Mielipiteitä Dtm:n yläkerran remontista
Koska tuo toinen remonttia koskeva keskustelu keskittyy johonkin ihan muuhun kuin remonttiin, haluaisin aloittaa uuden keskustelun.
Itse olen yllättynyt muutoksen suuruudesta. Vaikka kaikki ei tunnu vieläkään olevan valmista, haluan jotenkin nähdä mihin on pyritty.
Ei tunnu yhtään siltä että kävelisi vanhaan yläkertaan. Ikkunapäädyn sohvaryhmä on todella kutsuva ja loungemainen. Baari on myös vaikuttava. Lukuisat yksityiskohdat ja ratkaisut poikkeavat kovasti siitä mitä baareissa on totuttu näkemään. Kokonaisuudesta on tulossa hyvällä tavalla uudenlainen ravintola. Jo pelkästään yrittämisestä ja rohkeudesta tulee hyvä mieli.
Mitä olette mieltä?
Mikä hyvää, mikä huonoa?
Täytynee käydä tutustumassa sitten kun paikka lopulta on valmis. Keskeneräisen työn arvosteleminen on hyvin houkuttelevaa mutta ei kovin antoisaa. Ainakin sitä on perusteellisesti ja hartaasti rakennettu.
Tähän asti kantautuneiden tiedonjyvästen perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta. Toivottavasti sinne tulee myös jotain ohjelmaa/tapahtumia, ettei paikka pääse nuokahtamaan alkuinnostuksen jälkeen.
Minä olen samaa mieltä "keskeneräistä työtä ei saa näyttää herroille eikä hulluille eikä homoille" ...sanotaan
ainoa mitä itse toivon "johdolta"pitäkää aikataulut SELVINÄ,
on turha hoppuilla jos on "kakki pöksyissä"ja aika kortilla
kaikkein tärkeintä on se mitä "asiaksa näkee ENSINMÄISELLÄ KERRALLA"
jos homma on puolitiessä niin siinä sitä selvitellään sit puolivuotta
että se ja.. ja se ja se puuttui ja se ei olut vielä valmias..
asiakasta se ei kiinnosta vaan se MIKÄ ON VALMIS!
Antakaamme työmiehille siis rauha ja avataan sitten kun on valmis VIIMEISTÄ PIIRTOA MYÖREN,
näin vältytään monelta ikävältä harmilta
itsekkin pihalla pitkään odetelut sitten poistunut kylmissäni ja palattuani seuraavana torstaina katsastaan paikka oli se taas kiinni...kuulema remontti vaikka avajaiset oli viikko sitten...
eli jospa Praidiin saisiavat?
Ja se mitä tulee henkilökuntaan perustuu vain siihen CITY LEHDEN palkintoon,valitettavasti sitä ei voi yleistää,mutta se onkin jo "vanhaa tietoo"jokainen pitää leivästä kiinni toiset lujemmin toiset heikommin.
Kannattaa muistaa että monta on mieltä,ja hoppeleilla vielä enemmän.
Aloittelin jo toisessa keskustelussa, mutta...
Pidin kovasti siitä, että tunnelmaa luoviin yksityiskohtiin oli panostettu. Yksi niistä on baaritiskin pöytien valoratkaisu; Elävät kelta-punaiset psykedeeliset kuviot tiskissä on mageet.
Pidin myös yläkerran tilaratkaisusta; Avaraa, mutta ei kuitenkaan hallimaista.
Keskellä oleva baaritiski on myös kiva. Asiakkaan ja DJ:n välisen kommunikaation kannalta DJ:n tuikkaaminen keskeiselle paikalle on vaihtoehto, mutta kuinka mahtaa onnistua DJ:lle tarpeellinen työrauha, kun selän takana hyörii baarijengi, ja lisäksi baarin yhteydessä olevalta DJ:ltä humalan yltyessä useampikin ihminen haluaa toivemusiikin lisäksi myös kurkunkostuketta.
Erityinen "vesitiivis" vaahtobileloossi on varmasti hyvä ratkaisu vaahtobileitä varten. Ei väärät kohdat kostu. Vaan mikä on kyseisen "leikkikehän" tarkoitus muulloin? Ehkä se selviää vielä...
Myönteistä on myös yläkerran hengityskelpoinen ilma. Voi olla, että viihdyn savuttomassa ilmassa paremmin, kun tietää, ettei päätä kivistä savun vuoksi aamulla. Kuuluisasta tupakkakoppi-vankilasta ei ole omakohtaisia kokemuksia, kun en polta.
