Elän pienessä kaupungissa ja seurustelen vakavasti, ainakin omalta kantiltani. Poikaystävääni en virallisesti tunne, eli kukaan ei tiedä meistä emmekä edes liiku normaalisti samoissa piireissä. Seurustelumme koostuukin lähinnä siitä että näemme toisen luona ja katsomme telkkaria tai pelataan jotain peliä tai jotain muuta... Tämä on käynyt vähän kerrassaan kaihertamaan suhdetta suhteellisen paljon koska tuntuu vaikealta seurustella ilman mitään sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa. Piinaavaa kun kaverit säälittelee että "sullekin pitäs nainen etsiä" ja "miten siekää et seurustele". Oikeastaan suhde on käynyt piinaavaksi, jos kaverit kyselee muualle ja on jo pojan kanssa sopinut viettävänsä illan yhdessä niin joutuu keksimään tekosyitä, ei voi käydä missään koska muutamat ihmiset liippaa vähä liian läheltä molempien lähipiiriä. Miten näitä hommia ratkotaan muuten ku tulemalla kaapista? se ei vaan nyt ole vaihtoehto, mulle ois mut poikakaveri ei pysty/uskalla.
Toinen mikä häiritsee on se että poikakaveri jauhaa jatkuvasti et "en mä varmaa oo homo" ja "en tiedä oikein". Kerran kysyin et kenen kans se näkee ittensä puolen vuoden päästä ja se ei osannu vastata. Oisitteko te jo jättäny tän jätkän? Monesti mun on tehnyt mieli sanoo et lähde ettii se nainen eläkä mulle mangu, mut en vaa pysty ku rakastan sitä. Vituttaa ku elämä ei vaa voi olla helppoa.
Toinen mikä häiritsee on se että poikakaveri jauhaa jatkuvasti et "en mä varmaa oo homo" ja "en tiedä oikein". Kerran kysyin et kenen kans se näkee ittensä puolen vuoden päästä ja se ei osannu vastata. Oisitteko te jo jättäny tän jätkän? Monesti mun on tehnyt mieli sanoo et lähde ettii se nainen eläkä mulle mangu, mut en vaa pysty ku rakastan sitä. Vituttaa ku elämä ei vaa voi olla helppoa.