Ennakkoluuloja?

Vaikuttaako ulkonäkö asennoitumiseen kun tutustutaan uuteen ihmiseen? Oletko tutustunut ihmiseen joka "ulkomuodoltaan tai olemukseltaan" ei yleensä kuuluisi kaveripiiriin tai jopa seurustellut "tälläisen" :) kanssa? Millainen ihminen kolahtaa sinuun?

Tuntuu että itse olen juuri sellainen otus jonka ei kannata lähteä kuvaansa laittamaan treffipalstalle :D.
Olen seurustellut muutaman naisen kanssa ja omalta kohdalta voin sanoa että muutama on vienyt jalat alta kauneudellaan ja muutama reilulla huumorilla ja hyvällä asenteella. Viimeisin on kaunis ja samalla aaltopituudella huumorissa.
Luulen että olen voittanut monta ihmistä puolelleni olemalla avoin ja heittämällä niin typerää juttua ettei voi nauramatta katsoa ja se on tuonut paljon uusia ihmisiä elämääni. Mutta luulen että jos olisin jossain ja olisin hiljaa niin tuskin kukaan tulisi juttelemaan siis ulkonäön vuoksi. Pelottavaahan se on kun on lihava ja on lyhyet hiukset ja ihmiset pitävät äijänä vaikka sisältä on jotain ihan muuta. Minussa on vaan se huono puoli että saatan jutella missä vaan ja kenen kanssa vaan. Lääkärin vastaanotollakin saa hyvät keskustelut aikaan ja joskus kauppajonossa. Suomalaiset on liian jäyhää kansaa ja toivoisinkin että olisimme avoimempia kaiken erilaisen suhteen.

"Oletko tutustunut ihmiseen joka "ulkomuodoltaan tai olemukseltaan" ei yleensä kuuluisi kaveripiiriin tai jopa seurustellut "tälläisen" :) kanssa?"

Ei ulkonäöllä ole ainakaan minulle mitään merkitystä kaverisuhteissa. Siis valitseeko joku oikeasti kaverinsa ulkonäön perusteella? No jotkut teinit ehkä voivat näin tehdäkin, mutta eivät kai sentään aikuiset ihmiset?

Seurustelussa asia on tietty vähän eri. Jotta voisin ihastua, toisessa täytyy olla myös ulkoisesti jotain, joka kolahtaa. Mutta sitäkin on niin monenlaista. Se voi olla vaikka kauniit silmät tai ihana ääni, joka vie jalat alta. Usein käy myös niin, että rakkaus kaunistaa: toinen alkaa näyttää entistä kauniimmalta silloin, kun hänestä tulee itselle erityinen ihminen.

"Pelottavaahan se on kun on lihava ja on lyhyet hiukset ja ihmiset pitävät äijänä vaikka sisältä on jotain ihan muuta."

Jos koet sisäisen ja ulkoisen olemuksesi olevan ristiriidassa keskenään, mikset muuta ulkonäköäsi niin, että se vastaa enemmän sitä, mitä koet olevasi? Kaikkea ei tietenkään pysty muuttamaan, mutta kampausta on helppo vaihtaa ja painoakin pystyy pudottamaan.

"Minussa on vaan se huono puoli että saatan jutella missä vaan ja kenen kanssa vaan."

Ei se minusta ole huono puoli. Itse olen suht tyytyväinen ulkonäkööni, kauniiksikin on kehuttu, kuitenkin minun on vaikea mennä itse juttelemaan tuntemattomille, paitsi kännissä. Toivoisin olevani rohkeampi. Siksi minusta on vaan piristävää, jos joku tulee joskus juttelemaan minulle, vaikka sitten siellä kaupan kassajonossa.

Ei tietenkään seurustelukumppania valita ulkonäön perusteella, mutta kyllähän sitä usein on jonkinlainen mielikuva siitä, miltä näyttää, kuulostaa ja vaikuttaa ihminen, kehen voisi ihastua. Ja kyllä itselläni ainakin nämä mielikuvat ovat heittäneet kuperkeikkaa muutamankin kerran. Toisaalta viiden sentin päästä katsottaessa ja herkimmistä salaisuuksista kahdenkesken alasti avauduttaessa kukaan ei varmaan ole sama ihminen kuin yleisellä paikalla isossa porukassa tarkasteltuna, ja vaikkei siihen vaikkapa baarissa näkemäänsä ihmiseen olisi voinut kuvitellakaan ihastuvansa, voi tilanne saman ihmisen kanssa kahdenkesken olla toinen.
Ja kyllä se, mitä ihmisestä näkyy ulospäin, on kuitenkin merkittävä osa ihastumisessa ja rakastumisessa tai vaikkapa ihan ystävyyssuhteissa. Enkä nyt tarkoita sitä, miltä ihminen näyttää ulospäin, vaan sitä, mitä hän näyttää. Eleet, ilmeet, liikkeet, puhetyyli, se mistä puhuu, miten paljon puhuu ja milloin puhuu, ovat ainakin itselleni tärkeitä asioita, jotka määrittävät aluksi sen, miten suhtaudun toiseen ja myöhemmin sen, miten hyvin viihdyn hänen seurassaan. Osittain kiinnyn ihmisiin siis pinnallisten, fyysiseen olemukseen kuuluvien piirteiden takia, mutta come on, kuka ei?