Euroviisut Belgradissa 2008

No niin, Suomen ehdokkaat Belgradin Euroviisuihin on nyt sitten julkistettu - tai siis ainakin esittäjäehdokkaat, sillä lauluthan siellä kilpailee eikä laulajat ;)

Skaalaa on valittavaksi Cristal Snowsta Kari Tapioon.

Kaikki ehdokkaat osoitteessa http://www.yle.fi/eurovision/main.php?id=4779

Kaikki nyt vaan äänestämään niin että saadaan oikea edustaja Belgradiin. Christal Snow Belgradiin. Siin valmis paketti jota ei varmasti tarvii hävetä. Muistakaa äänestää, ja sanokaa kavereille että äänestävät myös.

Tänään sitten valitaan Suomen euroviisuedustaja.

Cristal Snow? Ei todellakaan, eihän se tyyppi osaa ollenkaan laulaa ja biisikin huonoa tusinakamaa.

t. Kari

Joo. Sitäpaitsi kaikenlaiset genderbender-törttöilyt on jo niin wanha juttu Euroviisuissa. Ne on nähty. Jokaikinen vuosihan siellä on ollut joku Verka Serduchka.

Suomi vaati metallia. Ja lähettää maailmalle metallia. Teräsbetoni lähtee Belgradiin.

Tylsä täysin tusinabiisi ja huono laulaja (kiljuu liian korkealla koko ajan).
No, pienempi moka kuin jos Kari Tapio tai Cristal show olis voittanu.

Väliaikanumerona esitetty aikakone olis voinu sopia hyvin viisuihin, oli silleen positiivinen: kesä, vuoristorata ja kaikkea.
Oma suosikki oli dramaattinen Virginia, mut ymmärrään hyvin, et se ei näis karkeloissa pärjänny, ei varmasti oo piisi, jota kansa äänestää kertakuulemalta. eikä edes toisen kerran jälkeen.

Minusta C. Snow:lla on oma tyylinsä. Ei ollenkaan surkea. Nykyään live-esiintymisissä tehdään kokonaisuuksia. Ääni muodostuu lihaksista, joita voi harjoittaa. Miksi te ette nyt kannata homotaiteilijaa, joka yrittää tehdä uraa ( ja tulee onnistumaan ) ? Minä ainakin nostan hattua. Hän on viihdyttäjä, enterteiner. Toivon menestystä.

Hieman ihmettelin lehdistäötilaisuutta, jossa Teräsbetonin tärkein sanottava oli, että tarttis päästä ottamaan oluet.
Eilen illalla kuuntelin Frankfurtin gayradion euroviisuohjelmaa. Siinä haastateltiin saksalaisen kilpailun ehdokkaita, ja keskusteltiin laajasti omasta urasta, mahdollisuuksista, tulevaisuudesta ja Belgradin tilanteesta. Teräsbetoni pitäisi panna pehmittymään esiintymiskurssille. Jotkut tosin varmaan pitävät sellaisesta haistattelutyylistä.

Mielelläni suon C.Snow:lle keikkoja vaikkapa DTM:ään, muualle ei laulutaidot taida riittää.
Homonkin pitäis osata laulaa jos pinnalle oikeasti haluaa.

Uusi Hesarin NYT-liite (Nytten / viikon pääasiat) näkee Suomen edustuskappaleen aivan uudessa valossa:
"Teräsbetoni kysyy edustuskappaleessaan, että missä miehet ratsastaa, ja pispalalainen perimätieto kertoo, että marskin kammarissahan ne."

Mun mielestä iha väärä pääsi ehdokkaaksi. Täähän on siis vain mun mielipide =)
En kyllä tiiä, et ketä sinne ois voinu sitte " laittaa ".

Ehkä koko vuoden parasta euroviisuviihdettä on tarjolla tänä iltana FST5:llä klo 21.00.
Silloin alkaa Ruotsin euroviisujen karsintafinaali, johon valikoituneista kymmenestä kappaleesta lähes minkä tahansa voisi kuvitella edustavan kunnialla Ruotsia Belgradissa. Tarjolla on BWO:n takuuvarmaa diskohittiä, Nordmanin äijäetnoa, Sibelin celinedionmaista ylisentimentalismia, Frida ft. Headlinen teini-hiphoppia-tai-jotain, Sanna Nielsenin haikeaa balladia. Hauskin kaikista on varmaan Christer Sjögrenin englanninkielinen Hofbräuhaus-humppa I love Europe.

