Hei,
olen 35-v nainen, 2 lapsen äiti ja naimisissa ikäiseni miehen kanssa. Meillä on viimeisen vuoden aikana ollut parisuhteessa hetkittäin todella vaikeaa ja olemme yhdessä/erikseen käyneet mm. perheneuvolassa. Luulimme jo tilanteemme helpottavan, mutta jokin aika sitten kriisi kärjistyi todella pahaksi. Mieheni on ajoittain hyvin tuskainen ja ahdistunut, hetkittäin taas oma rauhallinen itsensä (alkoholia tm ei käytä). Ahdistukseen on haettu syytä ammatillisesta kriisistä, oman persoonan kehittymisestä, parisuhteen ongelmista, mutta tilanne ei tunnu helpottavan.
Ahdistuksen ja tuskan iskiessä mies on epätoivoisen oloinen ja kohdistaa pahimmillaan tunteensa minuun ja se tunne on valtava viha. Väkivaltaisesti hän ei käyttäydy, mutta pari kertaa tilanne on ollut siinä mielessä uhkaava, että minusta on vakavasti tuntunut, että hän on täysin sekaisin. Itse hän kiistää tämän. On tässä kohtaa sanottava, että rakastan ja kunnioitan miestäni syvästi ja vilpittömästi haluan auttaa ja tukea häntä. Mieheni joskus suorastaan tivaamalla vaatii minua auttamaan, mutta keinoni ovat vähäiset.
Olen varannut hänelle lääkäriaikoja ym. ja terveyskeskuksesta hän puoli vuotta sitten saikin mielialalääkereseptin. Siinä vaiheessa perheneuvolassa saimme solmuja niin paljon auki, että lääkkeen aloittaminen ei tuntunut tarpeelliselta (lääke poistaa oireet mutta ei syytä)
Nyt tilanne on sellainen, että odotamme miehen omaa käyntiä perheneuvolassa ja tilapäisesti emme asu yhdessä koko aikaa (minä aiheutan miehessä yllättäviä vihan tunteita, hän on hyvin epävakaa). Itse kävin yksin neuvolassa muutama päivä sitten ja sieltä sainkin kimmokkeen kirjoittaa tälle palstalle.
Terapeutti totesi kertomani (hän siis tuntee meidät molemmat hyvin ennestään) perusteella, että vaikuttaa siltä kuin miehelläni olisi todella iso psyykkinen prosessi menossa ja hän olisi todellakin "raskaan" psykiatrisen konsultaation tarpeessa. Hän myös kyseli mieheni seksuaalisuudesta. Terapeutti otti asian erittäin varovasti esiin, mutta ei minua todella hätkähdyttänyt, sillä olen usein vuosien saatossa miettinyt mahdollisuutta että mieheni olisi bi/homoseksuaali. En siis pitäisi tätä ollenkaan järkyttävänä yllätyksenä. Itse asiassa olen vakuuttunut, että mieheni ahdistuksen syy on seksuaalinen kriisi. En usko hänelle pysyvää psyykkistä sairautta olevan, mikä on toinen mieleentuleva vaihtoehto... Ja on tietysti sanottava, että minulle on mieheni henkinen hyvinvointi tosi paljon tärkeämpää kuin hänen seksuaalinen suuntautuneisuutensa. Vaikka tilanteessa paljon miettimistä.
Terapeutti aikoo keskustella aiheesta mieheni kanssa seuraavan tapaamisen yhteydessä ja samalla suositella hänelle hyvää psykiatria avuksi (tällä hetkellä "tiedän" asiasta enemmän kuin mieheni, mutta en tästä hänen kanssaan keskustele). Kevyt perheneuvolakonsultaatio ei enää häntä auta. Mieheni kieltää tällä hetkellä täysin avuntarpeensa, mutta on kyllä niin fiksu, että aidosti voi terapeutin kanssa keskustella ja jopa hakeutua tämän ohjauksesta järeämpään hoitoon. Ja jos mieheni löytää itsestään bi/homomiehen, uskoisin että hän melko nopeasti on asian kanssa sinut. Luulen siis näin.
Nyt kysyisinkin, mistä voisin löytää lisää tietoa/infoa tähän meidän tilanteeseen? Siis tilanteeseen, jossa heteroelämää viettänyt mies alkaa aikuisena tutkiskella/kipuilla seksuaalisuutensa kanssa?
Ja onko täällä ketään joka voisi kertoa vastaavasta tilanteesta omalta kohdaltaan?
Haluaisin kovasti tietoa, mutta en onnistunut googlettamaan mitään. Enkä keksinyt muuta paikkaa josta asiaa tiedustella.
