Homon parasystävä?

Olen joskus kuullut sanonnan "naisen parasystävä on homo" mutta onko nainen homon parasystävä? Mun ystävä/kaveripiiriin kuuluu pelkästään heteronaisia ja olen huomannut et aina kun niille pitäisi päästä puhumaan aikaa ei tunnu löytyvän mutta kyllä sillon juostaan kertomaan murheet kun niiden elämässä jotain tapahtuu. Olenko valinnut ystävät/kaverit väärin vai ajatteleeko heteronaiset pelkästään omaa napaansa?
Liekö kysymysten "onko homo naisen paras ystävä" / "onko homon paras ystävä nainen" sisällä piilotettuna oletus, että nainen tarkoittaa nimenomaan, vain ja ainoastaan heteronaista? Kokeilepa ei-heteronaisia ystäväroolissa ja tee vertailua ;). Ei niin että osaisin nyt sanoa, onko heterouden ja ei-heterouden välillä siinä mitään isompaa eroa... kunhan arvailen.
Juuri sitä vähän yritän viitata koska on vaan kokemuksia heteronaisista. Tässä tullut jo mieleen et pitäis kait koko ystäväpiiri vaihtaa uusiksi :) jos heitä voi enään ystäväksi kutsuu.
moi, joo ihan oikeassa olet. oudoksuttaakin tuo ns." naiset ymmärtävät homoja luulo". naiset eivät ymmärrä homoja vaan miehet, se on ihan totta. siis en erottele nyt homoja tai heteroita, mutta miehet ovat ehdottomasti inhimillisempiä. naiset pyörivät kuvioissa niin kauan kuin siitä heille on hyötyä.....onhan homomaailma aika jännä! eivät he kuitenkaan mitään ystäviä välttämättä ole (siis tämä on yleistys). naisten asenne on usein hyvinkin kilpaileva ja halventava, "se on vain homo". no, jokainen miettiköön mitä haluaa, minulla nämä ovat omat kokemukseni ja elämäni suurimmat ongelmat ovat naisten aiheuttamia tavalla tai toisella. nuo tapaukset kuuluvat työkuvioihin ja olen usein miettinyt mm. armeijassa sanontaa "kaveria ei jätetä" ja se on niin, siis miesten välillä, tuo sanonta tässä yhteydessä ei nyt sitten taas liity millään tavalla jättämiseen vaan solidaarisuuteen. nainen voi olla jopa onnensa kukkuloilla jos kaveristaan pääsee eroon tai voi tuntea sen "paremmuuden tunteen" toista naista tai homoa kohtaan. nyt riittää.....mukavaa kesää, myös kaikille naisille!
Karina tuossa mietti josko olisi eroa hetero- ja ei-heteronaisilla homon kaverina.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jaottelu aiheeton. Suhteissani naisiin yleensä ollut sekä aivan upeita, että ei-niin-upeita kokemuksia. Palautteena on tullut kommentti, että homomiehen ja naisen välinen suhde on tasavertaisempi kuin heteromiehen ja naisen välinen suhde. Tietenkin minua homomiehenä imartelee hyvä suhde naiseen. Tiedän sen karvastelevan joidenkin heteromiesten mieltä jopa siinä määrin, että on pitänyt joskus varautua väistelemään heilahtavaa nyrkkiä.

Tämän rinnalla voisi tietenkin tarkastella puolestaan heteromiehen ja homomiehen välistä suhdetta.

Mielestäni loppujen lopuksi on kysymys vain erilaisten ihmisten välisistä suhteista.
Minulla on ystävinä kaksi naista. Periaatteessa en siedä naisia, mutta noilla kahdella on -tai tuntuu olevan- muita ominaisuuksia jotka kompensoivat heidän naisena olemisensa.

Useimmiten ongelmana on se, että jostakin syystä nuo naiset rohkaistuvat kertomaan minulle asioitaan -ongelmistaan tms.- ja jotenkin osa vastuusta siirtyy aina minulle. Kumpikaan ei tiedä minun homoseksuaalisuudestani, eikä osaa edes epäillä sitä, mutta jotenkin olen sitten nössömpi(?) ja munattomampi(?) kuin heteromies, koska muijat uskoutuvat minulle ja odottavat saavansa apua.

Muut ystäväni ovat heteromiehiä ja heitä arvostan huomattavasti enemmän. Toisaalta uskoutuminen on kuvassa myös heidän kanssaan, mutta nyt se ei häiritse minua.

