Parta vai siloposki

  • 1 / 32
  • vaeltaja2006
  • 13.1.2007 8:31
1960-luvulla oltiin pitkätukkaisia hippejä, 70-luvulla alettiin mukautua muuhun joukkoon, niin että joskus oli vaikea huomata, kuka on homo, 1980-luvulla tuli ”miehisyysbuumi”, kun lähes kaikilla Vanhan Kellarin asiakkailla oli parta, ruutuflanellipaita, karvoja ja nahkasaappaat jalassa, 1990-luvulla tuli karvattomuusbuumi niin, että kainaloistakin piti ajaa karvat. Onneksi aina on ollut muunkinlaisia ihmisiä, eivätkä kaikki ole lähteneet mukaan buumeihin. Kölnische Rundschau katselee tänä aamuna tavallista tarkemmin ihmisten turpaa.
----------
Parta on palanen illuusiota. Se, jolla on parta, haluaa panna miehisyytensä esille. Ei ole sattumaa, että patriarkaalisissa maissa asiaan suhtaudutaan näin: Herrasmiehelle kuuluu parta, siloposket ovat homoja.

Nuoret miehetkin antavat nykyään yhä enemmän viiksien kasvaa. Monien muotiasiantuntijoiden mielestä viiksistä pitäisi päästä eroon. Ne ovat köyhälistön partoja. Düsseldorfilainen kampaaja haukkuu eteläsaksalaiset siitä, että heillä on erityisen paljon viiksiä.

Tällaista näkemystä vastaan protestoi tunnettu saksalainen napakymppi-ohjelman tv-juontaja, viiksekäs Willy Weber, Hänen mukaansa viikset on mainio tuntomerkki. Se on kuin ”luonnonmukainen koru”, joka korostaa persoonallisuutta ja antaa huomiota herättävän ulkonäön. Poliisissa ja armeijassa viikset ovat aina lisänneet auktoriteetin ja voiman tunnetta. Turkin matkoilla hänen partaansa on aina ihailtu.

Saksan muoti-instituutin johtaja sanoo, että tyylillisesti parta ei aina ole linjassa. Viiksien pitää aina olla hoidetut. Erityisesti nuoremmilla ihmisillä se ei läheskään aina ole sopusoinnussa heidän tyyliinsä.

Esikuvat tulevat usein tähdiltä. Suun ja posket ympäröivä parta on usein kuin suoraan Rap-tähti Snoop Doggilta tai näyttelijä Johnny Deppiltä. Myös linjamainen latinoparta kuten jalkapallotähti Kevin Kuranyillä on monissa piireissä in. Muotiasiantuntija sanoo, ettei enää tule mitään parta-aaltoa, koska parta tai viikset eivät enää ilmennä mitään provokatiivista. Keskenkasvuiset partahaivenineen näyttävät nykyään lähinnä typeriltä eikä kapinallisilta.

Kölnissä kampaajien keskusliiton tiedottaja sanoo, että huuliparta tai viikset eivät ole enää trendi. Viiksiin hän törmää enää, kun joku filmitähti joutuu esittämäään 70- tai 80-lukua. ”Ylähuulen kiehkura” tekee ihmisen erityisen huvittavaksi tai naurettavaksi. Sellainen sopii enää pseudokasakka Boratille.

