Apua suhteeseen?
Olen elänyt yli vuoden suhteessa toisen miehen kanssa... Suhde oli melko riitaisa, joskus oli taas mukavaa. Loppua kohden tilanne alkoi muuttua kamalammaksi, olen 2 kertaa käynyt kundikaverini kimppuun enkä tiedä miks, kännissä kylläkin. Tappeluita syntyi tyhjästä joka päivä.
Eli, ongelma on siinä että kumpikin rakastaa toisiaan todella paljon, niin miten tällasta voi tapahtua. Voiko rakastaa liikaa tai jotain kun en tiedä enää mistään mitään?
Jostakin syystä olet turhautunut etkä saa vastakaikua tai sitten olet juoppohullu, jonka hulluus tulee ilmi kännissä. Alkoholi ei sovi nyt, koska te muuten tappelette ja/tai sinä saatat vahingoittaa " rakastamaasi" miestä. Kannattaa viheltää peli poikki! Suhde ei onnistu ellette mene molemmat A) hoitoon B) AA-kehoon c) kirkon perheasiainkeskukseen juttelemaan, mitä yhdessäololle kuuluu ja miten siitä selviää ilman viinaa, kun ei keksi muuta tekemistä yhdessä kuin juoda nuppi turvoksiin. Kun te ette kumminkaan tule tekemään yhtäkään edellämainitusta neuvosta eli puuttumista yksityisiin asioihinne- lopettakaa seurustelu tai muuttakaa edes erillenne. Apua saa, kun sitä nöyrtyy hakemaan tai sitten ei, koska nyt on heinäkuu.
Ottakaa muutamat "neuvoa antavat", kun mietitte, mitä teette jatkossa ;)
Öö... Kumpikaan ei juo alkoholia kun kerran kuussa, joten ei olla juoppoja!
Jäljelle jäävät sitten kohdat A ja C. Osaatko lukea?
Mikäs vittu sun pinnaas kiristää!?
Kyllä se taitaa olla joku muu kuin Enter, jonka pinnaa kiristää :D
Jos suhteen kommunikointia hoidetaan härmäläisellä viittomakielellä, on suhteessa todellakin jotain pahasti vialla. Ristiriidat " milloin mistäkin syystä" eivät myöskään lupaile kovin hyvää. Rakkauden ja ihastumisen väli on käsittämättömän moninainen ja häilyvä. Rakkautta ei suinkaan ole mätkiä luuvitosella toista naamaan (vaikka kuinka sanotaan, että rakkaudesta se hevonenkin potkii...) - enemmänkin minusta tuo kuulosta ihan perusongelmilta kommunikoinnissa, toisen arvostuksessa ja kunnioituksessa ja vastaavissa seikoissa.
Ihan samaa suosittelen kuin toisetkin: ammattilaisten kanssa keskustelemaan - yhdessä. Sitä ennen tietysti voi ja kannattaa yrittää käydä yhdessä läpi tilanteet, missä toisella kilahtaa ja miksi. Syy ei aina ole siinä toisessa...
Meillä jokaisella on erilaisia toiveita, haaveita, ennakkoluuloja ja odotuksia rakkaimmastamme, ja kun ne eivät täyty, purkautuu pettymys milloin minkäkinlaisena reaktiona - esimerkiksi nyrkiniskuina humalassa.
Jos tänne kirjoittaa ja kyselee apua, kannattaa olla ottamatta kilareita siitä, mitä täällä kommentoidaan, sillä uskoisin jokaisen kommentoijan olevan kuitenkin tosissaan neuvojensa suhteen - nöyryyttä hiemnan siihen ongelmien selvittelyyn, sillä ylimielisellä asenteella ne eivät ainakaan parannu.
terveisin -arkadas-
viidettä vuotta riidattomassa suhtessa (ei se väärin ole!)
