Feed Me!

NYT:n eilisessä lehdessä Ruoka ja viini -osiossa on hauska pakina, joka on otsikoitu: "Äärimmäistä julmuutta: Ravioli hylkäsi minut". Kirjoittaja on herra nimeltä Alex Witchel. Hän paheksuu sitä, että juuri kun New Yorkissa on löytänyt erikoisuuksia myyvän ruokakaupan, se häviää kuin tuhka tuuleen taikka ketjuuntuu johonkin standardituotteitta myyvään yritykseen. Kun on löytänyt ihanan tuotteen, sitä ei hetken kuluttua saa mistään.

Pitkän valituksensa lopussa hän pudottaa "Minun aviomieheni meni internettiin ja pian olin kahden pullon [hänen rakastamaansa tuotetta] omistaja".

Siis noin vain todettuna. Kuinka usein Suomessa näkee vastaavaa? NYT:ssä tämä ei ollut mitenkään ensimmäinen kerta.

Äkikseltään ei juuri tule mieleen vastaavaa kotomaasta... Ainakin pääkaupunkiseudulla alkaa olla kiitettävästi noita erilaisia etnisiä ruokakauppoja - aasialaista, arabialaista, kiinalaista etc. Ja erikoisherkkuja myyviä kotimaisiakin pikkupuoteja löytyy esim. Hakaniemen ja Hietalahden halleista - puhumattakaan tietty Stoccan herkusta, jossa valikoima on varsin kattava...

Oiskohan tässä suhteessa sen toisen Herkun valikoima vielä kattavampi? ;-D