Kerran eräällä kaverilla oli ollut suussaan tulehdus jonka takia ei ollut kyennyt kivuilta syömään pariin päivään. Lopulta hän uskoutui minulle ja neuvoin hänet nopeasti lääkärille. Luulen että "nössöys" ja "munattomuus" tunkee läpi siinä määrin että minulle voi myöntää heikkoutensa.

Toisaalta heteromiehetkään eivät epäile minua homoksi ja useinkin kysytään että onko ketään naista varastossa tms.

Minulla on vain yksi hetero miespuolinen ystävä, joka tietää homoudestani, mutta jälkikäteen olen ajatellut että olisi parempi ettei hän tietäisi. Syynä siihen on että homoelämä on hänelle täysin vierasta ja joskus on vaivaannuttavaa kun hän väenvängällä pyrkii keskustelemaan homoasioita ollakseen huomaavainen.

Homoja minulla ei ole ystävinä enkä usko haluavanikaan. En arvosta monenknaan homon luonnetta, elämänkatsomusta tai mielipiteitä.

Bottom line. Minulle ainut oikea ystävä on heteromies.
Minä en ole koskaan pystynyt luomaan mitään pitkäaikaisia ja kestäviä ystävyyssuhteita, mutta ne ystävät, joita minulla on ollut, on ollut niin miehiä kuin naisiakin. Jos jotain jakaumaa lähtee hakemaan, niin valtaosa ystävistäni on ollut naisia. Tosin jakaumassakin on eroa eri elämänvaiheiden mukaan. Lukioaikana ystäväpiirini muodostui enimmäkseen naisista, mutta mukana pyöri myös miehiä (en tiedä oliko heteroita vaiko homoja), armeija-aikana ymmärrettävästi kaveripiirini muodostui miehistä (kaveripiiri siinä mielessä, että en koe olleeni missään ystävyyssuhteissa tuona aikana). Ammattikorkeakouluaikoina valtaosa ystävistäni oli miehiä, vaikka opiskelinkin naisvaltaisella alalla ja nyt, kun koulut on käyty, miesystävät ovat kaikonneet ja jäljellä on muutama naisystävä. Lisäksi minulla on aina pakonomainen tarve jakaa tuntemani ihmiset ystäviin, kavereihin ja tuttuihin. Minulle olisi terveintä sellainen asetelma, jossa olisi niin mies-kuin naisystäviä, heteromiehet ovat jollain tapaa turvallisempia ystäviä kuin homomiehet. Monesti homomiehen kanssa minulla on vain vähän yhteistä.
Ei muuten aina tarvitse olla edes ystävät, että nainen voi siirtää dilemmojaan mieshenkilön vastuulle.

Meninpä kerran pubiin naispuolisen työtoverin kanssa, jota en ollut tavannut koskaan aiemmin. Seuraavina viikkoina tämä tuntui olevan tavallista hanakampi pitämään yhteyttä ja voivotteli oloaan, mihin opastin ja neuvoin puoliteholla. Nainen sai sitten hermoromahduksen ja lähti koko työpaikasta, eikä minun tarvinnut enää huolehtia hänestä.

Kuulostaa tietenkin ihan -hyiiik!- tunteettomalta ja -byääh!- kovalta, mutta sitä se oikeastaan onkin. En osaa repiä persettäni tuikituntemattoman ihmisen takia joka on lisäksi nainen. Miehen kanssa asia voisi olla toisin.
  • 9 / 21
  • MutantBlob
  • 9.7.2007 11:31
Minulla on yleensä ollut sellainen ongelma että MIEHET tulevat valittamaan minulle surujansa...:)
Kyllä naispuolisetystävänikin valittavat, mutta silloin kyse on yleensä "kummalla on surkeampi elämä"-kilpailusta...
Toisaalta lähes kaikki tuntemani hetero-miehet ovat luonteeltaan aika avoimia ja tunteellisia kun taas kaikki tuntemani hetero-naiset ovat
aika raisuja.
Taas tälläinen off-topic minulta.
Höh, liiallinen itsekeskeisyys on luonteenpiirre, ei se liity sukupuoleen eikä seksuaalisuuteen. Minulla on monta ihanaa heteronaisystävää, muutamia ikäviä tapauksiakin olen kyllä kohdannut elämäni varrella. Jotenkin luulisi seksuaalivähemmistöön kuuluvien osaavan välttää paremmin tarpeetonta yleistämistä, koska mehän joudumme valitettavan usein olemaan turhien yleistysten ja ennakkoluulojen kohteina.