Viiksistä ei enää tule merkkituotetta, kuten aikoinaan Clark Gablella, Sean Connerylla, Burt Reynoldsilla ja Tom Selleckillä. Ennen oli joka toisella jalkapallotähdellä viikset, nyt enää joillakin valmentajilla.
Halusisin kysyä onko kennelläkään kokemusta Gilletin uusimmasta viisi teräisetä mallista. Meinaan vaan on ihan sika kallis ja varsinkin terät liki 3,5 euroa kappale. En epäile höylän terävyyttä tai muuta toimivuutta, vaan enemmäkin mietin ns. hinta-laatusuhdetta.
Käyn aika usein Saksassa ja muutenkin yritän pysyä ajan tasalla siinä missä mennään ainakin BeNeLux -maiden kohdalla. Mutta nyt palasin Berliinistä. Siellä(kin) on vuoden aikana ollut näkyvissä selvä trendi: erityisesti parta sekä goatee (ja jossain määrin myös pelkät viikset) ovat kasvattaneet suosiotaan. Nyt tällä käynnillä partaturpien määrä kadulla oli häkellyttävä. Nahkabaarissa eilen varmaankin n. 60 - 70 % miehillä oli parta/goatee/viikset tms. Myös nahka on palannut suosioon, muutaman vuoden takainen kevyempi pukeutuminen (esim. armeija-asut) näyttää hiljalleen antaneen tilaa nahalle.

Myös nuoret heteromiehet näyttävät pitävän partaa ja goatea usein... välillä onkin häkellyttävää kuinka minun homotutka oli väärässä.

Tästä katukuvasta meikäläinen (vakavanpuoleinen naamakarva- ja nahkafetisti) pitää!
Olenkohan minä ainut ihminen näissä kuvioissa jolle on yksi lysti onko ihmisillä tai itselläni karvaa kaulan ylä- ja/tai alapuolella? Aataminomenasta etelään minä olen ollut sekä täysposliini että karvainen, itseäni viehätää kumpikin olotila, mutta joillekin karvat ja vain karvat määrittävät kuka on puolijumala ja kuka täysi paska.

Partaa en ole koskaan harrastanut, se on minusta hankala, kuumottava, raapiva, moskaa keräävä, ja viikset olisivat lähinnä vitsi.

SILTI minä voisin hyvinkin kiksauttaa parrat ja viikset omaavan äijän kanssa jos niikseen tulee, mutta eipä ole tullut. En ole hiukaakaan katkera sillä minusta tuollainen "Tomppa Finland" tyyppi on aika yliampuva, kuin jokin parodia, mutta jos olisi valittava tomppafanin ja tikapuiden välillä, niin...
No hyvä Shamrox, ihan vaan ilmeisesti se ei vain ole sun juttu!

En minä fetisseilleni mitään voi. Enkä haluaisikaan voida. Mutta tuo sinun asenne on vähän kuin jos joku bi-seksuaali ihmettelisi sinun sanojasi mukaillen: "Mutta joillekin sukupuoli ja vain sukupuoli määrittävät kuka on puolijumala ja kuka täysi paska." Ja siitähän ei tässä ole kyse.

Jos kuitenkin todella käsität asian noin, niin ymmärryksesi fetisseistä vaikuttaa aika heikolta. Mutta et toki ole ainoa: aina silloin tällöin kuulen ihmisten julistavan: miksi tuijottaa johonkin ulkonäköseikkaan, sillä se on ihminen/persoona/sisäinen kauneus/luonne joka on tärkeätä!

Mutta minulle elämässä yksinkertainen totuus on on se, että seksiä en kyllä harrastaisi naamakarvattoman miehen kanssa: ne kun ovat minulle täysin seksittömiä. Naamakarvaton mies on minulle sama asia kuin jos tämä olisi drag-asussa. (Ja niinhän se tavallaan onkin.)

Naamakarvat ovat minulle se juttu joka saa mielenkiinnon (seksuaalisenkin) mieheen heräämään. Yksinkertaista, eikä pitäisi loukata ketään. Jollekin se juttu on hörökorvat, vaaleat hiukset, tummat hiukset, pitkä tai lyhyt vartalo, tietty puhetapa, silmien muoto, käsien malli tms. Ovatko siis mielestäsi nämä kaikki fettarit niitä joiden mielestä toiset jakautuvat (esim. hiusten värin mukaan) paskoihin ja puolijumaliin????

Minusta kommenttisi on taas osoitus siitä kuinka vähän homot ymmärtävät muita seksuaalivähemmistöjä. Tässä tapauksessa fettareita, jos asia pitää alleviivata.
Täällä ei näemmä parane väläytellä sanasepon taitojaan, kun pikkuriikkinen(?) verbaalinen hyperbolia tulkitaan pilkunvakavasti.

