mä olen vähän ihastunut sinuun ;)

Tässä on se ero aloittajan juttuun, että tuttuni tietävät minun olevan bi, joten se ei tule heille yllätyksenä.
Useissa tapauksissa olemme jutelleet asiat halki ja kaikki on ollut sitten ok, koska kaverini ovat hetskuja, ei tilanne ole kehittinyt mihinkään, mutta itseni on ollut helpompi lähteä työstämään tunteita, kun ne olen ääneen sanonut. Ja näinhän se menee heteroidenkin "maailmassa" että vaikka ihastut johonkuhan niin et välttämättä saa vastakaikua tunteille. Kurjaa, mutta sellaista se on, ja siitä on vaan sitten mentävä eteenpäin.

Joo itsellä on melkeimpä täsmälleen sama ongelma.
Huomasin tietyt vibat jo heti ensitapaamisesta lähtien, vaikka oletin ja oletan edelleen hänen olevan hetero.
Ollimme ensin vain pelkkiä työkavereita ja näimme satunnaisesti työpaikalla ja joskus oluella tai kahvilla läheisessä kuppilassa.

Ystäväni vaihtaessa työpaikkaa aloimme pienen tauon jälkeen näkemään useammin vapaa-ajalla ja huomasimme olevamme todella samanlaisia ja pian huomasimme täydentävämme toistemme lauseita (kuinka kliseistä.)
Minua hämmentää kovasti se että alusta asti ilmassa on ollut pientä flirttiä, etenkin kun olemme kahdestaan.
Hän pyrkii jatkuvasti tietoisesti hipaisemaan kättäni, pyytää hierontaa jne. mutta kuitenkin kun olemme julkisella paikalla ja hän sattuu vahingossakin koskemaan minuun, hän säpsähtää ja menee hieman kauemmas.

Näimme jokin aika sitten todella tiheään ulkoilun, kahvin tai oluen merkeissä, mutta nyt hänestä on tullut välttelevä vaikka hän jokin aika sitten itse ehdotteli tapaamisia päivä toisensa jälkeen. Yhteydenpito on ollut nyt katkolla pari viikkoa, eikä ole aavistustakaan mistä tämä johtuu.
En tiedä sitten miten tämä kaikki pitäis tulkita. kovin ristiriitaisia viestejä tulee ja olen niin huono niitä tulkitsemaankin.
Jos joku vaan näiden perusteella osaa jotain sanoa niin palautetta otan mielellään vastaan.
en ole avoimesti kertonut hänelle olevani bi-seksuaali. En piilottele sitä, mutta en myöskään toitota sitä soittokunnan säestämänä kaupungilla.

Itsekkään en päästä ketään helposti kovin lähelle. vaikka minun onkin helppo tutustua ihmisiin pintapuolisella tasolla.
Tässä nyt pääsi käymään näin että ihastuin korviani myöten ystävääni, ja neuroottisesti aloin itsekkin analysoimaan hänen liikeittään, puheluitaan jne.
joten kovin tutulta kuulostaa:)
Välillä tuntuu että pystyn unohtamaan koko ihastuksen kun emme näe vähään aikaan mutta heti kun näemme niin pam, sama ralli alkaa alusta! monta kertaa olen meinannut puhua kaiken selväksi, mutta ensimmäinen yritys päättyi siihen kun jänistin ystäväni kysyessä mistä halusin puhua. Tyhmäähän tämä on, mutta en halua vielä tokaista asiaa sen pelossa että menettäisin ystävän. täytyy tunnustella jäätä ja katsoa miten tilanne kehittyy.
Ajattelin kuitenkin tehdä selväksi että olen bi-seksuaali, niin se ainakin jollakin tavalla selventää asiaa.

yöunet on tosiaan pari kertaa menny ja pakko myöntää että välillä tämä käy aika kuluttavaksikin.
mutta jos sinustakin vaan siltä tuntuu että asian kanssa on helpompi elää kun hän tietää sinun olevan bi, nii kannustan kyllä kertomaan asiasta.
jos todella olette hyviä ystäviä, hän kyllä ymmärtää. Ja voihan olla että jos ystävälläsi on tunteita sinua kohtaan, hänen on myös helpompi lähestyä sinua.
tsemppiä vaan sinne.:)

