Miksi hyvät neuvot eivät kelpaa?

Kuten aikaisemmin olen kertonut, meillä lojuu ajoittain sotapoika, jonka huolia on myös kuunneltu. Seuraavan jutun vuoksi mainitsen, että hänestä on hyvää vauhtia kehittymässä normihetero. ;-)

Viime viikonloppuna hän otti puheeksi tulevan viikon lukujärjestyksensä, johon oli kirjattu verenluovutus. Hän kertoi pelkäävänsä piikkejä todella paljon, eikä haluaisi missään tapauksessa osallistua verenluovutukseen. Totesin, että hän voi välttää sen aivan helposti sanomalla olevansa homppeli ja naiskentelevansa miesten kanssa. Vastaus tuli kuin pyssyn suusta: "En muuten varmaan sano!!"

Tässä taas malliesimerkki siitä, että ilmaiset neuvot ovat hintansa väärtejä. :-)

Kerroin toki myös, että verenluovutus on vapaaehtoista.

Tosin kun kaikki on aina kaupankäyntiä, niin verenluovututtamisesta taitaa yhä saada kuntoisuusloman. Jos ei veri virtaa, niin lomaa ei tipu. Miten sitten jos on valmis luovuttamaan verta, mutta sitä ei syystä tai toisesta huolita?

Eihän sinne tarvitse homoksi ilmoittautua. Ymmärtääkseni ne rastituskohdat johtavat sopivalla kombinaatiolla siihen, että jätkä on viettänyt muuten vain villin viikonloppuloman. Veri ei kelpaa (eikä tarvitsekaan), mutta kuntsari saattaa irrota hyvästä yrittämisestä.
Ja ainahan voi tuntea itsensä nuhaiseksi.

SPR:n sivuilla on pitkä niin pitkä lista luovuttamisen esteistä, että ihme että luovuttajia ylipäänäs löytyy. Esimerkiksi sairaalahoitoa vaatinut anafylaksia estää loppuiäksi luovuttamisen. Tästä syystä oma muuten priimalaatuinen vereni ei kelpaa. Yritetty on.

G

Verenluovutuksen välttäminen onnistuikin eri tavalla kuin otaksuin. Poika juoksi Cooperin testissä jonkin rajan ylittävän suorituksen ja sai kuntoisuuslomapäivän juuri tälle päivälle, jolloin verenluovutus järjestettiin.

Terhakka poika!

Kuntsareista en tiedä, mutta meillä ainakin sai loppupäiväksi vapautuksen palveluksesta - ja munkkikahvit sotkusta. Motivoi muuten hyvin useimpia osallistumaan tähän vapaaehtoiseen toimeen. ;)