"Fettarijengissä" minua joskus kummastuttaa useimpien alan ihmisten uskomaton käpertyminen oman fetissinsä ympärille. Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta mitäpä jos eläisit ns. vakavassa suhteessa ihailemasti liuhuparran kanssa joka vaikkapa yllättäen sairastuu siihen tautiin joka saa kaikki ihokarvat putoamaan (en kuollaksenikaan muista sen nimeä) eikä uusia enää kasva! Lataatko silloin kalossinkuvan persuksiin ja lähdet etsimään kunnon partasuuta tilalle?

Tämä tietenkin tulkitaan siten, että olen katkera kun se ja se nahkapöksy ei silloin ja silloin suostunut vetäisemään minua, mutta olkoon.

Muinoin olin itse vakuuttunut etten pidä pitkähiuksisista miehistä. Asiantila muuttui kun tulin naiskennnelleeksi slaavilaisessa homosaunassa paikallisen pojan kanssa jonka musta, kiiltävä ponnari liehui pitkänä selässä.

Jos on joku miestyyppi joka minua itseäni houkuttelee hyvin vähän, niin se on tällainen Skandinaavinen Blondi. MUTTA jos tuollainen osoittaisi haluavansa seksiä minun kanssani, niin aika tyhmä minun olisi lihallisena luonteena oltava, jos kieltäytyisin vain siksi että toinen osapuoli on vaalea.

Ja jos kyse olisi ns. vakavasta suhteesta niin torjunta tukan perusteella olisi vielä mielettömämpää.
Shamrox kirjoitti:

> "Täällä ei näemmä parane väläytellä sanasepon taitojaan, kun pikkuriikkinen(?) verbaalinen hyperbolia tulkitaan pilkunvakavasti."

En kyllä nähnyt tuossa kirjoitusessasi mitään erikoista verbaaliakrobatiaa tai sanoilla leikittelyä. Mikähän kohta se oli? Oliko se tuo: "kuka on puolijumala ja kuka täysi paska"? Vaiko ehkä nahkatyyppien määrittely yliampuvaksi ja parodiaksi?


> "Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta mitäpä jos eläisit ns. vakavassa suhteessa ihailemasti
> liuhuparran kanssa joka vaikkapa yllättäen sairastuu siihen tautiin joka saa kaikki ihokarvat putoamaan (...)"

Tuskin se sitä suhdetta romuttaisi, mutta seksiin ehkä vaikuttaisi jollain tavalla. Itse olen kokenut tämän käänteisesti: minulta tippuivat karvat syöpähoitojen vuoksi. Itse sairaus ei ollut hankala asia (kuollaanhan sitä aina kuitenkin johonkin), hoidotkaan kaikkine pahoinvointeineen ja särkyineen eivät olleet henkisesti rankkoja. Mutta sitten kun karvat tippuivat... se sattui. Siinä meni osa identiteetistä. Sen kokemuksen jälkeen ymmärrän miltä joistain naisista tuntuu kun heiltä joudutaan amputoimaan rinta (nyt sitten joku tietenkin sanoo, että eihän näitä kahta asiaa voi mitenkään verrata toisiinsa, mutta minusta voi: molemmat asiat voivat olla iso osa minäkuvaa).

Onneksi puoliso (naamakarvafettari hänkin) jaksoi odottaa vuoden päivät karvojen kasvua takaisin :-)


> "Ja jos kyse olisi ns. vakavasta suhteesta niin torjunta tukan perusteella olisi vielä mielettömämpää."

Sanoisin, että jos se tukka on ollut alunperin ratkaiseva asia jollekin, niin suhdetta ei olisi voinut syntyäkään väärän tukan omaavan kanssa. Siinä vaiheessa kun suhde on jo vakava, niin se tukan merkitys pienenee.

