Ongelma parisuhteessa. Apua kaivataan!

Moi

Olen seurustelenut yhden samaikäisen pojan kanssa jo 10kuukautta mutta valitettavasti suhde päätyi äkkiä siihen. Olen yrittänyt saada hänet takaisin jo n.1kk ajan tuloksetta. Suhteessamme oli alussa niin ihanaa. Ajan kuluessa aloimme riidellä useammin ja useammin jopa pikkuasioista, esim. miten hiuksiani on leikattu. Kesällä sain raivarin ja sanoin sille etten halua seurustella sen kanssa enää. Mutta en silloin oikeasti tarkoittanut, olin vaan väsynyt ja vihainen. Poikaystäväni suri silloin. Viikon kuluessa raivaritapauksesta päätimme yrittää vielä. Taas tuloksetta, kun poikaystäväni ihastui toiseen pojaan. Rakastamme toisiaamme edelleenkin paljon mutta hän on aina sanonut mulle "Tiedän 99% varmuudella ettei meillä (siis hän ja se uusi poika) toimisi. Meillä on kuitenkin 1% mahdollisuus ja haluan hyödyntää sitä. Jos palaan sun luoksesi, niin tämä ihastus häiritsee kokoajan meitä jos en kokeillut hänen kanssaan.".

Oon surenut jo kuukauden enkä tiedä mitä voin tehdä. Haluan oikeasti saada hänet takaisin. Pitääkö mun silti odottaa rauhallisesti vai ryhdistäydyä jotenkin? :(

Maailmassa riittää ihania ihmisiä. Älä sulje itseltäsi ovia syyttä suotta.

Mä olen samoilla linjoilla kuin JohnnyFinland, ei ainakaan tietoisesti kannata sulkea ovia odottaakseen jotain, joka ei ehkä koskaan tule. Ei tarvi tietoisesti ryhdistäytyäkään. Sä olet sinkku, elä niin. Jos löytyy joku toinen yhtä ihana johon olet rakastunut kun exäsi on valmis ryömimään takaisin, se olkoon hänen häviönsä. Jos kukaan ei tunnu yhtä ihanalta kuin hän, niin sittenhän olet yhä sinkku, kun hän palaa. Tai kunnes seuraava yhtä ihana löytyy.

Elä hetkessä. Muuta suunnitelmaa et sinkkuna tarvi. :)

martin2!

Näyttää siltä tekstisi perusteella, että tunnette toisianne kohtaan vetovoimaa, mutta käytännössä suhteessa eläminen on vaikeaa. Ajaudutte riitoihin.
Oletteko (oletko) valmis sellaiseen suhteeseen? Tahdotko hänet myös tällaisessa suhteessa. Näetkö suhteenne sellaisena kuin se on?
Jos tuo toinen haluaa kokeilla myös toista suhdetta, ei hän mitenkään voi haluta olla v a i n Sinun kanssasi. Myös riitanne kertovat suhteessa olevasta syvemmästä ristiriidasta. Huomioi tämä hänen osaltaan. Haluat siis hänet takaisin - onko se mahdollista ilman mitään ehtoja. Jo nykyisellään näyttäisi paluuseen liittyvän ehtoja, jotka eivät kunnioita Sinua.
Rakkaus ei katoa, suhde voi kadota.

If you love something, set it free. If it comes back to you, it's yours. If it doesn't, it never was. We do not possess anything in this world, least of all other people. We only imagine that we do. Our friends, our lovers, our spouses, even our children are not ours; they belong only to themselves. Possessive and controlling friendships and relationships can be as harmful as neglect.

Tänäpäivänä olen vieläkin surullinen sitä suhteesta.. Yritin monesti jättää exää rauhaan.. Mut kun tapasin toista kiva poikaa useita viikkoja, me vaan juteltiin ja poika vaikutti kivalta. Mun ex huomautti mulle ettei se uusi tyyppi sovikaan mulle ja vaikutti mustasukkaiselta vaikka hän seurustelee jo toisen kanssa. Mitä teen? Ajattelin kuitenki antaa kivan joululahjan hänelle ja jättää häntä rauhaan sen jälkeen.

Vermillion on oikeassa, jos hän palaa takaisin, hän on tarkoitettu mulle. Jos ei palaakaan niin ei tarkoitettu mulle.

