Identiteettikriisi

Heisan..

Kertokaan untuvikolle, kuinka olette itse käyneet läpi identiteettikriisinne?

Minulla ainakin kesti monta vuotta että yleensä myönsin itselleni että miesten sijasta/ohella minua kiinnostaa naiset! Miesten kanssa ollessani oli kaikki hyvin kunnes oli seksin aika, ja monta kertaa olin ajatuksissani naisen enkä miehen kanssa.
Vasta viime vuonna kun todella ihastuin naiseen, ja sain jonkun verran vastakaikuakin , pystyin itselleni rehellisesti myöntämään että olen bi, nyt jo tuntuu että se menee vieläkin syvemmälle eli että olen lesbo. Mutta vieläkin minua sen verran oudoksuttaa tämä tilanne että en ole siitä maininnut kuin muutamalle henkilölle, eli olen edelleen "kaapissa".
Kriisi tuntuu kyllä jatkuvan vieläkin, välillä ajattelen että minun täytyy olla päästäni sekaisin,ja en tiedä mitä haluan, mutta välillä taas kaikki tuntuu niin selvältä ja olen aivan onnessani siitä että olen uskaltanut myöntää itselleni tämän asian.
Siispä, kaikki on vieläkin yhtä sekaisin....

Pidän itse sekä miehistä että naisista, mutta harvoin yhtä aikaa (esim saman päivän aikana) molemmista. Yritän olla stressaantumatta kiinnostukseni hälyvyydestä ja hyväksyä sen mitä tuleman pitää, ottaa tämän kaiken lahjana. Biseksuaalisuus on sikäli kätevä identiteetti, että se voi olla niin monenlaista, muuttuvaakin.

Niin...en tiedä itse oikein..mitään.. taidan olla vieläkin sekaisin..rakastuin viime syksynä ensimmäistä kertaa naiseen.. ja taidan rakastaa vieläkin..tai luulen takastavani.. siis sekaisin..silti jotenkin outoa on tavallaan siinä.. että se että tunnen olevani bi.. se ei pelota yhtään..en sitten tiedä mitä pitää/kuuluu tuntea.."kaapissa" olen sukulaisilleni, mutta en ystävilleni.. ja vielä muut naiset eivät ole saaneet minua ihastumaan.. rakastunko sitten lähinnä persoonaan..sillä "neitsyt" olen vieläkin.. haluja tätä naista kohtaan löytyy vieläkin.. olemme suudelleet..ja hyväilleet.. mutta en sitten tiedä menisinkö sitten sängyssä "puihin"...aargh..

Moi! Mullakin vielä toi tutkiskelu kesken... Muutama vuosi sitten huomasin, että olin täysin korviani myöten rakastunut ystävääni, eikä se ollut mitään kaverirakkautta, vaan ihan totaalista tunnetta. Silloin havahduin lopullisesti siihen että olen todellakin bi, ja aloin miettiä aikaisempia seurustelujuttuja ym, ja tajusin että olin ollut monta kertaa elämässäni ihastunut johonkin tyttöön, kesti vain niin kauan todella Tiedostaa se asia. Jotenkin vain elin niitä ihastumisen tunteita silloin, enkä edes ajatellut että siinä olisi jotain erikoista... Mutta edelleen mietin usein, että kummista pidän Enemmän, tytöistä vai pojista. välillä joku mies saattaa saada ihan mielettömiä väreitä aikaan, mutta sitten kun se etenee sinne seksiin asti niin sitten pistän kapulat rattaisiin ja pakenen paikalta. Eli seksi miehen kanssa ei käytännössä vois vähempää kiinnostaa, mielikuvissa enemmän. naisen kanssa seksi on taas mun mielestä ihan luonnollista... sekavaa.... luulen että aika moni painiskelee näiden asioiden kanssa vaikka jossain vaiheessa olisikin ollut todella selvillä suuntautumisestaan. ailahtelevainen on luontoni mun. enkä muuten koe tätä ailahtelevasuutta mitenkään positiivisena/kätevänä, tää on mun mielestä lähinnä rasittavaa. olis ihan kiva tietää varmasti...

määrittelen itseni yleensä lesboksi, mutta olen mä miehiinkin ihastunut. se on outo juttu. 95% ajasta olen täysi lesbo, enkä voisi kuvitellakaan olevani miehen kanssa, en ainakaan ikinä sängyssä. mutta sitten olen kyllä ollut ihastunut miehiinkin. ja silloin taas se oli aivan luonnollista ja jees. tosin naisten kanssa oleminen oli myös silloin luonnollista, vaikka haaveissa olikin se mies.
hmm...
en oikein usko homoihin tai lesboihin tai heteroihin. Mulle se ainakin näyttää olevan ihan päivästä kiinni. Fakta on kuitenkin, että naisista tykkään enemmän, mutta en nyt ihan täydeksi lesboksi voi kuitenkaan itseäni määritellä.
mun mielestä Määrittely ei kannata, joutuu vaan lokeroon.

Itseäni ärsyttää luokittelu tuntuu että pitää olla niin lesboa tai sitten bi tai sitten ns. "normaali" hetero. Itse asian kanssa oli ongelmia, koska menin niin aikaisin ihastumaan tyttöön. Ihmisten halveksunta ja kyseenalaistaminen oli välillä todella rasittavaa, mutta tavallaan kun olin julkisesti tyttöni kanssa niin tiesin ettei elämä ainakaan siitä helpotu. Aina pitää olla selittelemässä ja perustelemassa "valintaansa" vaikkei se minusta mikään valinta ole vain tunne. En ymmärrä miten ihmiset jaksavat vieläkin nähdä vaivaa ja sysätä pahaa mieltä homoseksuaaleille.