Mutta parasta antia taitaa kuitenkin tulla väliajalla, kun irti pääsee Ruotsin TV:n uusin kultakimpale, stand-up-koomikko Björn Gustafsson. Tämä 21-vuotias enkelikasvoinen ja -kiharainen göteborgilaisnamu on hurmannut täysin Ruotsin naiset ja varmasti ainakin puolet miehistä. Lisäksi hän on tuoreella tavalla hulvattoman hauska.
Näytteenä osa Björnin esityksestä Linköpingin karsinnassa, jossa hän ’yllättäen’ tunnustaa laulaen rakkautensa ohjelman juontajan Kristian Luukin vaimolle…
http://www.youtube.com/watch?v=H3I-NOqzGuw&NR=1

Onkos jo monta Euroviisujen valvojaispaikkaa tiedossa?

Viime vuonna oltiin kaveriporukalla Senaatintorilla. Huippumeiningin jälkeen tuntuis nyt vähän latteelta punkasta jossain baarissa toukokuisena iltana. Mielummin sitten vaikka kotibileet grilleineen...

Mutta onko siis tietoa, järjestääkö kukaan tänä vuonna ulkona valvojaisia?

PinkNews kertoo, että Britannian lähetystö Belgradissa valmistelee tiedotuslehdykäistä LGBT-ihmisille, jotka aikovat tulla paikalle Belgradiin. Tietoa on mm. millaista käyttäytymistä tulisi välttää, turvaseikkoja ja tärkeitä puhelinnumeroita. Belgradiin saapuvien sateenkaari-ihmisten suositellaan noutavan lehdykäisen sinne saavuttuaan.

Äärijärjestö Obraz ilmoittaa homomiesten olevan erityisesti heidän kohteinaan Euroviisujen aikana.

Uutisjuttu osoitteessa:
http://www.pinknews.co.uk/news/articles/2005-7586.html

Huomenna on finaali. Monien odotusten mukaisesti - ja toisaalta monien odotusten vastaisesti Suomen edustaja Teräsbetoni on finaalissa. Joten kaiketikin huomenna on monessa suomalaistaloudessa (ja -baarissa) luvassa suuren urheilujuhlan tuntua.

No mutta jos Teräsbetonin biisiä hiukan stailattais ja se kuuluiskin näin: MILLÄ miehet ratsastaa, niin eikös se ois jo jokahomppelin lempibiisi?? :D!

Eihän se sitä paitsi ole sen huonompi ku noi muutkaan.

Meillä ainakin on kisakatsomo porukalla. On se vaan niin jännää! :)

Homofobinen Suomen ja YLEn joukkue?

YLEn sivuilla on monenlaista blogia ja uutista Belgradista. Loppuottelua odotellessa lueskelin niitä. Missään ei sanallakaan mainita, että tämä kisa on suuri tapahtuma homoille ja että Belgradissa on ollut hämminkiä homojen turvallisuudesta. Homoasian vältteleminen alkaa jo vaikuttaa homofobiselta. YLElle tämä on supermiesten juhlaa. Ympäri Eurooppaa on suuria homojuhlia, joissa kisoja seurataan. Iso osa juhlavieraistakin on homoja. Mutta sitä sanaa ei saa sanoa YLEn nettisivuilla. Yksi maininta siellä on vaalenapunaisesta glamourista, kun bloggaaja on lähdössä puolimaratonille.

Hampurin homojen ja lesbojen euroviisubileet

Varmaan Hampurin homojen ja lesbojen euroviisujuhla on ainoa maailmassa, joka tulee netin kautta suorana lähetyksenä. Se alkaa klo 21ja tapahtumapaikka on elokuvateatteri.
http://streaming.tidenet.de:8000/tide-40.mp3

Voi Venäjä...

Jos voitto ei mennytkään oikealle laululle, niin ainakin se meni oikealle kaikupohjalle! Ah! Paidan taktisesti pois repäiseminen sai ainakin minun kotikatsomossani 12 pistettä. Haha.

Ei Tanskalainenkaan ruma - tarkoitan huono ollut... :P

Suo anteeksi, Vermi hyvä, mutta Dimaland oli minusta paidattakin melko vaatimaton ilmestys...

