Mielipiteitä kaivataan:Olenko oikeassa paikassa?

Tulen piakkoin 15 ja olen miettinyt paljon omaan identiteettiini liityviä asioita. Tällä hetkellä käsittelyn alla on seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen. Kun ensimmäistä kertaa kuulin siitä mahdollisuudesta, että ihminen voi olla heteron sijaan jotakin muuta, päätin,että oli seksuaalinen suuntautumiseni millainen tahansa hyväksyisin sen sellaisenaan, enkä välittäisi muiden mielipiteistä.

Olen ihastunut suunnilleen saman ikäiseen tyttöön ja kun hän on lähistöllä minulla kuplii sisälläni pieni jännitys, mutta minun on hänen lähellään 95% hyvä olla (ja se 5% on sitä pientä jännitystä).Tajusin ihastuneeni häneen about 4 ja 1/2 kuukautta sitten, enkä tiedä onko hänellä poikaystävää. Minun on monesti tehnyt mieli hyväillä ja suudella häntä, mutta uskallus rakkauden tunnustamiseen ei ole riittänyt. Hänellä on myös vakiopaikka päiväunissani. Suora lainaus terveystiedonkirjastani: "Lapsuuden ja nuoruuden ihastumiset samaa sukupuolta oleviin ystäviin eivät kerro lopullisesta seksuaalisesta suuntautumisesta." en tiedä tarkoittaako tämä ihastumiseni/rakastumiseni
minun olevan lesbo.

Pojat eivät ole koskaan kiinnostaneet minua mitenkään seksuuaalisesti.Olen kyllä pussannut poikaa suulle, mutta se tapahtui kuudennella luokalla yksissä bileissä ns. "venäläisessä postissa" ,jutussa oli mukana "sosiaaliset paineet" ja koska olin saapunut tähän luokkaan vasta vähän aikaa sitten minulla oli myös tietynlainen näyttämisenhalu. Tämä teiniromantiikan unohtumattoman upeaksi ylistämä ensisuudelma tuntui kuin olisi nuollut märkää kaksinkerrointaitettua kumisaappaanvartta ja jos saisin valita uudestaan, en tekisi sitä.

Olen miettinyt suutelemista enemmänkin ja minulla on aina silloin tällöin vertailen vastaan tulijoiden suukappaleita ja arvioinut niitä hiljaa syvän mielen syövereissä ja tullut siihen tulokseen, että pidän enmmän naisten kuin miesten suista. Naisten suut ovat kauniin punertavia, pehmeitä ja aistikkaita, miesten suut tuntuvat minusta nenän ja leuan väliin karvattomalle alueelle halkaistulta kololta. Myös fantasiat seksitä naisen kanssa tuntuvat helliltä ja läheisiltä, ja minua pelottaa ja inhottaa ajatus peniksestä sisälläni. Minulla taitaa siis olla diagnosoimaton heteroseksi- ja yhdyntäfobia..........

Viimeinen mietityttävä asia tääsä jutussa on se, että tarvitsenko ensimmäisen tyttöystävän, voidakseni tulla kaapista ulos. Minua ärsyttää seuraava ominaisuus vanhemmissani:
Minulla ei siis ole koskaan ollut poikaystävää, eikä muutakaan peliä miesväen kanssa, vanhempani vertailevat minua jatkuvasti sukulaistyttöihin ja ystäväpiirien tytteleihin ja tuontuosta heittelevät mielipiteitään tyyliin: "Ai sinä oletkin ruvennut laittamaan hiuksiasi aamuisin, taitaa sinulla olla joku poika näköpiirissäsi." tai "Jaahas sitä oltiin ulkona seitsemään asti, mihinkäs saattajasi jäi?" Lisäksi jokaisen yläasteaikaisenluokkakuvan saapuessa vanhempani ovat sanoneet "No näytäs nyt kenestä pojasta sä tykkäät" tai " Kukas noista on kaikkein söpöin?" kun olen sanonut etten tykkä niistä kenestäkään ja ettei kuvassa ole söpöjä tyyppejä, he ovat vängänneet saada tietää ja minun oli käytännössä katsoen pakko osoittaa sieltä "se luokan kaikkein söpöin poika".

Nyt olisi todella kivaa kuulla teidän mielipiteitä mietteisiini ja tarkennan mielelläni epäselväksi jääneitä kohtia.....

