Tupakoinnin lopettamisen hienoudet?
20 vuotta röökamista takana ja lopettamispäätös kummitellut mielesssä viimeiset 6kk. Muutama frendi suositteli nikotiiniriippuvuuteen tarkoitettua
Zyban-reseptilääkettä ja nyt 4.päivä menossa kyseisen pillerin kanssa. Toistaiseksi kaikki aistit ja mieliala ihan kohdillaan, mutta katsellaan
ensi viikkoon kun toi lääke löytää mestoille ja kuuleman mukaan sivuvaikutukset pärähtävät päälle.
Eilen illalla ensimmäistä kertaa illan vika tupakka maistui hieman oudolta ja tulikin tumpattua jo puolivälissä.;)
Löytyykö täältä lakkoilijoita, ex-röökaajia tai lopettamispäätöksen kanssa kamppailevia? Olis mielenkiintoista lukea kertomuksia ja fiiliksiä..
Takana kolme vuotta savuttomuutta:) Lopetin hetken mielijohteesta pitkän lennon jälkeen. Kassi oli täynnä nikoretteja. Niitä tosin käytän edelleenkin, mutta tupakkaa en huulien väliin kaipaa yhtään. Yök!
Päätös on elämäsi paras päätös. Lycka till:)
Mulla reilut kaksi kuukautta takana ilman tupakkia enkä kadu lopettamista!
Nikotiinikorvaushoitona laastarit persuksissa, mutta onpahan ainakin pienempi paha.
Niitä aion kyllä käyttää vielä jonkin aikaa, aiemmilla lopetuskerroilla lopetin varmaan
korvaushoidotkin liian aikaisin. Tuloksena repsahdukset!
En kaipaa tupakkaa, en sitä hajua enkä sitä ns. orjuutta. Kaikkein vähiten kaipaan sitä
hengen ahdistusta ja rapakuntoa! Olo on nyt kaikin puolin parempi, olinhan poltellutkin
yli 30 vuotta. Ja tuoksun ja maistunkin kuulemma huomattavasti paremmalta :)
Kanadalaisen tutkimuksen mukaan tupakka on kaksi kertaa useammin homon kuin heteron suupielessä. Tutkimus tehtiin Torontossa. Siellä arvoidaan olevan 500 000 homoa ja lesboa. "Toronto Rainbow Tobacco Survey" osoitti, että 36% homoista ja lesboista poltti, kun taas keskimääräisesti väestöstä 17% polttaa.
Vain 39% kertoi, ettei ole koskaan polttanut. Keskimääräisväestöstä 61% ei ole koskaan polttanut.
Tutkimukseen osallistui 3000 homoväestöön kuuluvaa.
Tällaisten tutkimusten yhteydessä herää aina kysymys, miten se 'homoväestö' seulotaan valtaväestöstä. Pyritäänkö heidät tavoittamaan homojen tapaamispaikoista, jotka ovat usein ravintoloita, vai soitetaanko ihmisille umpimähkään kotiin ja kysytään siinä yhteydessä, onko vastaaja homo vai hetero. Kummassakin tapauksessa homoksi tunnistettu henkilö tuskin edustaa keskivertoväestöä, sillä itsekin mielestäni varsin avoimesti homona elävänä ihmisenä harkitsisin kyllä hetken aikaa, määrittelenkö puhelimessa tuntemattomalle ihmiselle tuosta vaan seksuaalisen suuntautumiseni.
Joka tapauksessa homoksi identifioituvien joukko vääristyy hyvin helposti vain paljon ravintoloissa käyviksi, vilkasta sosiaalista elämää harjoittaviksi tai muuten ei-keskivertotallaajien joukoksi, joiden muutkin elämäntavat silloin antavat aivan erilaisen kuvan kuin mitä se olisi täysin objektiivisissa tutkimusolosuhteissa (sellaisia lienee mahdoton saada aikaan niin kauan, kuin homous käsitetään ihmistä jollain tavalla leimaavaksi).
Mä veikkaan että suurin osa tosta jengistä tavoitetaan netin välityksellä..
AAAAAAAAAAAnyhow, toinen päivä ilman röökiä menossa ja yllättävän helposti mennyt tää aamu. Aloitin blogin tonne stumppi.fi sivuille. jos kiinnostaa niin käy tsekkaamassa, osoite on
http://www.stumppi.fi, löytyy nimimerkillä Soon2bx .
heh... tällä menolla (aikaisempien korvarenkaiden ja liinojen jälkeen) tulevaisuudessa "varma merkki" homoudesta on tupakointi ;)
Loppiaisena tuli kaksi vuotta täyteen tupakoinnin lopettamisesta. Tai kolme, en ole enää ihan varma.