Onpas helpottavaa (?) lukea, että niin monet ovat samanlaisessa tilanteessa! :)
Huh. Välillä tuntuu, että minun pitäisi vääntää rautalangasta tälle ystävälleni, jotta tämä tajuaisi että hei, minä tykkään tytöistä. (Ja hänestä.) Niin monta hyvää kertomis-tilaisuutta on mennyt jo sivu suun, enkä minä ole saanut suutani auki... Tässä muutama päivä sitten avauduin aika huolella eräästä ihan muusta jutusta, tai no suoraan sanottuna aloin pillittää ja tilittää ihan tuosta noin vain yllättäen yhdestä typerästä ongelmastani. Hehheh, siihen samaan hämmenyssotkuun olisin voinut vaikka paukauttaa muutkin faktat pöytään. Mutta enpä rohjennut, taaskaan.

Ehkä tämä tästä joskus vielä selkenee...

Tuo kaikki kuulostaa tosi tutulta, vielä kun lisäätte sen miten tuntuu puukotuksen uhrilta kun se jumalainen hetero ei huomaa sinua kun alkaa julistamaan mieskauneutta joidenkin yläosattomien mieskuvien (tms.) välittömässä läheisyydessä.

Olen ollut ikuisuuden lääpälläni samaan u-pe-aan otukseen (hetero) ja tunteet raastaa sisintä ja pohdiskelen päivittäin voiko hellyydenkipeyteen yksinkertaisesti räjähtää. Yritän ajatella fiksusti, ("hei, en saa sitä puolijumalaa, vaikka mitä tekisin"), mutta elämä ilman ketään haaveilun kohdetta tuntuu ikkupikkuvähäisen karulta. Itseasiassa paljon.
Olen kyllä huomannut olevani kiinnostunut yhdestä rinnakkaisluokan suloisuudesta ja perjaatteessa olisi ihan suht mahdollistakin, että hän olisi lesbo tai bi ja vieläpä pitäisi minusta, mutta jos ei niin au.
Ja mitä jos en rakastaisikaan häntä? Jos hän jäisi pelkäksi ihastukseksi? Josjosjosjos..!
Arrrgh! Joskus sitä toivoisi, että kaikki homoseksuaalit olisi jotenkin merkitty, että tietäisi valmiiksi onko hetero vai ei, eikä tarvitsisi arvailla...
Haluan tutustua siihen tyttöön paemmin, haluan kertoa hänelle seksuaalisen suuntautumukseni ja toivon, että hän hihkaisisi "niin minäkin!"... Mutta käytännössä..?
Näen hänet tiistaina. Silloin kerron... Ja huomenna on hyvä päivä kertoa parhaalle kaverille lesbouteni. Siitä on varmaan puolivuotta kun löysin itseni kaapista ja sitten järjestin itsekseni mielenkiintoisen kokeen ja kerroin vain ja ainoastaan yhdelle luokkalaiselleni asiaa sivuuttaessamme, etten ole lesbo ja olen siitä asti seurannut miten tieto on levinnyt. Aika hitaasti, mutta mielenkiintoista on ollut. :)
Alkaisi olla vihdoinkin hyvä hetki kertoa asia ihan suoraan tietyille ihmisille, vaikka se tuntuu vähän pelottavalta... Äidille kerron viimeisenä! En ole vielä uskaltanut kertoa hänelle olevani pescovegetaristikaan... Hih! Perhe on pahin...
Ja on se rankkaa OLLA YLÄASTEIKÄINEN ja niiiiiin kokematon...:'(

Onnea kaikille heteroihastuksiin ja muihin suhdesolmuihin

Mulla on ollu tää sama ongelma. Ihastunut hetero kaveriin. Itseasiassa tää ongelma on tullu vastaan useampaankin kertaa. Edellinen kerta oli ihan tässä vasta. Kun ihastuin mun ehkä parhaimpaan ystävään. Ollaan tunnettu sellainen 15 vuotta. Koko ikäni ole ollut hänen kaveri.