Haluatko takaisin? Han on jo second hand kaytetty. Preveously enjoyed.

martin2 kirjoitti: "- - - jos hän palaa takaisin, hän on tarkoitettu mulle. Jos ei palaakaan niin ei tarkoitettu mulle."

Tuo kuulostaa jonkinlaiselta kohtalouskolta. Jos ihan oikeasti olet kohtalouskoinen, niin murehdit aivan turhaan mitä tekisit. Ennalta määrätty kohtalosihan toteutuu joka tapauksessa, teitpä mitä tahansa. Voit ajelehtia tilanteesta toiseen ja asiat tapahtuvat kuten niiden oli "tarkoitettu" tapahtuvan.

Eikö kuulostakin typerältä? Minusta ainakin.

Symboliikan ja sanontojen ymmärtämisestä toisin.. Suomeksi tuo Vermillionin sanonta: "Jos rakastat jotain, päästä se vapaaksi. Jos se palaa luoksesi, on se sinun ikuisesti, jos ei palaa, se ei koskaan sinun ollutkaan." Noin mä oon sen kuullut, ja se on hyvin sanottu. Musta se on kaunis ja taiteellinen lause, eikä sen kuulukaan kuvata maailmaa tieteellisen eksaktisti. Silti se ei ole huono.

Musta tuo vois tarkoittaa parisuhteessa vaikka mustasukkaisuuden turhuutta. Ei vahtiminen estä ketään pettämästä, jos se on mennäkseen vieraisiin, se menee. Itse asiassa uskon, että jos liian paljon vahtii, niin menee jo pelkästä vapaudenkaipuusta. Toi sanonta vapaaksi päästämisestä ja itselle kuulumisesta ei kuvaa musta kohtaloa, vaan sitä, että sillä vapaaksi lasketulla on oma elämä ja oma tahto jonka mukaan toimii, eikä sitä pidä riistää.

Sitä ei pidä väärinkäyttää silloin, kun on itse mokannut, eikä yrittänyt korjata asioita. Sen sijaan se on erittäin totta sitten, kun on itse jo tehnyt kaikkensa suhteen jatkumiselle ja toinen sanoo yhä ei. Painostamalla ja sitomalla se ei taatusti palaa vapaaehtoisesti. Pitää kääntä selkänsä, jotta antaa aidon mahdollisuuden selvittää tunteensa ja palata itse, vierelle, ei liekaan.

Ihan samoin kuin karkuun päässeen lemmikin kanssa. Remmistä karanneen koiran perään ei koskaan saa juosta, tai se turvallisuudentunteensa siivittämänä juoksee vielä kauemmas. Silloin mennään puun taakse piiloon hiljaa, ja kohta koira palaa etsimään ratkaisua sille, että jäikin äkkiä yksin. :D ..miehet.. No, ne toimii samoin, jos sillä vaan on luonasi hyvä olla. Jos ei ole, ei ole oikein vaatia jäämään. :)

Mä en ainakaan antaisi yhtään lahjaa. Kornia. Roikkuminen ja takertuminen tekee ihmisestä hölmön ja naurettavan, lapsellisen ja yksinkertaisen.

kesäpoika kirjoitti: "Toi sanonta vapaaksi päästämisestä ja itselle kuulumisesta ei kuvaa musta kohtaloa - - -"

Ei kuvaakaan. Sen sijaan Martin2:n tulkinnassa kohtalouskoa voi nähdä. Toivon totisesti, ettei Martin2 oikeasti usko, että jotkut ovat jotenkin ennalta määrätysti "tarkoitettu" toisilleen ja jotkut taas eivät. Kohtalousko ei vaikuta kovin hedelmälliseltä elämänasenteelta.

Martin2 on tällä haavaa immuuni hyville neuvoille. Sellaisiahan ihastuneet ihmiset ovat. Hänen on vielä jonkin aikaa paukutettava päätään betoniseinään huomatakseen, ettei siitä saa muuta kuin kuhmun. Tämä lienee omakohtaisesti tuttua varmaan kaikille elämää vähän enemmän nähneille. :)

"Maailmassa" ehkä riittää ihania ihmisiä, mutta mitenkähän on Suomessa? Tai Stadissa?