---

Uskon, että fetissit ovat paljon yleisempiä mitä ihmiset ymmärtävät. Eiväthän ihmiset ihastu/pidä/rakastu kehen tahansa: kaikilla on mieltymyksensä johonkin. Usein ne voivat olla myös tiedostamattomia fetissejä. Joskus ulkonäköön, joskus luonteenpiirteisiin liittyviä.
  • 8 / 32
  • kesäpoika
  • 6.8.2007 4:25
Kaikilla on tietysti mieltymyksiä ja kaikki kumppaninvalintaan liittyvät mieltymykset on jollain tasolla seksuaalisia, mutta kyllä mä olen ajatellut "oikean" fetisismin paljon isommaksi asiaksi kuin pelkäksi viehättymiseksi jostain. Fetisismisanaa käytetän kyllä aika huolettomasti kuvaamaan melkein mitä tahansa tykkäämisenkohteita, itsekin teen niin, mutta ei puhekielen tarvikaan olla aina niin korrektia.

Mä olen ymmärtänyt fetisismin ja pelkän mieltymyksen rajan jokseenkin niin, että jos kiinnostus kohdistuu vaikka tummatukkaisiin ihmisiin, kyseessä on mieltymys, mutta jos kiinnostus kohdistuu siihen tummaan tukkaan itseensä, eli se ihminen tulee vaan paketin mukana käytännön syistä, kyseessä on fetisismi. Niin että kumisaappaista tykkäävä on fetisisti siinä vaiheessa, kun kumppanin riisuessa saappaat pois seksuaalinen kiinnostus kohdistuu riisuttuun saappaaseen, ja kumppani jää viereen ihmettelemään.

Osaako joku kertoa jonkin virallisen määritelmän?
"Shamrox kirjoitti:

> "Täällä ei näemmä parane väläytellä sanasepon taitojaan, kun pikkuriikkinen(?) verbaalinen hyperbolia tulkitaan pilkunvakavasti."

En kyllä nähnyt tuossa kirjoitusessasi mitään erikoista verbaaliakrobatiaa tai sanoilla leikittelyä. Mikähän kohta se oli? Oliko se tuo: "kuka on puolijumala ja kuka täysi paska"? Vaiko ehkä nahkatyyppien määrittely yliampuvaksi ja parodiaksi?"


Ilmeisesti karvat eivät ole ainoa asia mihin siellä suhtaudutaan täydellisen yksiviivaisesti ja kuolemanvakavasti ilman kaikkea huumoria.

Minulle huumori/ironia on tapa kirjoittaa tällaisille sivustoilla ja pyrin pilkkaamaan itseäni siinä missä muitakin.
Ja juu. Jos käsitykseni fettari ja tomppa-miehistä ei ollut ylen korkea ennenkään, niin sinä ainakin olet ainakin huono spokesperson kyseiselle lössille. Jos sitä naimista saattoi ennen vielä harkitakin niin ei kyllä enää.
:D Draamaa..! :D

Shamrox, sarkastinen huumori ei oikein toimi kirjoitettuna.
Tämä ei enää liity mihinkään, mutta kerronpa esimerkin omasta fetissiköyhästä elämästäni.

Olin tekemisissä miehen kanssa, jota inhosin ensisilmäyksellä. Hän ei ollut ruma -mitä sillä sitten tarkoitetaankaan- mutta sattuneista syistä vierastin häntä raskaasti. Pidin inhoni kuitenkin sikäli hyvin salassa, ettei kyseinen henkilö aavistanut siitä mitään, sillä tämä pyrki rehellisesti olemaan minulle mieliksi. Sitten tulin ajatelleeksi että onko tällainen asennoituminen kovinkaan terveellsitä, voisinhan olla edes kohtelias. Siinä sitten olin vaikka tuota miestä kohtaan tuntemani inhoni olikin voimakas ja tökki itseäni.