Voisin kai oman tarinani lisätä tänne tuomaan toivoa(?). Työpaikallani oli nainen johon tutustuin pikku hiljaa jos sattui olemaan vuoro samaan aikaan. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Minä en maininnut suhteistani naisiin,eikä hän sitä tiennyt mistään muualtakaan (olin vasta muuttanut kaupunkiin toiselta puolelta suomea.),mutta hän teki puheillaan hyvin selväksi pitävänsä vain miehistä. Eipä se minua heilauttanut suuntaan eikä toiseen siinä vaiheessa.

Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin olevani hieman ihastunut tähän naiseen,olen ujo ja koska nainen oli tehnyt selväksi ettei ole kiinnostunut naisista,annoin asian olla ja keskityin vain ihailemaan häntä ja nauttimaan öisistä keskusteluistamme. Olimme aiemminkin törmänneen baareissa,tervehdimme,vaihdoimme muutaman sanan ja palasimme omien ystäviemme luo. Sitten sattui kaiken muuttava tapaaminen. Hän tuli samaan baariin jossa olimme ja kun hänen ystävänsä lähtivät toiseen baariin hän jäi viettämään iltaa "minun" porukkani kanssa. Myöhemmin lähdimme kaikki samaan paikkaan ja vietimme illan yhdessä. Kun baari meni kiinni lupasin lähteä saattamaan häntä (matkalla on pimeä puisto),matkalla hän nappasi kiinni ronskisti ja suuteli minua. Pakko myöntää etten mene helposti hämilleni mutta se sai pääni totaalisen sekaisin.

Kotiin päästyäni päätin unohtaa koko asian ja laitoin sen kategoriaan "heterotyttö tahtoo kokeilla millaista on suudella naista."

Seuraava vuoro ei ollut enää niin rento ilmapiiriltään kuin aiemmin. Ilmassa olevan jännityksen olisi varmaan voinut leikata veitsellä. Ajattelin "herrasnaisena" että olen mainitsematta asiasta jotta nainen ei vaivaantuisi. Asiasta ei puhuttu koko yönä.

Lähdettyäni töistä sain tekstiviestin joka vahvisti aiemmat epäilykseni,hän pyysi että asia unohdettaisiin ja se oli vain humalainen päähänpisto.

Jännite väliltämme ei kuitenkaan hävinnyt. Tuntui kuin hän olisi ollut kissa pistoksissa seurassani. Kuin huomaamatta aloimme viettää enemmän ja enemmän aikaa yhdessä. Kävellen pitkin kaupungin katuja tunti toisensa jälkeen,istua juttelemassa laiturilla aamuun asti,makoillen sängyllä ja vain tuijottaen kattoa ja toisiamme.

Töissä olimme kuin teinitytöt. Kikattelimme ja hän tuntui aina hipaisevan minua ohikulkiessaan. Ilmeisesti hänen kosketuksen kaipuunsa vain kasvoi koska hetkessä huomasin jo käyvän niin että kun otin kynän hän tuli "painimaan" samasta kynästä. Painimme tosin oli enemmänkin halailua.

Olin äärimmäisen hämilläni asiasta ja mietin monesti jo että rupean ottamaan etäisyyttä,ihastuminen vei kuitenkin voiton ja olin jälleen hiljaa. Puolet minusta huusi käskyä juosta mahdollisimman kauas mahdollisimman nopeasti ja toinen puoli huusi minua ottamaan hänet syliini ja suutelemaan.

Vihdoin monen viikon kissa-hiirileikin jälkeen hän pystyi sanomaan olevansa ihastunut minuun. En tiennyt mitä tehdä. Hänhän on hetero? Hän ei ennen minua ollut suudellut naista saati sitten tehnyt mitään muuta,mutta jostain kumman syystä hän ei vierastanut ajatusta olla kanssani.