Israelin olisin suonut sijoittuvan paljon korkeammalle, enkä puhu nyt pelkästään laulajan ulkoisista avuista. ;) Myös Turkki, Portugali ja Serbia olivat upeita. Ukrainalla, Azerbaidzanilla ja Kroatialla oli niilläkin tosi symppikset vedot.

Yleisesti taso oli finaalissa poikkeuksellisen korkea muutamaa mätäomenaa lukuunottamatta. Valitettavasti noista mätäomenista kaksi (Venäjä ja Kreikka) selvitti tiensä kärkikolmikkoon. Onko Eurooppa kuuroutumassa? Hyi kamala. Onneksi ei tarvitse moista katsoa ensi vuonna.

Heh, no joo, makunsa kaikilla... Eikä se venakko laulaa juuri osannut... Mutta en kyllä tuosta vaatimattomuudesta ole samaa mieltä... Rakkauskirjeitä täällä jo raapustan! :P

Kroatia oli tosiaan huippu, ja Espanjallakin oli hauska veto... Robocop! Olisin kyllä odottanut korkeampia sijoituksia molemmille.

Kreikka oli kyllä kieltämättä aivan hirveä! Tässä taas huomaa kuinka hameen pituus vaikuttaa äänestystulokseen... Heh.

Joo, makunsa kullakin. Omasta mielestäni Venäjän laulu ja esitys oli aika mintäänsanomaton. Ei huono, mutta ei siinä mielestäni mitään ykköspaikan arvoista ollut. Sen sijaan Kreikan kärkisijoille kiilannut laulu oli jopa huono. Saksa taas jäi onnettomalla esityksellään ihan perustellusti hännille.

Omat suosikkini olivat Portugalin, Norjan, Islannin, Serbian ja Ranskan laulut. Ja erikoisuudellaan ilahduttivat Espanja, Kroatia ja Bosnia & Herzegovina.

Tämä meidän korkeudella puhetta herättänyt Ruotsin huono menestys oli ehkä ihan hyvä muistutus siitä, että yritys laskelmoida liiaksi ja koota klisheet yhteen ei aina tuo sitä voittoa. Minusta tuntuu, että vastaava on jo nähty - useitakin kertoja. Mitä taas tulee Suomen esitykseen, niin näytti siltä, että metallikortti käytettiin pari vuotta sitten - ja se sitten siitä.

Itäisen Euroopan menestys kisoissa on tosiasia. Vanhan lännen maat yrittävät sitä suitsia erilaisilla karsinnoissa käytettävillä keinoilla, mm. naapureita äänestäviä blokkeja hajottamalla. Mutta minkäs teet; Itäisemmissä osissa suhtaudutaan Euroviisuihin ehkä enemmän antaumuksella ja sieltä tulee hyviä kappaleita. Pitäisi hyväksyä se, ettei tämä meille tuttu huttu ehkä enää puhuttele ihmisiä tarpeeksi. Ehkä lännessä pitäisi tehdä parempia lauluja?

Vaan... Euroopan kansat ovat puhuneet. Seuraavat viisut järjestää Venäjä. Miten mahtaa sujuakaan homojen euroviisufanien matka tuohon maatuskojen maahan? Onko EBU:lla munaa ilmoittaa, että mitään kisoja ei Moskovassa järjestetä, jollei vieraiden turvallisuutta kyetä takaamaan.

Kuuntelin jälkikäteen vain Israelin, Venäjän ja Kreikasta osan.

Tykkäsin Israelista, vaikka ehkä hieman liian itämainen, mutta kyllä Dana osaa tehdä biisejä. Näkee, että israelilaiset kukoistavat, kun ovat päässeet omaan maahansa, tosi komeita miehiä löytyy Tel Avivista, joka on kuin pieni New York.

Tuli mieleeni, että lapset äänestävät, koska biisit olivat kuin tehty alaikäisille: kuka muu kuuntelee Timbalandia! hehheh.

Nyt tässä uudessa karsintasysteemissä minua häiritsee näiden rahoittajamaiden kohtalo. Niiden kappaleet vain piipahtavat kerran ihmisten silmien ja korvien edessä eikä yleisö ehdi niitä kunnolla oppia. Semifinaaliesitykset ovatkin tässä mielessä tärkeitä tilaisuuksia.