Nykyään pidän hänestä ja olemme ystäviä. Pidän häntä myös komeana vaikka aluksi hänen ulkonäkönsäkään ei ollut minusta juuri kummoinenkaan. Tämä tietysti tulkitaan, että tyrkytän omia toimintamallejani mutta itse pidin tätä tapausta opettavaisena.
  • 13 / 32
  • JohnnyFinland
  • 6.8.2007 11:43
Fetisismin lääketieteellistä määritelmää käsitellään esimerkiksi Wikipediassa [1]. Diagnoosi edellyttää, että elottomia esineitä käytetään "as a stimulus to achieve sexual arousal and satisfaction". Diagnoosi edelyttää myös, että joku kokee asianlaidan vuoksi "impairment or distress in multiple functional areas". Onnelliset ja tyytyväiset fetisistit eivät siis ilmeisesti lääketieteellisessä mielessä ole fetisistejä. :)

[1] http://en.wikipedia.org/wiki/Sexual_fetishism#Diagnosis
kesäpoika kirjoitti:

> "(...) kyllä mä olen ajatellut "oikean" fetisismin paljon isommaksi asiaksi kuin pelkäksi viehättymiseksi jostain."
> "Osaako joku kertoa jonkin virallisen määritelmän?"

Mitä tuossa viestissä kerroit on kai aika pitkälti se oikea virallinen määritelmä.

Mutta itselleni nämä naamakarvat ovat sellainen asia, että jos jollain ei niitä ole niin ei minulla myöskään seiso. Nahka on vähän miedompi juttu minulle, mutta aika lähellä tätä - eli nahan kanssa seksi sujuu paljon paremmin kuin ilman. Itse asiassa ilman nahkaa onnistuu vain harvoin.

Minusta tuo fetissin virallinen määritelmä on vähän liian tiukka. Se jättää pois sen, että jokin asia liitettynä henkilöön tekee henkilöstä seksuaalisesti kiinnostavan.
shamrox kirjoitti:

> "Jos sitä naimista saattoi ennen vielä harkitakin niin ei kyllä enää."

Tässä varmaan kaikki ovat voittajia.
Tjaa, nyt sitten haukutaan minun naimataitonikin.

Sanottakoon että terveemmällä pohjalla minun seksielämäni on, sillä MINÄ en tarvitse kaikensortin kiihokkeita jotta edes jotenkin innostuisi.

Olen minä parrakkaiden kanssa piehtaroinut ja ihan Berliinissä asti. Minkähän näköharhan johdosta asianosaisille sitten kelpasi kaljukasvoinen pojannulikka lassuissa lomailijan shortseissa ja sandaaleissa?

Anyway, periaatteessa minä kykenen ja uskallan harrastaa seksiä lähes kenen kanssa hyvänsä, kunhan kyseessä ei ole nainen tai she-male.
Toisaalta... She-male ei ehkä olisi niinkään mahdoton ajatus. Etenkin jos tällä olisi silikoniproteesit. Minulla ei ole kokemusta rinnoista, joten saattaisi olla mielenkiintoistakin. Kai seuraavaksi on tunnustettava että voisin minä kokeilla naisenkin kanssa. Ei tosin perinteisessä mielessä, sillä en usko kiihottuvani naisen seurasta, mutta ejakulaatio ei ole minulle seksinkaikkein tärkein osa muutenkaan, tärkeä muttei tärkein. Kyseisen naisen pitäisi olla kyllä jotenkin aivan erityinen...
Shamrox kirjoitti:

> "Tjaa, nyt sitten haukutaan minun naimataitonikin."

Oletpa sinä todella herkkähipiäinen.

1. en ole arvioinut sinun naimataitojasi, niistä minulla ei ole mitään tietoa
2. kommentoin asian olevan kaikille osapuolille hyvän, koska kirjoitit aiemmin:

> "Jos käsitykseni fettari ja tomppa-miehistä ei ollut ylen korkea ennenkään, niin sinä ainakin olet ainakin
> huono spokesperson kyseiselle lössille. Jos sitä naimista saattoi ennen vielä harkitakin niin ei kyllä enää."

tästä vedin johtopäätöksen, että et ole

a: kiinnostunut nahkamiehistä yleensä SEKÄ
b: erityisesti et ole kiinnostunut minusta

ja koska EN itse ole kiinnostunut naamakarvattomista miehistä, niin on kaikkien etu, että meidän ei tarvitse edes harkita naintihommia keskenämme. Kuka sitten lienetkin. Ilmeisesti olet kuitenkin naamakarvaton, sillä sen verran henkilökohtaisesti olet keskustelun ottanut (ja aivan turhaan).

