- 1 / 6
- vaeltaja2006
- 24.12.2006 9:17
- 24.12.2006 9:18
Lokakuussa ilmestyi saksankielellä uusi raamatun käännös. Sen oli tehnyt 42 naista ja 10 miestä. He pyrkivät ottamaan käännöksessä huomioon nykytietämyksen mm. sukupuolisuudesta ja vapautuksen teologiasta. Työ kesti viisi vuotta ja kirjasta on muutamassa kuukaudesa tullut best-seller.Teologian asiantuntija Axel von Campenhausen tyrmää aamun lehdessä käännöksen. Se on liian tarkkaa eikä anna tulkinnan vapautta niin kuin entiset käännökset.
Kritiikkiä lukiessa tulee mieleen Raamatun nykysuomennos, jossa esim. Barrabas ei olekaan enää rikollinen vaan vastarintaliikkeen mies. Asia on ilmaistu paljon tarkemmin.
Tässä oma tulkintani Luukkaan evankeliumn alkuriveistä:
Joulukertomus
Herodes oli siihen aikaan paikallisena kuninkaana. Jossain kaukana Roomassa ylintä valtaa käytti Augustus, keisari. Se oli kuin Viro Nevostoliiton aikaan. Paikallisessa hallinnossa oli paikallisia myötämielisiä (hännystelijöitä) sopiva määrä. Muuten kansassa eli viha vieraan vallan alla.
Papisto oli myötämielistä nykyhallinnolle, niin kuin aina. Pappi Sakarias ei ollut saanut lasta, koska hänen vaimonsa Elisabet oli hedelmätön. Kumpi oikeasti oli hedelmätön, sitä emme voi tietää, mutta kansa halveksi hedelmätöntä vaimoa. Huom. siihen aikaan pappi sai olla naimisissa (tiedoksi Paaville!)
Yllätys oli suuri, kun Elisabet tuli raskaaksi. Jonkin verran ikävämäpi juttu taisi olla se, että sukulaistyttö, Maria, tuli myös raskaaksi, eikä hänellä ollut edes miestä. Hänen olisi kuulunut olla neitsyt. Maria kävi tervehtimässä Elisabetia.
Kun Elisabet synnytti pojan, kaikki meni hyvin, vaikka vanhemmat olivatkin iäkkäitä. Pojalle annettiin nimeksi Johannes (myöhemmin Johannes Kastaja).
Marian synnytys alkoi lähestyä, mutta pahaksi onneksi veroluettelot olivat samaan aikaan vain määräajan auki ja jokainen joutui henkilökohtaisiesti käymään omassa verotoimistossaan ilmoittautumassa. Postin välityksellä ei voinut tehdä veroilmoitusta, eikä internet ollut levinnyt sille seudulle. Kansan oli oltava kyykyssä ja toteltava. Marialla oli jo jonkin aikaa ollut suhde hyvään mieheen, Josefiin, joka halusi pelastaa yksinäisen, raskaana olevan naisen. Jotain samanlaista laupiasta henkeä olen lukenut Jaksarin rakkausjutuista.
Maria lähti Josefin kainalossa Beetlehemiin, verotoimistoon. Matkaa Nasartista oli kymmeniä kilometrejä. Kun tultiin perille, he huomasivat, että valmistauduttiin juhla-aikaan, ja kaikki hotellihuoneet olivat täynnä. Heille kuitenkin järjestyi pieni sopukka tallin yhteydessä. Se oli vähän kuin suomalaisten saunakamari, johon voitiin majoittaa kulkijoita. Marian synnytyksen aika tuli ja avoperheeseen saatiin poikalapsi. Josef ei tiettävästi halunnut selvitellä isyyttä DNA-testien avulla. Menilö nuori pari ksokaan naimisiin – sitä en tiedä. Muutenkin tuntuu, että Josefista puhutaan raamatussa aika vähän.
Samaan aikaan paimenia oli kedolla vartioimassa laumaansa. He olivat töissä suuren tilanomistajan palveluksessa lähes nälkäpalkalla. Maanomistusolot olivat kuin nyky-Suomessa: kaikki maanomistus keskittyy joillekin harvoille. Suurin osa kansaa on maatonta. (Mihin mennään, jos esim. kauhea kulkutauti leviää ja suurkaupungit pitää sulkea!!!). Paimenien keskuudessa oli jo pitkään kytenyt istumalakko-mieliala. Yksi heistä sai unessa jumalallisen viestin ja hän kertoi sen kavereilleen. ”Ruvetkaa lakkoon työehtojenne parantamisen puolesta. Kokoonnutaan työväentalolle yön myöhäisinä tunteina tiedotustilaisuuteen”. Nin he jättivät laumansa oman onnensa nojaan ja lähtivät taistelumielialaa uhkuen Hakaniemeen. Marian ja Josefin yöpaikka, talli, sattui olemaan aivan siinä silloisen työväentalon seinustalla.