Esimerkiksi tällä kertaa Englannilla oli oikein hyvä kappale, joskin hieman tasapaksuksi viritetty, mutta periaatteessa kuitenkin laatutavaraa muutamaan edelliseen vuoteen verrattuna. Samoin Ranskalla oli kappaleessaan potentiaalia, kun siihen kipaleeseen ensin tottuu. Ja Espanjan erikoisuus varmasti alkaa toimia muutaman kuuntelukerran jälkeen ketsuppityttöjen tapaan. Saksan kappale oli kyllä aika hissukka.

Kyllä itämaat panostavat laulukilpailuun tosissaan. Sieltä tulee hyviä esityksiä. Venäjän voittokappale tosin ei mielestäni ole mikään tanssilavojen hitti joten se jää kyllä unholaan. Mutta kunnia kuitenkin Dimalle, kun hän on pääsääntöisesti vastannut kappaleen sävellyksestä ja sanoituksesta yhteistyössä toisen henkilön kanssa ja tunnetun tuottajan myötävaikutuksella.

Teräsbetoni teki sekin hyvää työtä. Mutta kuten sanottu, metallille tai muuten vain raskaalle musiikille ei ole näissä kekkereissä enää kysyntää. Samoin Ruotsin tuotteella on jo parasta ennen päiväys mennyt umpeen aikoja sitten.

Lisään vielä, että tuntuu siltä, että yleisö etsisi nyt kappaleista sittenkin älyllistä sisältöä tyhjänpäiväisten rallatusten sijaan, mutta ei kuitenkaan extreme-erikoisuuksiin asti. Serbian viime vuotinen voittokappale oli hyvä esimerkki tästä. Samoin Venäjän voittokappale edustaa tätä linjaa.

Ihan oikea biisi ja esittäjä voittivat, Venäjän paketti oli kilpailun ehdotonta parhaimmistoa. Kreikan esitys oli niin keskinkertainen ja typerä, että olisin repinyt pelihousuni jos voitto olisi mennyt Ateenaan. Toinen voittajakandidaattini oli Ukraina, joka tuli siis kakkoseksi.

Jännä huomata, että Länsi-Euroopan edustuskappaleet olivat lähes poikkeuksetta ihan kamalaa tuubaa - esim. Ranska, Englanti ja Saksa. Itä-Euroopasta sen sijaan näyttää löytyvän luovuutta ja innovatiivisuutta.

Norjan esitys oli raikas ja toisaalta perinteinen hyvällä tavalla, joten olin mielissäni että kappale sijoittui kärkipäähän. Suomen sijoitus oli täysin odotusten mukainen.

Ruotsin kiristelty ja androgyyninen laulaja oli melkoinen ilmestys lavalla, huhhuh. Samaa silikonisarjaa oli Puolan edustaja. Oli mukava huomata, että näillä keinotekoisilla ulkoisilla avuilla ei kilpailussa menestytty.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että rahoittajamaiden automaattinen päästäminen finaaliin ennemminkin huonontaa niiden mahdollisuuksia ja rajusti. Paljon mieluummin äänestän sellaista kappaletta, joka on tullut semifinaalista tutuksi ja joka on kunnialla selvinnyt sieltä finaaliin asti. Eikä auta sekään, että esim. Saksan esitys oli aika hirveä. Iso-Britannialla taas oli tänä vuonna paras esitys pitkään aikaan. Vau.

Hyvä homma, että Ruotsi ei sijoittunut edes kymmenen parhaan joukkoon. Biisi oli kyllä ihan vetävä mutta ennalta arvattava ja auttamattoman vanhanaikainen, ja kaiken lisäksi itse Charlotte on aivan sietämätön akka, joka tosissaan luuli voittavansa koko kisan. Yhhyh.

Katselin nyt finaalia digiboxin HDD:ltä uudelleen. Vaikka minulla ei absoluuttista sävelkorvaa olekaan, mielestäni Charlotte lauloi epävireisesti kaiken muun paitsi kertosäkeen.

Venäjän esityksessä minua häiritsi eniten luistelijan ylenpalttiset liikkeet, jotka tekivät esityksestä rauhattoman. Sinänsä hyvin luisteltu oikeilla luistimilla muovipleksin päällä.

Ison-Britannian kappale onkin oikein hyvä. Esittäjälle tämä kilpailu oli ilmeisesti vain ilmoittautuminen Euroopan laajuiseen julkisuuteen, kun kotimaassa tämän löydön suosio on jo vankka.

Katsoin finaalia iltayöstä. Ihania nuo koomiset biisit kuten Boznia-Herzewhatever, Ranska, huima camp rock - ooppera Azerbaizanilta, mutta repesin Espanjan tiputanssissa koiratyyliin: aivan mahtava!Ihan sairasta!Tosi hyvin esitetty.

