HIV:stä

Hei kaikki.

Olen joutunut vähän hankalaan tilanteeseen. Olen saanut tietooni että poikaystäväni on testattu olevan hiv+, minulle hän ei kuitenkaan halua sitä sanoa, vaikka olen kysynyt. Olemme puhuneet aikaisemmin asiasta ja molemmat olleet sitä mieltä että jos niin olisi se ei tulisi muuttamaan sitä mitä meidän välillä on. Olemme olleet yhdessä useamman vuoden.

Nyt kuitenkin hän on muuttunut aika etäiseksi minua kohtaan ja tuottaa hankaluuksia keskustella monesta asiasta. Seksiä hän ei ole halunnut kanssani testin jälkeen. Kenelläkään ei varmasti ole mitään valmiita vastauksia miten pitäisi mennä eteenpäin, mutta ehkä jotain hyötyä olisi kuulla muiden mielipiteitä.

Tiedän että asiasta on varmasti hankala puhua, ja se puhuminen saattaa olla helpompaa jollekin muulle kuin läheiselle..

Hei Niclas

"Olet saanut tietoosi" särähti silmiini. Etkö tiedä varmasti? Ettekö pysty puhumaan sen vertaa? Ahdistuminen ei auta, puhua pitää, tarvittaessa muiden kanssa ja pian.

Tiedän varmasti. Suomi ei ole minun ensimmäinen kieli joten joskus tulee hankaluus muotoilla asioita...

Pystymme puhumaan, mutta tämän jälkeen minusta vaikuttaa etta hänelle on tullut asenne että millään ei ole mitään väliä ja hän haluaa sulketua itsensä eikä antaa mitään ulos minulle.
Törmäsin yhteiseen ystävään joka sanoi aivan sama, että mikään ei oikein tunnu kiinnostavan bf:ni ja häntä on todella vaikeaa tavoittaa.

Tietäisi vaan jonkun keinon millä sen kuoren voisi murtaa...

Ehkä ensimmäiseksi olisi parasta yrittää saada poikaystäväsi elämänhalu takaisin. Hiv:inhän on olemassa lääkitys, jolla voidaan estää Hiv:in eteneminen AIDS:iin ja tätä kautta pidentää elinikää. Hiv ei siis nykyisillä lääkkeillä ole enää samanlainen "kuolemantuomio" kuin aiemmin, vaikka itse virus ei kehosta häviäkään. Vertaistuki, lisätiedot jne. ovat tässä varmasti aluksi parhaaksi avuksi. Kannattaa tutustua esim. Aids-tukikeskuksen sivuihin:http://www.aidstukikeskus.fi

Ehkä asiasta on helpompi keskustella, kun sen on ensin itse hyväksynyt ja päättänyt elää elämäänsä tartunnasta huolimatta. Paljon tukea hän tulee varmasti tarvitsemaan asiaa käsitellessään, joten on hyvä, että hänellä on joku rinnallaan. Voimia teille molemmille!

Taitaa se teidänkin seurustelu olla ohi, siltä vaikuttaa. Suhteen 1 peruspilari on rehellisyys ja luottamus. Jos se menee, ei edellytyksiä jatkoon ole, vaan tulee riitoja. Mikset voi kertoa, mitä olet saanut tietää, kun kerran tiedät sen varmasti?

Sun täytyy viedä bf jonnekin hoitoon( ehdottaa sitä), koska sillä vaikuttaisi olevan jnkl kriisi. Helpommin ehkä saada tukihenkilö, jos sellaisia on Positiiviset yhdistyksellä. Ei voi tietää yhtään, mitä ajatusmaailmassa liikkuu, koska hän on sulkeutunut.

Tietenkin herää kysymys, mistä hän on sen saanut, koska sulla ei ole tautia.

Hiv vaikuttaa suhteeseen monella tavalla, vaikka ei sitä haluaisi ja on turhaa teeskennellä, ettei mikään tulisi muuttumaan, kuten on jo käynyt: olette etääntyneet toisistanne.

Joo, olen tässä yrittänyt etsiä tieto ja ollaan puhuttu jonkun verran asiasta... ainakin on alku johonkin suuntaan nyt.
En mä sitä sano että asiat ei muutu, jos nyt tässä pääse johonkin suuntaan tai alkuun oli se suunta mikä hyvänsä niin olisi hyvä.
Lähinnä se ongelma on että jotenkin jos pääsisi hänen päänsä sisään ja löydettyä sen mistä sen hoidon hakee.
Mua on ainakin itseäni jotenkin auttanut se että olen jutellut asiasta ystävän kanssa joka on myös +

kaipa tää tästä, suuntaan tai toiseen..

On sellainenkin asia, jota en tiedä, mutta tuli mieleeni, että suhde muuttuu( tai voi muuttua) hoivaamissuhteeksi, jossa sairaus värittää kaikkea, joten vain toisen tarpeet siirtyvät elämän keskiöön. On hienoa että haluaa auttaa ja välittää, mutta voisiko sitä elää niin, että henkilö on itse vastuussa oman sairautensa hoidosta.

Eihän sitä voi unohtaakaan, kun näkee lääkkeen ottamiset joka päivä, jos asuu yhdessä.