Seuraava lauseesi kertoo paljon siitä, että et todellakaan näytä käsittävän yhtään mitään siitä mitä minä olen kertonut.

Shamrox kirjoitti:

> "Olen minä parrakkaiden kanssa piehtaroinut ja ihan Berliinissä asti. Minkähän näköharhan johdosta
> asianosaisille sitten kelpasi kaljukasvoinen pojannulikka lassuissa lomailijan shortseissa ja sandaaleissa? "

Rautalankaa sinulle, hyvä Shamrox: Jos kelpasit tuollaisena karvattomana pojannulikkana shortseissa ja sandaaleissa, niin leikkikaverisi ei taatusti ole ollut naamakarva- ja nahkaFETTARI joka pitää aikuisista (35 v. ja yli) miehistä.

Eli joko et käsitä asiasta mitään tai haluat ärsyttää. Tai molempia.



Niin, ja ihan ystävällisesti: jos kuvittelet todellakin olevasi jokin sanaseppo, niin jatka harjoittelua. Olet aika kaukana siitä, että viestisi olisivat jotekin hauskasti osuvia - tai edes osuvia puhumattakaan siitä, että ne olisivat hauskoja.

Mutta eihän sitä opi muuten kuin harjoittelemalla. Ja palautetta lukemalla.
Kaikkiin ylläesittettyihiin vastaan jonkun vanhan sanasepon -siis kaiketi oikean sellaisen- sanoin että "pata kattilaa soimaa". Sinä itse olet henkilökohtainen, yliherkkä jne. Itse aiheeseen minulla ei ole enää mitään sanomista, kuollut ja kuopattu. Muuten, sinunko palautettasi lukemalla siksi sanasepoksi pääsee? Omat(kin) taitosi ovat harvinaisen surkeat.
Älä välitä, Jukka, Shamroxin suuntautumiseesi kohdistama pilkallisuus on huvittavaa vain hänestä itsestään. Ironiaan pätee se vanha sääntö, jonka mukaan itsestään ja kaltaisistaan saa puhua ihan niin suurella sarkasmilla kuin haluaa loukkaamatta ketään, mutta ulkopuolisille ryhmille nauraminen on pelkkää pilkkaa.

Fettariasiasta vielä, fetisismin määritelmä on ahdas, kuten määritelmät aina on, koska määrittely nyt on rajan vetämistä johonkin kohtaan, mutta harva ihminen varmasti on pelkästään fetisisti. Säkin olet sen lisäksi homo. Tottakai monialaisempi seksuaalisuus on kokonaisuus ja asiat kytköksissä toisiinsa, vaikka määritelmissä ne olisikin eroteltu. Toisaalta jos mitään ei määritellä, niin kukaan ei voi tietää, mistä puhutaan..
kesäpoika kirjoitti:

> "fetisismin määritelmä on ahdas, kuten määritelmät aina on, koska määrittely nyt on rajan vetämistä johonkin
> kohtaan, mutta harva ihminen varmasti on pelkästään fetisisti. Säkin olet sen lisäksi homo."

Näinhän se on, ja useimmat "fettarit" tuskin täyttäisivät "oikean fetistin" tunnusmerkkejä. Sitä kuvaa hyvin tuo JohnnyFinlandin löytämä ajatus siitä, että onnelliset fettarit eivät ole lääketieteellisessä mielessä oikeita fettareita. Eli vaikuttaa siltä, että virallisesti olisi olemassa vain "ei-ollenkaan fettareita" ja sitten "vakavasti asiasta kärsiviä fettareita". Ilmeisesti on niin - kuten niin usein seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa muutenkin - että tässäkin unohdetaan kiinnostusten ja suuntautumisten olevan jonkinlainen jatkumo. Ääripäät lienevät aika harvinaisia myös tässä fetissi-asiassa.