Ukrainan hieno esitys, vahvasti Chic - vaikutteinen biisi, olisi saanut minusta voittaa. Showmeininkiä.

Kreikan , minusta Pussy Cat Dolls - juttu, ei purrut.

Samaa mieltä kuin edellä: liekö Länsi-Euroopalla jo pallo hukassa tän Euroviisujen kanssa..QX:ssä ihmetellään kovasti Charlotten putoamista, jotain tarttis tehdä. Itä-Euroopasta tulee erilaista ja uutta kulttuuria, mikä näkyy viisuissakin. Kun Eurooppa laajenee, myös kulttuuri moninpuolistuu. Mikä ei ole ollenkaan huono asia.
Monet Itä-Euroopankin kappaleet olivat täyttä shittiä,ja mm Puolan suorastaan kauheampaa kuin Charlotte. Mutta sitten on nämä Dima ja kumppanit, jotka osaavat laulaa ja ovat vielä suhteellisen hyvännäköisiäkin.
Naapurimaiden äänillä sitä muuallakin Euroopassa pärjättiin.. tai oltiin pärjäämättä.

Minusta Ruotsin kappale tai kokonaisuus oli jotenkin kylmä, muovinen ( alkoi kyllä hyvin jännittävästi), hieman tylsä, esiintyjä oli meikattu oudon näköiseksi ( silmät ). Totinen, hieman aggressiivinen. Amatsooni. Ei se huono ollut.

Ukrainan kappaleessa oli nousuja ja laskuja, vaihtelua ja loistava esitys tanssijoineen, jotka pelasivat saumattomasti yhteen, säihkettä, karismaa ja esiintymisen iloa, mikä näkyi laulajan kasvojen ilmeissä ja laulaja oli kuvauksellinen. Hohdokas.

Pidin paljon Israelin laulusta, joka oli erikoinen ja melankolinen. Kaunis.

Venäjän kappale oli valju. En tykännyt laulajan äänestä. Ehkä siinä oli minusta pieni viittaus homoseksuaalisuuteen, kun laulaja kosketti luistelijaa hartioista tai sitten kuvittelen. Miksi muuten valitaan sitten kaunoluistelija, kun moni heistä on homo? believe- usko mihin ? Siihen, että maailma muuttuu suvaitsevammaksi?

Jännä juttu, että ainakin hepareankielisistä sanoista päätellen Israelin biisi on itse asiassa osoitettu toiselle miehelle... ?

Hmm, nyt surffailin katsomassa noita klippejä, ja jotenkin oli heikkoja kaikki. Venäjä ei vakuuttanut hyvyydellään vaikkei se huonokaan ollut, mutta se Kreikka ei ollut mistään kotoisin. Ranska ja Norja kuuluvat "ihan kiva" kastiin, Espanja oli hauska...
yleisesti ottaen ainakin ne pätkät jotka näin viittasivat että tämä ei ollut kauhean hyvä vuosi Euroviisuissa.

No joo, mutta on minusta laulajien taso noussut viime vuosista tosi paljon ja esityksiin satsataan ihan eri tavalla kuin joskus muutamia vuosia sitten- lordi teki hyvää. Nyt ajatellaan kokonaisuuksia. Jos tarkastellaan pelkästään lava-rakennelmia ja videoscreenien käyttöä, niin kyllä nyt saa rahalleen vastinetta. Ajatelkaa, Helsingin jälkeen se on tapahtunut.

Minä taas ajattelen, että tämän vuotinen finaali oli poikkeuksellisen korkeatasoinen. Vain muutama kappale floppasi epälaadukkaan puolelle. Mm. se merirosvoesitys ja Saksan esitys.

Nyt taas kerran finaalin kappaleita ihmetelleenä totean, että Islannin poju on paitsi nuoltavan hyvän näköinen, myös erittäin hyvä pop-laulaja. Laulutekniikka on terve ja pakottamaton. Tämä sama luonnehdinta sopii myös Israelin esittäjään. Ja Dana Internationalin arvostus nousi silmissäni, kun näin hieno kappale oli hänen sävellyksensä. En nyt muista oliko se hänen oma vuosien takainen voittokappaleensa myös hänen oma sävellyksensä.

