Aloitteen tekemisen vaikeus

Olen kiinnostunut eräästä miehestä. Ihastunut siis. Pahinta (tai parasta) on, että kyseinen tunne saattaa olla jopa molemminpuolinen. Ongelma vain on, että en yksinkertaisesti pysty tekemään aloitetta. En saa häntä mielestäni, ja ahdistaa kun en sen seurauksena saa mitään aikaiseksi.

Minulla on ollut tämä ongelma aina. Joka kerta, kun joku osoittaa kiinnostusta minuun, menen täysin lukkoon ja toimintakyvyttömäksi. Vituttaa, kun oman estyneisyyteni takia pilaan kaikki elämäni hyvät asiat.

Enkä tiedä edes, mitä pelkään. En varsinaisesti ole kaapissa, vaikka en sitä kyllä suureen ääneenkään julista. Jos kysessä olisi tyttö, niin olisi aivan luonnollista pyytää vaikka kahville ja pakkienkin saaminenkin olisi vain osa elämää.

Miksi ihmeessä tämän pitää olla niin vaikeaa? Osaisiko joku (vaikkapa vastaavassa tilanteessa ollut) neuvoa, mitä tehdä asiassa. Siis onko joku joskus pyytänyt samaa sukupuolta olevaa treffeille ja jatkanut sen jälkeen normaalia elämäänsä.

Olen pyytänyt treffeille monta kertaa. Suosittelen, että pyydät kahville tai jotakin. Hyvin nopeasti selviää, mitä halutaan ja millä asialla ollaan. Ei ole kauheaa, jos siitä sitten ei kehitykään mitään, koska minä ainakin olen ollut tyytyväinen nähtyäni miehen omin silmin ja se, että siitä ei välttämättä kehity sen kummempaa, on ok. Olen torjunut ja tullut torjutuksi. Minusta vanhanaikaisesti treffaamisella on paljon hyviä etuja ja toivoisinkin, että se yleistyisi.