Omakohtaisesti en edes ymmärtänyt olevani naamakarvafetisti ennen kuin se minulle rautalangasta väännettiin. Joskus 15 vuotta sitten minulle rakas lesbokaverini kertoi, että hänellä on tissifetissi. Totesin tuohon jotain siitä, että omat fetissini näyttävät rajoittuvan vain vaatetukseen (nahkaan jne). Hän katsoi minua hölmösti ja sanoi, että väitteeni ei taida pitää paikkaansa: että kaikki miehet joiden kanssa minulla on mitään tekemistä tai edes jotenkin katson "sillä silmällä" ovat karvaturpia. Tämä hänen ilmiselvä havaintonsa oli jäänyt minulta tekemättä ja sen huomaaminen oli aika häkellyttävää.

Ystäväni kysyi minulta olenko homo ollenkaan: mitä tapahtuisi jos vastaan tulisi nainen jolla olisi upeat viikset. Tätä jäin miettimään pariksi viikoksi... sen jälkeen vastasin, että kyllä minä homo olen, sillä esim. en ole nähnyt seksiunia parrakkaista naisista.

Sittemmin olen kuitenkin muuttanut hieman omaa mielikuvaani omasta seksuaalisuudestani. Miellän olevani edelleen homo, mutta pääasiassa naamakarvafetisti. Esim. vastaan on tullut sellaisia drag-kingejä, että olen ollut ihan oikeasti "myyty". Millekään seksitasolle ei tässä ole menty, mutta olen huomannut, että se naamavärkki on kyllä minulle tärkeämpi kuin se mitä housuista löytyy.
Pyh. Kai sitä sitten on edelleen tarkennettava että en ole pilkannut tuon kyseisen nimimerkin fetisismiä. Ja KAIKKEIN vähiten halunnut seksiä hänen kanssaan. Ylipäätään hänellä tuntuu olevan tarve tulkita, että hänen fetisismiään ollaan koko ajan pilkkaamassa. Lähinnä peilasin lukemaani omiin kokemuksiini, että missä määrin noilla omilla kokemuksillani on ollut tuollaista fetsismiä ja mikä saa jotkut ihmiset ajattelemaan mielestäni noin -pilkallisesti sanoen- uskomattomalla tavalla. Olen vain kiitollinen etten minä ole fetisisti, koska silloin olisi elettävä hyvin rajoitettua elämää, enkä sellaista todellakaan haluaisi itselleni.
Shamrox, jos kukaan ei ole koskaan vielä kertonut sinulle, seksuaalinen suuntautuminen ei ole valintakysymys. Siinä ei ole kysessä mikään uskomaton ajattelutapa tai valinta ihailla jotain tiettyä asiaa. Eri suuntautumisista voi kirjoittaa pitkän listan, jossa luetellaan kunkin hyvät ja huonot puolet suhteessa muunlaiseen seksuaalisuuteen, mutta ei kukaan valitse suuntautumistaan, ei minkäänlaisin perustein. Jokin asia vain tuntuu hyvältä ja toinen ei. Kirjoittelusi sisältää alentuvan sävyn fetisististä suuntautumista kohtaan ja perustelet omaa fetisismittömyyttäsi aivan kuin olisit valinnut sen. Et sinä ole.