Vanhusten kappale puolestaan oli puheosuutta lukuun ottamatta melodisesti ja rytmillisesti kuin suoraan suomalaiselta kesätanssilavalta. Ihmettelen, jos kukaan iskelmälaulaja ei tee siitä omaa suomenkielistä cover-versiotaan ihan tässä lähitulevaisuudessa. Huvitti kovasti grammarilla tehty räppäys. Etenkin, kun tällä sivustolla on toisaalla puhuttu Paavin grammarin jäämisestä toistamaan vanhoja veisuja.

Suomen kappaleen heikkouksia oli mielestäni paitsi musiikin genre, myös alkukantainen rummutus ja "huh hah" -huudot ja liian paljon toistuva kertosäe, mikä vähensi kappaleen mahdollisuuksia muuttua. Vahvuus, jolla kappale varmaankin finaaliin pääsi, on Aholan poikkeuksellinen korkea ja selkeä lauluääni. Ja ehkäpä naisväen sydämet sulattavat kasvot.

Englannin funk- biisin ongelma oli se, että suurimmalle osalle eurooppalaisille se genre on tuntematon vain sen takia, että koko musiikkityyli on tehty kuunneltavaksi paikan päällä. Se pitää lähes tuntea, kokea ja nähdä. Esiintymislavalla ei tule samanlaista tunnelmaa kuin clubissa( onko niitä monissa itä-eurooppalaisissa kaupungeissa ), joka on täynnä tanssijoita ja melkein tuntee musiikin kropassaan, kun tanssii. Toisaalta moni valkoinen inhoaa mustaa funk- painotteista, fyysistä musiikkia, se on " liian " etnistä ja - eroottista, koska he ovat siitä vieraantuneita? Moni homo inhoaa mustaa musiikkia, koska se ei ole " kevyttä " ja popahtavaa. Sitten on tämä mustan musiikin voimakas heteroseksuaalisuus. Se ei ole useinkaan " gay ". Sylvester taisi olla niitä harvoja mustia gay-muusikoita, jotka löivät itsensä läpi.
Monissa clubeissa tai discoissa ei edes saa kuunneltavaksi samanlaista musiikkia kuin Englannin kappale oli, koska DJ-karsii ne heti eikä soita. Tottumiskysymys.
Mustan musiikin vaikutus on kuitenkin hyvin voimakas ja sen huomaa monissa viisujen kappaleissa( ja muuallakin vrt Amy Winehouse ja Duffy ). Musiikki sinänsä on " myyvää " kunhan sen esittäjä on valkoinen. Värillä on väliä.

Mitäh? Siis väitetäänkö täällä ihan vakavissaan, että korkeatasoisuus ja Euroviisut liittyisivät jotenkin toisiinsa?? Musiikillisesti tämän vuoden viisut oli ihan skeidaa. Esityksiin oli ehkä panostettu aikaisempaa enemmän. Mutta ainoastaan siinä mielessä, että jos mitään rajoituksia esitykselle ei olisi niin olisimme nähneet lavalla valkoisia norsuja, tusinan verran lipizzanhevosia, 50 ballerinaa, puna-armeijan kuoron ja sinivalaan.

Ei sieltä idästä tule mitään uutta ja luovaa. Sieltä tulee paljon valtioita. 10 entisen Neuvostoliiton maista, tällä hetkellä 7 entisen Jugoslavian maata ja muu Balkan ja slaavilaiset maat vielä 10 maata lisää. Eli lopputuloksena on noin 16 osallistujaa Länsi-Euroopasta ja 27 idästä.

Voittajasta voi sanoa vain sen verran, että en muista useankaan kuuntelukerran jälkeen kappaleesta muuta kuin intron... no sehän oli euroviisuperinteen mukaisesti ennestään tuttu. Ja sana piti oikein lukea netistä, kun luulin aikaisemmin, että Dima Bilan laulaa vuorotellen englanniksi ja venäjäksi. Syy Jevgeni Pljuštšenkon ja Edvin Martonin mukanaoloon jäi täysin arvotuksi, ellei sillä ollut tarkoitus vetää huomio pois siitä, että biisi oli ihan mitätön, Diman laulutaito on mitä on ja englannin ääntäminen on surkeampaa kuin oli aikanaan Ahti Karjalaisella.

Korkeatasoinen omassa viitekehyksessään. Ei suinkaan sen ulkopuolella. Maailmasta löytyy paljon taiteilijoita, jotka pesevät nämä tulokkaat mennen tullen.

