Minulla on kaveri, joka ennen asui kauempana, mutta viime syksynä muutti melkein naapuriin, tuohon parinsadan metrin päähän. Sen jälkeen ollaan käyty usein yhdessä kahvilla tai siiderillä. Hän on muuten mukava ihminen, mutta viime aikoina on käynyt ärsyttämään hänen jatkuva pummaamisensa. Tai ei hän sitä sentään ihan joka kerta tee, mutta valitettavan usein kuitenkin.
Aina hänellä on joku (teko)syy. Milloin ei satu olemaan käteistä, eikä just tässä paikassa käy Visa Electron. Milloin on muuten vaan rahat loppu kun piti taas maksaa se ja se lasku. Joskus vetoaa siihenkin, että kun sulla kuitenkin on enemmän rahaa kuin mulla.
Se on kyllä totta, että minun taloudellinen tilanteeni on parempi kuin hänen, koska hän on opiskelija ja minä käyn töissä. Mutta ei minua silti huvita jatkuvasti toisen kahveja/kaljoja maksella, kun en itsekään kuitenkaan rahoissa ui. Kuitenkin hellämielisyyttäni aina sorrun tarjoamaan...
Siis toki kaverille voi JOSKUS tarjota ihan pelkästä ystävyyden ilosta. Mutta sen pitäisi olla vastavuoroista eikä tässä vastavuoroisuus toteudu. Olen tästä kyllä sanonut hänelle, ja lupaileehan hän, että tarjoaa sitten kun on vähän paremmissa varoissa tai viimeistään kesällä, kun on töissä. Mutta mitenköhän käy, jotenkin en enää jaksa siihen uskoa.
Mitähän tässäkin pitäisi tehdä? Olla vaan kovana ja sanoa, että jos sulla ei ole rahaa, sitten sä et tilaa mitään? Helppoa näin paperilla, mutta käytännössä vaikeampaa...
Aina hänellä on joku (teko)syy. Milloin ei satu olemaan käteistä, eikä just tässä paikassa käy Visa Electron. Milloin on muuten vaan rahat loppu kun piti taas maksaa se ja se lasku. Joskus vetoaa siihenkin, että kun sulla kuitenkin on enemmän rahaa kuin mulla.
Se on kyllä totta, että minun taloudellinen tilanteeni on parempi kuin hänen, koska hän on opiskelija ja minä käyn töissä. Mutta ei minua silti huvita jatkuvasti toisen kahveja/kaljoja maksella, kun en itsekään kuitenkaan rahoissa ui. Kuitenkin hellämielisyyttäni aina sorrun tarjoamaan...
Siis toki kaverille voi JOSKUS tarjota ihan pelkästä ystävyyden ilosta. Mutta sen pitäisi olla vastavuoroista eikä tässä vastavuoroisuus toteudu. Olen tästä kyllä sanonut hänelle, ja lupaileehan hän, että tarjoaa sitten kun on vähän paremmissa varoissa tai viimeistään kesällä, kun on töissä. Mutta mitenköhän käy, jotenkin en enää jaksa siihen uskoa.
Mitähän tässäkin pitäisi tehdä? Olla vaan kovana ja sanoa, että jos sulla ei ole rahaa, sitten sä et tilaa mitään? Helppoa näin paperilla, mutta käytännössä vaikeampaa...