Raikas ilma tuntuu hyvältä. Jotenkin olin ajatellut itse että ravintolatunnelma katoaa kun savu puuttuu. Se oli onneksi turha huoli.
Tuo tupakointikielto on näköjään joillekin vaikea noudatettava. Käsittääkseni tupakoivat ovat hyväksyneet järjestelyn ainakin periaatteessa ja suuremmitta rutinoitta. Se varsinainen uusi toimitamalli taitaakin olla vaikeampi oppia. Nousuhumalassa rööki vetäistään huuleen ihan vaistonvaraisesti. Röökipoliisina oleminen taitaa suurimmassa määrin olla asiakkaiden vastuulla. Henkilökuntaa ei tuohon hommaan taida riittää.
Nyt kun alhaalla saa vielä polttaa, on ilman laadussa valtava ero alakerran ja yläkerran välillä. Tilannetta vielä korostaa se, että osa tupakoivista tuleekin röökille kahvilaan.
Eilinen tungos oli oikein hauska. Ihmiset pakkautuu baariin ja tanssilattiall. Jos haluaa itselleen väljyyttä, voi sitten ihan vähän peruuttaa kiihkeimmän alueen ulkopuolelle.
Se kaakelihuone toimii kyllä yleisenä ihmetyksen aiheena. Uudet tulokkaat aina talutetaan pällistelemään tuota "porttia".
Nuori heteroystäväni oli käynyt jokin aika sitten bailaamassa remontoidussa DTM:ssä. Hän oli aivan innoissaan. Remontti oli hänen mielestään tehty tyylikkäästi ja paikka tuntui aikaisempaa viihtyisämmältä. Tuon suitsutuksen jälkeen on kait pakko vääntäytyä tarkistamaan työn tulos aivan omakohtaisesti.
Voiko kukaan kertoa, saako DTM:n ravinto-lan puolelta myös ravintoa? Sehän on alkuperäinen tarkoitus. Vai onko paikka vain nesteytymistä varten?
Mä kävin viime viikolla ekaa kertaa siellä yläkerrassa. En oo koskaa nähny sitä vanhaa. Ja kyl mä ainaki tykkäsin, että kivaksi on tehty. Laivamainen chillailualue siellä kadun puoleisessa päässä oli aika hieno ja siellä pysty keskusteleenki. Värit ja valot oli hyvät kautta linjan, tilankäyttö onnistunutta, savuttomuus toki huippu juttu ja tupakkakopin vankilapuhelin hyvä yksityiskohta. Oikeesaan ainoo miinus oli tanssilattia: koroke sais olla paljo isompi tai sit kokonaan pois. Asiakkaista sen verran, et miks ihmeessä juomat pitää tuoda tanssilattialle?? Vai onko tää joku helsinkiläinen ilmiö? Ei oo kiva tanssii märillä lattioilla, jotka on täynnä lasimurskaa..
Mut siis kaikekseen kovin onnistunut remppa, vaikken tiedä millanen paikka on ennen ollu.
Kyllä, kahvilan puolelta saa myös syötävää.
Siispä kävin katsastamassa remontin jäljen. Hyvältä näyttää. Pidän ilmeestä joka suhteessa.
Mieheni totesi, että näiden nykyisten (gay)tenavien olisi hyvä tietää, että mistä on lähdetty. Yksi sellainen paikka oli Psyken kerho Helsingin Kalevankatu 45:ssä. Se oli tehty puukellariin. Sinne oli raahattu vanhoja huonekaluja. Varsin rajallisia tiloja koetettiin tehdä niin viihtyisiksi kuin mahdollista. Tarjoilua siellä oli lähinnä kahvia ja pullaa. Tunnelmaa oli. Minulle se symboloi homojen asemaa silloin. Olimme maan alla joka tavalla.
Samoin aikoihin etenkin homomiehet kävivät Vanhan Kellarissa. Se oli Psyken kerhoa monta vertaa viihtyisämpi paikka, mutta heteroiden läsnäolo rajoitti olemista ainakin tunnelmaltaan. Sinne monet kavereistani kertovat kantaneensa pienen omaisuuden. Keskustelin henkilökunnan kanssa joskus heidän homoasiakkaistaan. Homot osasivat käyttäytyä, heterot selvästi huonommin. Useimmista homoasiakkaista pidettiin. Juomaa ja syömää tilattiin. Juomarahallakin muistettiin.
Näistä kellareista ja muustakin kerrotaan Liken kustantamassa uudessa kirjassa Sateenkaari-Suomi - Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa (ISBN 978-952-471-942-1).