Muutamiin aiempiin vuosiin verrattuna tämä oli ihan hyvä vuosi, jos ajatellaan sitä miten hyvin laulajat pysyivät melodiassa ja oikeassa sävelkorkeudessa. Hirveän usein huomaa, että solistit, taustakuoro ja taustamusiikki ovat eri sävelkorkeudella joko osan aikaa tai koko ajan, mikä häiritsee ainakin minua hirveästi. Vaikka siis sinänsä laulettaisiin melodia nuotin mukaan oikein.

Mutta mikään erikoishyvä vuosi tämä ei ollut laulujen suhteen. Muistelen itse vaikka vuotta 1995, jolloin mielestäni voittaja oli hyvä Norjan Nocturne, samoin toiseksi tullut Espanjan Vuelve conmigo ja myös kolmanneksi sijoittunut Ruotsin Se på mig oli ihan hyvä. Sama toistui myös seuraavana vuonna Irlanti, Norja ja Ruotsi, kaikki hyviä. Tuolloin monet piisit olivat melodisesti vaativampia ja sanoitukseltaan omaperäisempiä. Nyt tuntuu, että minkä Ukraina teki hyvin, Ruotsi teki rutiinilla ja Kreikka surkeasti.

On selvää että Itä-Euroopan mukaantulo on muuttanut viisuja peruuttamattomasti. Kyse ei ole pelkästään blokki-äänestämisestä, vaan myös siitä, että kuten joku oli laskenut, mukana on enemmän tai vähemmän Itä-Euroopan maita 27, (mihin Suomi muuten kuuluu?) joiden kulttuuri poikkeaa ns. länsieurooppalaisesta. Tämä ei automaattisesti tarkoita, että Länsi-Euroopan mailla ei olisi mahdollisuuksia menestyä, Norjan viides sija on tästä hyvä osoitus.

Mutta käytännössä Venäjä tulee aina samaan 10 entiseltä alusmaaltaan korkeat pisteet jo sen vuoksi, että näissä maissa asuu huomattava venäläisvähemmistö, joka varmaankin äänestää nationalistisesti. Eli huonollakin kappaleella venäjä tulee helposti mukaan kärkikahinoihin. Ja keskinkertaisella kappaleella se voitto on mahdollinen, kuten tänä vuonna.

Viisuilla on ehkä myös erilainen status eri maissa. Länsimaissa ne mielletään hömppäviihteeksi ja varteenotettavia artisteja on vaikea saada mukaan. Ruotsi on suuri maa musiikkiteollisuudessa, mutta silti sieltä tulee aina viisuformaattiin tehtyjä piisejä. Myös the Arkin piisi edusti tätä formaattia joskin hieman eri paketissa kuin charlotet ja carolat.

Suomen hevikortti on nyt käytetty ja toivoisinkin, että Suoemsta lähtisi vaihteeksi jotain ihan muuta. Olisin mielelläni nähnyt Vuokko Hovatan tai Jipun tänä vuonna edustamassa meitä. Ensi vuonna voisi olla vaikka Lauri Tähkä?

"Rakasta rintani ruhjeille" Lauri Tähkä?! Noooh, ei kai nyt sentään ;-)

Laulukilpailun suosio vaihtelee ymmärtääkseni merkittävästi Länsi-Euroopassa maasta toiseen. Länsi-Euroopan mailla on viime vuosina vain ollut taipumus heittää läskiksi, tai pikemminkin pyyhe kehään tyyliin "We are the winners" tai "Irlanti 12 pistettä". Säälittävin näistä oli tähän mennessä Irlanti, kun ei riittänyt kilpailuformaatin herjaaminen, vaan piti herjata vielä aikaisempia edustajiaan. Kalkkuna sinänsä oli hyvä ja hauska hahmo.

Ja kuten joku asiaan perehtynyt jo varmaankin havaitsi, itse luokittelen Suomen ja Baltian maat Länsi-Eurooppaan.

Ostin muuten Andy Abrahamin edustuskappaleen iTunesista. Havaitsin samalla näytteistä, että hänen muut kappaleet ovat lähinnä huonoja covereita vanhoista puhki kuluneista klassikoista. Eikä edustuskappale toimi yhtä hyvin levyltä kuin kilpailun lavalla.

Toisin päin kävi Ranskan edustajalle Sébastien Tellierille: Hänen kappale ei toiminut laulukilpailun lavalla, mutta se toimii paremmin levyllä, kun miksaus on siinä paremmin hallittu.