Sinulla Kaitsu on ollut vaan huonoa tuuria. Toivottavasti löydät ajan mittaan myös kunnon ystäviä!
Kun nainen ystävystyy homon kanssa, joutuu hän pärjäämään ihan omilla aivoillaan. Ei siis pysty mitenkään hyödyntämään naiseuden suomia avuja. Toiset siinä onnistuvat paremmin, toiset huonommin. Mikäli itsetunto rakentuu sen pelkän naiseuden varaan, niin silloin yleensä huonommin.
mulla on ratkaisu teidän naishuoliin: tutustukaa bi naisiin! yhdistyy sitten molempien hyvät puolet ;)
mutta vakavasti, eikö ystävyyden pitäisi olla muutakin kuin huolien jakamista? silloin kun olin sinkkuna, lähes poikkeuksetta kun alkoi jonkun sinkku heteromiehen kanssa löytymään jotain yhteistä, äijä oletti että olisin mahdollinen seurustelu tai edes seksi kumppani. Homomiesten ja heteronaisten kanssa tätä ongelmaa ei ole.
Moi,

eiköhän homomiesten ja naisten välisen ystävyyden helppous perustu siihen, ettei siinä ole mukana mitään eroottisia tai ainakaan seksuaalisia jännitteitä. Ei tarvitse miettiä lähtisikö tuo sankyyn tai eihän tuo vain yritä iskeä. Olen ymmärtänyt, että varsinkin naisista on mukava hengailla sellaisten miesten kanssa, joiden ei tarvitse pelätä yrittävän alkaa lääppiä.

Homona sitten? Joskus muinoin oli vähän tylsää, kun jotkut leidit ei millään suostuneet uskomaan, että olen homo ja että en todellakaan halua seksiä heidän kanssaan. Toisaalta heteronaisten kanssa on ihan kiva katselle ja puhua miehistä! Lasbojen kanssa taas voi aina puhua gay-politiikkaa.

Homomiesten kesken on monesti ystävyttää häiritseviä eroottisia latauksia. Heteromiehiä taas monesti homot pelottaa: "yrittääköhän tuo jotain."

Vakavasti en suostu uskomaan, että ihmisten luonteenpiirteen merkittävästi riippuisivat sukupuolesta tai suunatutumisesta. Mun ystävät on jakautuneet aika tasaisesti kaikkiin neljään kategoriaan.

Krister
"En osaa repiä persettäni tuikituntemattoman ihmisen takia joka on lisäksi nainen. Miehen kanssa asia voisi olla toisin."

Erikoista, että homolla, jonka luulisi olevan tottunut ajamaan ihmisten tasa-arvoa, on pokkaa sanoa naisten olevan miehiä arvottomampia. Kommentti kuulostaa varsin sovinistiselta. naiseus rinnastetaan ikäväksi, ihmistä alentavaksi ominaisuudeksi, samoin kuin homous usein. Naisten takia ei "persettä tarvitse repiä", mutta asian laita muuttu, jos kyseessä on mies.
Vrt. homofobisuus. Luulisi että omasta kokemuksesta lähtevä syrjintää vastaan kamppailu auttaisi avartamaan suhtautumista myös muita syrjintää osakseen saavia kohtaan. Kuinka homo voi vaatia tasa-arvoista suhtautumista heteroihiin nähden, jos hän ei itse pidä naisten ja miesten tasa-arvon ajamista tärkeänä. Tasavertaisuuden tulisi olla itseisarvo. ei pelkästään hlbti-väen ja heterojen yleensä ihmiseten välinen tasa-arvo.
Pahoittelen, jos tuli ladottua ylifeministinen teksti, mutta ko. henkilön kommentit särähtivät korvaan. En yleensä pilkunviilaa, mutta nyt tuli tehtyä näin. :)
Wenyalle toteaisin, että kaikki (homotkaan) eivät ajattele ihmissuhteitaan tasa-arvon näkökulmasta, vaan nimenomaan siitä näkökulmasta, miltä jonkun ihmisen olemassaolo henkilökohtaisesti tuntuu. Kaikilla (homoillakaan) syrjinnän vastainen ja ns. tasa-arvoa edistävä työ eivät ole oman intressilistan kärjessä. Joidenkin selviytymisstrategiana voi olla mukautuminen vallitsevaan tilanteeseen ja/tai oman paikkansa ottaminen omilla ehdoillaan.