Jos tarkoituksesi ei ole loukata, en ymmärrä, mikset muuta kirjoitustesi sävyä siinä vaiheessa, kun sen kerrotaan loukkaavan. Loukkaavuus ei ollut yksin Jukan kokemus, siltä tekstisi minustakin näyttävät. Myös tämä viimeinen.
Mielestäni keskustelupalstoilla esiintyvästä tekstistä, joka ei itseä miellytä, voi ärsyyntyä muttei loukkaantua. Minä en ainakaan ole loukaantunut, sillä loukaantuminen on minusta liian henkilökohtainen tunnetila ja sellaista voi synnyttää vain vihapropaganda tai vastaava äärimmäinen ilmaisu, jolla on aidosti vahingollinen tarkoitusperä. Nuo lapsellisuuteen liippaavat tölväisyni threadissa eivät nekään ole loukkaantumista vaan halua jättää turhauttava keskustelu polttamatta rauhanpiippua, koska "vastapuoli" ei itsekään ole siihen valmis/halukas. Tiedän, ettei minun tulisi kertoilla seksiasioistani niin avoimeen sävyyn kuin kerron, mutten yksinkertaisesti ole häveliäs tuossa suhteessa tai kirosanojen käytössä. Se on minun epä-sanaseppomainen (onko tuo loukkaavaa?) ilmaisumuotoni, eikä kenenkään pitäsi ottaa sitä loukaantumiseen saakka vakavasti. Sellainen ei vain ole viisasta.
Jollain on tainnut mennä malka eli hirsi omaan silmään. Shamrox, sinä itse teet kirjoituksissasi jatkuvasti juuri sitä mistä muita syytät. Tämä ns keskustelu alkaa uhkaavasti lähestyä tasoa äiskäs-oli-kun-sut-sai, mä-en-leiki-enää-teijän-kaa ja se-joka-sanoo-on-ite. Ja tarkoitus oli keskustella vain partakarvoista.
Tää partajuttu on todellinen ONGELMA. Jos alkaa tykätä partamiehistä, käy niin ettei tykkää siloposkista ollenkaan. Ja jos joku siloposki on mukava ja kiinnostunut meikäläisestä, niin heti on ajatuksissa "kasvattaisko toi parran jos mä pyydän"... pinnallisuuden huippu?
Tää homojuttu on todellinen ONGELMA. Jos alkaa tykätä miehistä, käy niin ettei tykkää naisista ollenkaan. Ja jos joku nainen on mukava ja kiinnostunut meikäläisestä, niin heti on ajatuksissa "vaihtaisiko toi sukupuolensa jos mä pyydän"... pinnallisuuden huippu?

;-)
Anteeks tyhmä kysymys, mutta onko jotenkin "väärin" tai vastoin kirjoittamattomia homosääntöjä pitää partaa, jollei karvaisuus jatku alaspäin rintakarvojen muodossa? Kysyn tätä ihan tosissani.
Ei kai? Tosin voihan jollain tuollainenkin "fixaatio" olla. Mutta en ole moisesta koskaan kuullut.

Ja Suomessahan olisi tuon mukaan todella vähän parrakkaita homoja, sillä rintakarvojahan (enemmän kuin ne 5) täällä on todella harvalla miehellä. Ai niin, mutta eihän täällä tosin juuri ole niitä parrakkaitakaan... ;D
"Ja Suomessahan olisi tuon mukaan todella vähän parrakkaita homoja, sillä rintakarvojahan (enemmän kuin ne 5) täällä on todella harvalla miehellä. Ai niin, mutta eihän täällä tosin juuri ole niitä parrakkaitakaan... ;D"

Mikä on se mitta milloin voi sanoa että on rintakarvoja? :P Mietin vaan kun partaa saa ajaa ihan riittävän usein ja rintakarvojakin lienee useampi kuin viisi kappaletta vaikka nyt en mitään viidakkoa omaakaan...

Ja olen muuten huomannut myös että parrakkaita homoja on äärettömän vähän. Johtuuko se nyt siitä ettei parrakas kelpaa vai mistä? Kertokoon se joka asioista tietää.
Etelä-eurooppalainen, hiukan machoileva miehekkyys ei ole koskaan ollut suomalaisten homojen keskuudessa kovin hyvässä huudossa. Jos sellainen turisti maahan eksyy, se kyllä kelpaa, mutta ei itselle, herrantähden...