Niin, ja semifinaalissa Belgian O Julissin soidessa meinasinkin heittää töllöäni mädällä tomaatilla. Myötähäpeäni esittäjää kohtaan oli vilpitön. Että osasikin olla ala-arvoinen kappale.

Nikä ettei? lLauri Tähkä edustaa jotakin hyvin suomalaista, erikoista ja tosiaalta ilmentää läpi Euroopan tapahtunutta regionalisoitumista ja omien juurien ja paikallsien kulttuurin arvostamsita. Elonkerjuun musiikki on omaperäistä ja siinä mielessä aitoa. Parempi se kuin lähettää taas heviä tai joku androgyyni vääntelehtimään epämääräisen diskopopin tahdissa. Tai joku come backi tehnyt ysäribändi esittämään epävireistö trancea.

Aikaan Värttinä olisi voinut toimia, mutta silloinhan täältä lähti katrihelenaa ja catcatia.

Mutta missään mielessä minusta viisuille ei kannata sanoa bye, bye baby, on ne sen verran hauska tapahtuma ja tuntuu herätäävän mielipiteitä laidasta laitaan.

Homovihamielisestä kirjoittelustaan tunnettu pikkulehti Vakka-Suomen Aluesanomat virittelee taas jonkinlaista homovihaa. Kirjoittaja on nimeltään Rainer Tähtinen

Hiukan viisumenehdyksestä

Alunperin meikäläisen piti tänään hehkuttaa palstallani Suomen euroviisumenestyksestä, siitä, miten hevillä ei hävitä, siitä, miten eurooppalaiset ovat myytyjä suomalaisen metallimusiikin tasosta ja kaikkea muuta itsetuntoa hivelevää. Vaan ei. Neljänneksi viimeinen sija finaalissa ei anna aihetta sijoituksesta ylpeilyyn, mutta ylpeyden aihetta meillä suomalaisilla miehillä ainakin viisuedustajamme perusteella on.

On se perhana kun poikkeuksetta naislaulajat esiintyvät stringit persvaossa potkat yleisölle tyrkyllä. Yritä siinä sitten kuunnella lauluesitystä sillä tavalla objektiivisesti kuunnellen kun silmät vievät kaiken energian.

No se nyt ei mitenkään ylpeilemisen aihe meille suomalaismiehille ole, että naisartistit esiintyvät makuuhuonevermeissä, mutta ylpeydenaihe on se, ettei suomalaisesityksessä bjurnströmimäiset niin kutsutut miehet, äijät, ryömi tämän vastakkaisen sukupuolen edustajan jaloissa kuin anellen armopaloja omenan maistajalta.

Meillä sentään oli äijät lavalla, eikä mitkään androgyynit tanssipojat trikoissa vatvomassa peräpeiliään ja esiintymislavaa asuillaan nuohoamassa.

Muutenkin koko euroviisukisa alkaa olla tiensä päässä. Ja suurimpana syynä siihen on nämä kaikenmaailman tuoreet itsenäiset valtiot, jotka poikkeuksetta suuren ja mahtavan pelossa livauttavat sen kaksitoista pistettä entiselle isännälleen. No, melkoisen merkittävästä asiasta näille entisille itäblokeille nämä veisukisat ovat, kun tämänkertaisen voittajamaan, monet kerrat viittä vaille ykkösen, Venäjän nykyinen hallits... ei kun pääministeri nimesi saman tien kisan jälkeen varapääministerin järjestelemään seuraavia kisoja.





Mutta miten voikaan olla niin, että maailman suurimmaksi viihdetapahtumaksikin tituleeratun musiikkikisan tarjonta on enemmän kuin huonoa, sanoisinko mitätöntä. Jos eri maiden yleisradioyhtiöt eivät haluakaan kisoja omaan maahansa ja sen vuoksi maiden edustajina on mitä ihmeellisempiä virityksiä, jotta voitto menisi sivu suun. Ehkä yleisradioyhtiöt haluavat käyttää järjestelymiljoonat ihan muihin produktioihin?

Kansallinen itsetunto kun ei taida olla euroviisuista kiinni kuin korkeintaan näillä uusilla valtioilla. Venäläiset nyt halusivat voittaa kisan tosissaan, kun johonkin sitä öljy- ja maakaasurahaa täytyy tunkea.