Suur kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea vuodatukseni ja kolminkertaiset kiitokset niille jotka siihen vastasivat
  • 2 / 6
  • tyttönen_
  • 1.5.2007 13:23
Hei!
Ainakin vanhempasi kuulostavat rennoilta, sillä tekstistä ainakin välittyy, että teillä pystytään puhumaan tollaisista asioista, siis poikien ja tyttöjen välisistä suhteista rennosti. Omassa kodissani se on aina ollut niin että seurustelujutuista ei puhuta ääneen, niin kaapista ulos tuleminen voi olla erittäin kiusallinen ja vaikea homma. Sulla on kuitenkin asiat mun mielestä hiukan paremmin, kun jos teillä kotona puhutaan noinkin avoimesti suhteista, niin sun on varmaan helpompi sitten kertoa sun vanhemmille, jos ne ei oo mitenkään hirveen tuomitsevia, vai? Ite ainakin kerron sitten, kun oon jo pidemmän aikaa seurustellut jonkun tytön kanssa, että on sitten kanssa joku jonka tuoda näytille. Mutta se on kyllä ihan normaalia että murrosiässä ihastuu johonkin samaa sukupuolta olevaan, joskus voi jopa olla niinkin että luulee olevansa ihastunut johonkin, mutta todellisuudessa enemmänkin kadehtii ja ihailee sitä toista, ja haluaisi olla se toinen, eikä sen toisen kanssa.
Mutta sinuna olisin varovainen sen tytön suhteen. Koska jos se on hetero, niin se ei varmasti vastaa sun tunteisiin ja teidän välit saattaa vaikeutua tosi paljon, joten mieti tarkkaan sanotko sille mitään / ennen kuin sanot...
Mutta hyvä kuitenkin, kuten tossa alussa sanoit että:"päätin,että oli seksuaalinen suuntautumiseni millainen tahansa hyväksyisin sen sellaisenaan, enkä välittäisi muiden mielipiteistä." Koska mikään tai kenenkään hyväksyntä ei ole niin tärkeä, kuin oma. Niin kauan kun sä hyväksyt ittes sellasena kuin sä olet, myös muiden on helpompi hyväksyä sut. Joten ole ihmeessä ylpeä siitä mitä olet. Toivottavasti musta oli ees hiukan apua! Hyvää vappua!
  • 3 / 6
  • Alchemy
  • 1.5.2007 21:32
Hei!
Olen samaa mieltä tyttösen kanssa, että nuorena helposti sekoittaa ystävyyden ja ihastumisen, ja tuo on yleensä se ikä jolloin etsitään omaa seksuaalisuuttaan. Kannattaa antaa itselleen aikaa. Itse olen ollut koko lyhyn elämäni hyvin ulalla omasta seksuaalisuudestani. En oikein koskaan ole tuntenut mitään vetoa poikiin, mutta vähän aikaa sitten seurustelinkin pojan kanssa. Silloin tajusin, että kiinnostukseni oli täysin henkinen ja olin sekoittanut ihastumisen ja ystävyyden. Kun se suhde loppui uskalsin todella sanoa olevani lesbo. En tietenkään koeta sanoa, että sinun pitäisi pitäisi kokeeksi seurustella pojan kanssa, mutta että nuorena on hyvä pitää kaikki ovet auki.
  • 4 / 6
  • Talvitie
  • 2.5.2007 9:13
Hei~
Itse ainakin tarkastelisin asioita pidemmälle ja mahdollisesti kertoisin vanhemmilleni asiasta vasta, kun tietäisin enemmän siitä, mitä haluan. Riippuen tietysti vanhemmista, sillä meilläkin kotona on aina ollut vähän sellaista, että on kyselty, milloin sitä tuodaan poikia kotiin. Mutta kun saivat oikeastaan vahingossa ja vähän vääriä teitä kuulla, että seurustelen tytön kanssa, ei tätä hyväksytty, ainakaan isäni puolelta ollenkaan. En olisi itse uskonut, että vanhempani olisivat olleet niin jyrkkiä asian kanssa, mutta minkäs teet. Olen nyt ollut yhdessä tyttöni kanssa 8kk ja olemme edelleen, vaikka vanhemmilleni sitten sanoimme, että olemme vain kavereita.
Itse kadotin viestini pointin jo mutta... Kannattaa tosiaan pitää kaikki tiet avoinna, eikä sulkea esim. bi seksuaalisuuden mahdollisuutta pois. Toivottavasti asiat selviävät sinulle jossain vaiheessa, se voi viedä aikaakin. ^^ Ja jos kerrot vanhemmillesi, toivottavasti se otetaan teillä hyvin~
  • 5 / 6
  • sarita
  • 2.5.2007 18:30
Hei vaan!
Olet vielä nuori, ja minusta(kin) sinun ehkä olisi hyvä vielä katsoa ja tutustua sekä tyttöihin että poikiin - eikä vain seksuaalisesti - vaan myös ihan kaverimielessä. Kirjoituksestasi huomaa kyllä että olet ajatellut näitä asioita aivan tosissasi, mutta uskoisin silti että sinun kannattaisi odottaa vielä vähän aikaa.
Mietin tässä mitä itse ajattelisin jos 14.v poikani tulisi kertomaan minulle olevansa bi-tai homoseksuaali, ja luulisin että antaisin hänelle samanlaisia neuvoja, en tosin myöskään menisi väittämään hänen olevan täysin väärässä, tai sanoisi ettei hän tiedä tästä asiasta vielä mitään, koska minusta tuntuu että tänä päivänä nuoret tietävät aika paljon seksistä. Sekä sen eri muodoista.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja toivottavasti jaksaisit vielä odottaa ja katsoa.... toivoo tämmöinen "vanha viiskymppinen äiti"
  • 6 / 6
  • Wenya
  • 28.10.2007 0:48
Minulle koulussa (se vähä mitä nyt lesbouden/homouden/muun mahdollisuuksista puhuttiin) jäi tosi vahvasti sellainen mielikuva, että on tosi yleistä jos jossakin vaiheessa ihastuu omaan sukupuoleen, vaikkei se tarkioittaiskaan muuta kuin juuri tota edellä mainittua ihailua ja halua olla ihailujen kohde enemmänkin kuin tämän kanssa. No, melkein kolme vuotta vakavissani uskottelin itselleni, että elän juuri tällaista "vaihetta", joka menee kyllä kohta ohi, ja suljin täysin muun, kuin heterouden mahdollisuuden pois, ja odottelin tätä "oikeanlaisten" tunteiden esiintuloa.
vaikka nuorena seksuaalisuus elää ja kehittyy, uskaltaisin kyllä sanoa, että kannattaisi ottaa itsensä ja tunteensa aika tosissaan, eri asia miten niiden pohjalta sitten toimii.