En halunnut painostaa häntä mihinkään joten odotin hänen tekevän aloitteen. Ihan mihin vain. Asiat etenivät omalla painollaan ja olimme yli 2 vuotta yhdessä,kunnes suhteemme loppui. Se mihin se loppui ei ole olennaista. Olennaista tässä ylipitkässä jaarittelussani oli se että ikinä ei voi olla toisesta varma.

Voihan olla että tyttö on huomannut ihailusi ja tahtoisi jopa vastata siihen mutta on hämillään omista tunteistaan. Kaikki hyvä aikanaan. Ehkä sinua onnistaa,ehkä ei. Siihen asti nauti ihastumisesta.

Yhdyn Jane Doen viimeiseen kappaleeseen. Eihän sitä tosiaan koskaan voi tietää! Itse ihastun aina heteroihin. Kerroin suoraan eräälle ihastukselleni tunteistani ja hän otti sen hyvin. Oli imarreltu, mutta ei voinut vastata tunteisiini. Olen vieläkin sitä mieltä, että hän ei vain vielä tiedä olevansa kiinnostunut myös naisista. Sitä hetkeä odotellessa...

Arh, paha tilanne... itse olin viime vuonna samassa tilanteessa, olin ihastunut tyttöön, joka paitsi oli hetero, ei minusta "näyttänyt ollenkaan heterolta" (tiedän että tämä ilmaus on raivostuttavan seksistinen, mutta mulle se tarkoittaa vaan positiivista, koska yleensäkin ihastun ihmisiin jotka on todella androgyynisiä). Tarkoitan siis että tällä tytöllä oli lyhyet hiukset, pukeutui todella ei-perinteisesti (tytöksi), oli sietämättömän hyvännäköinen sekoitus kaikkea mistä pidin (ja on yhä)!!! Ja tarkoitan että myös luonne natsasi täydellisesti.
No, me vedimme yhdessä yhtä kesäleiriä, ja olin todella tulisilla hiilillä. En voinut ajatella mitään muuta kuin miten ihana, täydellinen persoona hän oli... Me olimme viikon lähes 24/7 toistemme seurassa ja meinasin seota, nukuttiin samassa huoneessa jne. Se oli tässä pahinta että se oli paitsi hirveää, myös ihanaa, koska minähän olin niin ihastunut. Ja olin myös varma että sisimmässään hän kyllä tykkäisi tytöistä, jos saisi tilaisuuden kokeilla. Tyttö myös piti minusta tosi paljon ja tää oli tärkeä ihmissuhde molemmille.
Tutustuessamme, lähinnä leirin jälkeen, paremmin, kävi ilmi ettei hän järkytyksekseni ollut kertaakaan seurustellut, ja ei sulkenut pois gay-vaihtoehtoakaan. Silti tuntui jotenkin.. en tiedä, likaiselta kai, tunnustaa olevansa ihastunut. Varmaan se tunne kumpuaa jostain bi-seksuaalisuuden ennakkoluuloista että silloin "haluaa hallitsemattomasti ihan kaikkea/kaikkia"). Tosiasiassahan näin ei ollut, vaan olin sietämättömän ihastunut juuri tähän ihmiseen.
Tunnustin ihastukseni todella typerästi tekstarilla puolen vuoden jälkeen tästä leiristä, kun tapasin hänet kaupungilla enkä oikein osannut olla hänen seurassaan kun pelkäsin vääräksi kokemiani tunteita. Olin tosi typerä, kun laitoin tekstarin, mutta kun minua pelotti niin paljon ajatus päin naamaa sanomisesta. Hän ei osannut sanoa siihen oikein mitään, ei pahoittanut mieltäänkään. Mutta kadun silti vieläkin että tuon viestin laitoin. Koska se pilasi jotain siitä ystävyydestä, joka oli molemmille niin tärkeä. En halua pelotella mutta jos vaan mitenkään voit vain unohtaa, niin unohda. Koska etäisyyskin jo auttaa ihastumisen tunteeseen: etäisyys ja aika. Nyt haluaisin löytää yhtä ihanan ihmisen kuin tämä ihastukseni, mutta lesbomaailmasta.