Kritiikkiä lukiessa tulee mieleen Raamatun nykysuomennos, jossa esim. Barrabas ei olekaan enää rikollinen vaan vastarintaliikkeen mies. Asia on ilmaistu paljon tarkemmin.
Tässä oma tulkintani Luukkaan evankeliumn alkuriveistä:
Joulukertomus
Herodes oli siihen aikaan paikallisena kuninkaana. Jossain kaukana Roomassa ylintä valtaa käytti Augustus, keisari. Se oli kuin Viro Nevostoliiton aikaan. Paikallisessa hallinnossa oli paikallisia myötämielisiä (hännystelijöitä) sopiva määrä. Muuten kansassa eli viha vieraan vallan alla.
Papisto oli myötämielistä nykyhallinnolle, niin kuin aina. Pappi Sakarias ei ollut saanut lasta, koska hänen vaimonsa Elisabet oli hedelmätön. Kumpi oikeasti oli hedelmätön, sitä emme voi tietää, mutta kansa halveksi hedelmätöntä vaimoa. Huom. siihen aikaan pappi sai olla naimisissa (tiedoksi Paaville!)
Yllätys oli suuri, kun Elisabet tuli raskaaksi. Jonkin verran ikävämäpi juttu taisi olla se, että sukulaistyttö, Maria, tuli myös raskaaksi, eikä hänellä ollut edes miestä. Hänen olisi kuulunut olla neitsyt. Maria kävi tervehtimässä Elisabetia.
Kun Elisabet synnytti pojan, kaikki meni hyvin, vaikka vanhemmat olivatkin iäkkäitä. Pojalle annettiin nimeksi Johannes (myöhemmin Johannes Kastaja).
Marian synnytys alkoi lähestyä, mutta pahaksi onneksi veroluettelot olivat samaan aikaan vain määräajan auki ja jokainen joutui henkilökohtaisiesti käymään omassa verotoimistossaan ilmoittautumassa. Postin välityksellä ei voinut tehdä veroilmoitusta, eikä internet ollut levinnyt sille seudulle. Kansan oli oltava kyykyssä ja toteltava. Marialla oli jo jonkin aikaa ollut suhde hyvään mieheen, Josefiin, joka halusi pelastaa yksinäisen, raskaana olevan naisen. Jotain samanlaista laupiasta henkeä olen lukenut Jaksarin rakkausjutuista.
Maria lähti Josefin kainalossa Beetlehemiin, verotoimistoon. Matkaa Nasartista oli kymmeniä kilometrejä. Kun tultiin perille, he huomasivat, että valmistauduttiin juhla-aikaan, ja kaikki hotellihuoneet olivat täynnä. Heille kuitenkin järjestyi pieni sopukka tallin yhteydessä. Se oli vähän kuin suomalaisten saunakamari, johon voitiin majoittaa kulkijoita. Marian synnytyksen aika tuli ja avoperheeseen saatiin poikalapsi. Josef ei tiettävästi halunnut selvitellä isyyttä DNA-testien avulla. Menilö nuori pari ksokaan naimisiin – sitä en tiedä. Muutenkin tuntuu, että Josefista puhutaan raamatussa aika vähän.
Samaan aikaan paimenia oli kedolla vartioimassa laumaansa. He olivat töissä suuren tilanomistajan palveluksessa lähes nälkäpalkalla. Maanomistusolot olivat kuin nyky-Suomessa: kaikki maanomistus keskittyy joillekin harvoille. Suurin osa kansaa on maatonta. (Mihin mennään, jos esim. kauhea kulkutauti leviää ja suurkaupungit pitää sulkea!!!). Paimenien keskuudessa oli jo pitkään kytenyt istumalakko-mieliala. Yksi heistä sai unessa jumalallisen viestin ja hän kertoi sen kavereilleen. ”Ruvetkaa lakkoon työehtojenne parantamisen puolesta. Kokoonnutaan työväentalolle yön myöhäisinä tunteina tiedotustilaisuuteen”. Nin he jättivät laumansa oman onnensa nojaan ja lähtivät taistelumielialaa uhkuen Hakaniemeen. Marian ja Josefin yöpaikka, talli, sattui olemaan aivan siinä silloisen työväentalon seinustalla.