"Rakkautta ei suinkaan ole mätkiä luuvitosella toista naamaan"
No ei, mutta ei se sitä välttämättä poiskaan sulje. Suunnilleen yhtä rakentava kommentti kuin jos sanoa alkoholistille "jos rakastaisit, et joisi". Jos on heikkohermoinen ja helposti primitiivireaktioihin taipuvainen niin jonkun rakastaminen ei välttämättä poista noita epäsosiaalisia ominaisuuksia. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Rakkauden osoitus voi olla vaikka ero kun ei halua satuttaa toista. (Ja tämä ei siis ollut mikään neuvo ketjun aloittalle vaan yleinen huomautus siitä, että rakkaus ei ole mikään kaikki huonot tavat ja reagointimallit parantava asia vaan pitkälti niistä irrallinen psyyken osa.)
No voi teitä.
On toki valitettavaa jos suhteessa ilmenee fyysistä tai henkistä väkivaltaa, alkoholin kanssa tai ilman. MUTTA missä kohtaa ilmeni että asianosaiset henkilöt ovat yltiö-agressiivisia tahi alkoholisteja? Onko joka asia tulkittava aina siten, että saa suhtautua alentuvasti ja mainostaa omaa ylivoimasita persoonallisuuttaan ja parisuhdettaan? (No on tietysti ja etenkin tällä forumilla)
Mitä threadin alkupäässä erään nimimerkin tölväyksiin tulee, niin vaikuttimena lienee hänen oma vastentahtoinen sinkkuelämänsä ilman suhteenpoikasen poikastakaan, mitä hän on ruikuttanut omassa blogissaankin.
Asiaan, en tosin väitä tietäväni kaikkea kiveenkirjoitetun tarkasti kuten muut. Riitely on kinkkinen taidemuoto, jossa on puolia ja puolia. Siihen voivat vaikuttaa ainakin
- epävarmuus suhteen kestävyydestä
- jokin tai jotkin seikat toisen persoonallisuudessa tai milipiteissä joita ei voi hyväksyä
(nimimerkillä "rasistin kanssa riiannut", älkää kysykö miksi niin kävi, tein suhteesta tietysti lopun)
- likasanko-efekti, eli kaikki mikä stressaa tai on pielessä oman elämän muilla alueilla puretaan partneriin
(exä harjoitti tätä)
- liian suuret odotukset/vaatimukset partnerin persoonalta ja ylikriittisyys tätä kohtaan
Myös rakkaus on yksi perkele, josta ei useinkaan ota pirukaan selvää. Uskoisin että olisi hyvä pitää taukoa suhteesta, mutta pysytellä kuitenkin yhteydessä. Jos sitä rakkautta oikeasti on, niin se tuo takaisin yhteen.
Lopetan LeelianLepotuoli-trippini tähän. Tuo neuvoni voi hyvin olla aivan perseestä ja annan täyden vapauden olla noudattamatta.
Jokaiseen terveeseen ihmissuhteeseen kuuluu väkivalta.
Minusta rakkaus ja väkivalta eivät ole synonyymejä. Jos kirjoittaa, että tappeluja syntyi tyhjästä eikä enää tiedä mistään mitään ( eli mitä tekee ja minkä vuoksi? ). Minusta se viittaa jonkinlaiseen kykenemättömyyteen kontrolloida omia impulssejaan. Olisiko aika mennä oikeasti tarkistuttamaan päänsä? Jos haluaa ottaa turpaan joka päivä, niin mahdollistuuko toisen väkivaltainen käyttäytyminen? Jos on vaarallinen itselleen tai muille, voi olla aiheellista soittaa poliisi paikalle.
Ihan sama mulle.
"Jokaiseen terveeseen ihmissuhteeseen kuuluu väkivalta."
Ei kuulu.
Mutta jos vuosia elää nyrkin ja hellan välissä, tai jatkuvasti törmäilee kaapinoviin, sitä voi alkaa pitämään normaalina.