Äiti ja homopoika

Kun oma äitini kuoli joitakin vuosia sitten, sanoin itselleni: ”Nyt olen vapaa”. Ja ensimmäistä kertaa tunsin olevani vapaa.

Tänään Tageszeitung-lehti kirjoittaa äidin ja pojan suhteesta.
------------
Tälle pojalle oma äiti on hänen elämänsä ainoa nainen. Joka sunnuntaiaamu hän soittaa äidilleen, olipa yöllä mennyt kuinka myöhään tahansa.

Christian kävi äitinsä luona joka sunnuntai-iltapäviä kahvilla. He asuivat samassa kaupungissa. Vain kaksi kertaa tapaaminen oli peruutettava. Toisella kertaa hän joutui sairaalaan öisen pahoinpitelyn jälkeen, ja toisella kertaa Christian oli kolleegoidensa kanssa kolmen päviän retkellä. Jälkikäteen äiti kyseli, olivatko ystävättäret mukavia. Poika punastui.

Hän ei koskaan ollut kertonut, että hän piti miehistä. Äiti kuoli ja 7 kuukautta sen jälkeen Christian (48v) oli ensi kertaa miehen kanssa Amsterdamin matkalla. Nyt hän on 53. Liian vanha sitoutumaan kenenkään kanssa, on hänen mielipiteensä. Nyt hän käy sunnuntai-iltapäivisin hautausmaalla.

Holger on eri maata. Hän raahaa äitinsä mukaan kaikkiin pride-tapahtumiin ja gayväen konsertteihin. Äiti pitää eniten Holgerista (41v). Kaksi vanhempaa poikaa ovat jo naimisissa. Holger on iloinen, muodikas, menevä.

Sanotaan, että suhde äidin ja homopojan välillä on jotain erityistä. Yleensä äiti saa ensimmäisenä tietää poikansa homoseksuaalisuuden. Tietenkään äiti ei voi sitä ymmärtää, mutta hän yrittää salaisesti selvittää asiaa koko elämänsä ajan. Mitä virheitä tuli tehtyä kasvatuksessa? Kenellä on syy pojan kohtalosta. Ja vaikka siitä ei koskaan puhutakaan, äiti on aina pahoillaan, ettei hän saa lastenlapia.

Äiti ja homopoika – molemmat voivat siitä hyötyä. Poika oppii tuntemaan naisia, eikä äidin tarvitse pelätä, että toinen nainen vie hänen poikansa.
  • 2 / 3
  • Enter
  • 13.3.2007 17:22
Joo joo esimerkiksi minulla ei ole kunnollista suhdetta omaan äitiini. Meillä on erittäin etäiset ja olemattomat "välit". Äitini on tunneköyhä ja torjuva. Hyvin outo tapaus.