Mulla alkoi lähennellä jo kahta askia päivässä, mikä vaikutti jo ääneen, ja näin puhetyöläisenä oli pakko alkaa tehdä jotakin. Laastareista ei ollut mulle mitään apua eikä myöskään muista korvaushoitojutuista. Mutta Zyban auttoi. Mitään kummempaa sivuvaikutusta ei mulle tullut, mutta kun viime vuonna veli lopetti tupakoinnin, hän kertoi suunsa kuivaneen kovasti. Toisaalta, se kai voi olla myös vieroitusoire.
Mulla teki lopettamisessa tiukkaa vain ensimmäiset yhdeksän päivää, mutta sen jälkeen kaikki sujui helposti. Ainoa hankala juttu oli se, että itse tavasta; tupakoinnin liikeradasta on ollut vaikea luopua. Ei vain tiedä, mitä käsillään tekisi. Se, mikä on hienoa, on, etten ole kertaakaan edes maistanut röökiä, eikä ole tehnyt mielikään. Voin hyvin kulkea baareissa ja istua kavereiden mukana savullisella puolella - ainoastaan savu vain häiritsee ja menee silmiin.
15 vuotiaana alkoi tupakointi. Olen lopettanut ja aloittanut monta kertaa. Aina lopettaessa ollut ensimmäiset 3 päivää ne vaikeimmat. Sen jälkeen ei enää fyysisiä vieroitus oireita. Nyt taas viikko polttamatta, toivottavasti en aloita enää uudestaan. Aina kun on tullut tupakkaa ostettua niin viikonpäästä palaakin jo melkein toppa päivässä. Ei toimi mulla viikonloppu/baari sauhuttely. Nikotiini purkkaan tai muihin apuvälineisiin ei ole ikinä ollut tarvetta.
Itse olen polttanut nyt yht 8v, 1/2-1 aski päivässä. Viime vuonna olin kolme kuukautta polttamatta (tammikuussa iski sellanen parin viikon lenssu, että ei kyennyt/tehnyt mieli röökiä lainkaan, joten oli suht helppoa jatkaa taudin taittumisen jälkeen tupakoimattomuutta) mutta repsahdin pääsiäisenä kaverin 30v-synttäri-ryyppäjäisissä... Viime Joulukuussa aloitin taas uuden lakon, joka on nyt pitänyt yllättävän hyvin. Ei edes tee mieli polttaa, vaikka istun baarissa alkoholijuomien ja sauhuttelijoiden keskellä. Töissä tekis kyllä välillä mieli mennä lepuuttamaan aivoja ja heittämään läppää tupakkakoppiin pausseilla, mutta en kaipaa sitä filtterin imeskelyä oikeastaan lainkaan. Mutta päivä kerrallaan...
Itse en ole käyttänyt mitään oheistuotteita lopettamisen apuna, koska tupakoimiseni vähyyden vuoksi riippuvuus oli ilmeisesti lähinnä henkistä/sosiaalista laatua, ei nikotiinista johtuvaa. Ja koko loppusyksyn poltin vain 2-5 savuketta päivässä (ellen sitten eksynyt baariin pitemmän kaavan mukaan, jolloin huomaamattaan poltti askin tyhjäksi illan aikana)... Lopettaminen oli siis jo pitempään pyörinyt mielessä, kunnes erään stressaavan kouluprojektin päättyessä päätin vain lopettaa koko sauhuttelun kokonaan.
Ensi kuussa tulee 15 vuotta täyteen ilman tupakkaa:-) Ja yhä vielä jaksan olla itsestäni ylpeä että pystyin lopettamaan! Kuitenkin 20 vuotta tupruttamista takana, sellainen aski /päivä. En ole koskaan katunut lopettamispäätöstä, joka ei edes ollut vaikea sitten kun olin sen päättänyt, harmittaa vain että en tajunnut aikaisemmin.
Rahaa jää muuhunkin, hengitys taikka vaatteet eivät haise tupakalle, ei tarvitse seistä ulkona kylmässä savuttamassa, ei tarvitse huolehtia siitä että myöskin aamuksi riittää tupakat y.m y.m. paljon olisi näitä "lopettamisen hienoudet" enemmänkin, mutta tuossa ne päällinpuoliset.
Kaikki rohkeasti yrittämään vaan!!