Kiitän todella sydämestäni, jos joku pystyy auttamaan!
olen 35-v nainen, 2 lapsen äiti ja naimisissa ikäiseni miehen kanssa. Meillä on viimeisen vuoden aikana ollut parisuhteessa hetkittäin todella vaikeaa ja olemme yhdessä/erikseen käyneet mm. perheneuvolassa. Luulimme jo tilanteemme helpottavan, mutta jokin aika sitten kriisi kärjistyi todella pahaksi. Mieheni on ajoittain hyvin tuskainen ja ahdistunut, hetkittäin taas oma rauhallinen itsensä (alkoholia tm ei käytä). Ahdistukseen on haettu syytä ammatillisesta kriisistä, oman persoonan kehittymisestä, parisuhteen ongelmista, mutta tilanne ei tunnu helpottavan.
Ahdistuksen ja tuskan iskiessä mies on epätoivoisen oloinen ja kohdistaa pahimmillaan tunteensa minuun ja se tunne on valtava viha. Väkivaltaisesti hän ei käyttäydy, mutta pari kertaa tilanne on ollut siinä mielessä uhkaava, että minusta on vakavasti tuntunut, että hän on täysin sekaisin. Itse hän kiistää tämän. On tässä kohtaa sanottava, että rakastan ja kunnioitan miestäni syvästi ja vilpittömästi haluan auttaa ja tukea häntä. Mieheni joskus suorastaan tivaamalla vaatii minua auttamaan, mutta keinoni ovat vähäiset.
Olen varannut hänelle lääkäriaikoja ym. ja terveyskeskuksesta hän puoli vuotta sitten saikin mielialalääkereseptin. Siinä vaiheessa perheneuvolassa saimme solmuja niin paljon auki, että lääkkeen aloittaminen ei tuntunut tarpeelliselta (lääke poistaa oireet mutta ei syytä)
Nyt tilanne on sellainen, että odotamme miehen omaa käyntiä perheneuvolassa ja tilapäisesti emme asu yhdessä koko aikaa (minä aiheutan miehessä yllättäviä vihan tunteita, hän on hyvin epävakaa). Itse kävin yksin neuvolassa muutama päivä sitten ja sieltä sainkin kimmokkeen kirjoittaa tälle palstalle.
Terapeutti totesi kertomani (hän siis tuntee meidät molemmat hyvin ennestään) perusteella, että vaikuttaa siltä kuin miehelläni olisi todella iso psyykkinen prosessi menossa ja hän olisi todellakin "raskaan" psykiatrisen konsultaation tarpeessa. Hän myös kyseli mieheni seksuaalisuudesta. Terapeutti otti asian erittäin varovasti esiin, mutta ei minua todella hätkähdyttänyt, sillä olen usein vuosien saatossa miettinyt mahdollisuutta että mieheni olisi bi/homoseksuaali. En siis pitäisi tätä ollenkaan järkyttävänä yllätyksenä. Itse asiassa olen vakuuttunut, että mieheni ahdistuksen syy on seksuaalinen kriisi. En usko hänelle pysyvää psyykkistä sairautta olevan, mikä on toinen mieleentuleva vaihtoehto... Ja on tietysti sanottava, että minulle on mieheni henkinen hyvinvointi tosi paljon tärkeämpää kuin hänen seksuaalinen suuntautuneisuutensa. Vaikka tilanteessa paljon miettimistä.
Terapeutti aikoo keskustella aiheesta mieheni kanssa seuraavan tapaamisen yhteydessä ja samalla suositella hänelle hyvää psykiatria avuksi (tällä hetkellä "tiedän" asiasta enemmän kuin mieheni, mutta en tästä hänen kanssaan keskustele). Kevyt perheneuvolakonsultaatio ei enää häntä auta. Mieheni kieltää tällä hetkellä täysin avuntarpeensa, mutta on kyllä niin fiksu, että aidosti voi terapeutin kanssa keskustella ja jopa hakeutua tämän ohjauksesta järeämpään hoitoon. Ja jos mieheni löytää itsestään bi/homomiehen, uskoisin että hän melko nopeasti on asian kanssa sinut. Luulen siis näin.
Nyt kysyisinkin, mistä voisin löytää lisää tietoa/infoa tähän meidän tilanteeseen? Siis tilanteeseen, jossa heteroelämää viettänyt mies alkaa aikuisena tutkiskella/kipuilla seksuaalisuutensa kanssa?
Ja onko täällä ketään joka voisi kertoa vastaavasta tilanteesta omalta kohdaltaan?
Haluaisin kovasti tietoa, mutta en onnistunut googlettamaan mitään. Enkä keksinyt muuta paikkaa josta asiaa tiedustella.
Kiitän todella sydämestäni, jos joku pystyy auttamaan!