Nettideiteistä

Kertokaapa kokemuksianne nettideiteistä? Onko löytynyt tyttöystävää sitä kautta? Onko hyviä vai huonoja kokemuksia? Mitä sivustoja olette netissä käyttäneet? Onko sitä kautta edes mahdollista löytää mitään ihmissuhdetta?
Itse olen muutamia kertoja tapaillut ihmisiä netin kautta mutta toistaiseksi ei ole tullut vastaan ketään joka "kolahtaisi" eli ollaan aina oltu vähän eri aaltopituudella. Tosin sellaisia "tuttuja" kyllä on tullut että voi käydä jossain ulkona ym. Mutta olishan se kiva kun jotain muutakin näistä tapaamisista syntyisi. On kuitenkin tullut vähän sellainen olo että ei jaksaisi enää sitä kautta ketään tapailla mutta toisaalta taas kun ei niitä uusia ihmisiä tapaa missään kaupan kassajonossakaan (tai ei ainakaan siellä uskalla tehsä tuttavuutta :)

Olisi kyllä kiva kuulla muiden kokemuksia!

Olen tavannut yhteensä neljä ihmistä netin kautta. Kolme deitti.netin kautta, neljännen kanssa tutustuttiin ihan sattumalta yhden keskustelufoorumin kautta. Ainoastaan yhteen heistä ihastuin tosissani, ja hänen kanssaan oli pari kuukautta ihanaa aikaa, mutta sitten hän ei enää halunnutkaan jatkaa suhdetta.

Mun mielestä nettideitit kannattaa tavata livenä mahdollisimman pian. Jos yhteydenpito on pidemmän aikaa vain kirjoittelua, toisesta luo tekstien perusteella helposti mielikuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta.

Niin ja lisään vielä, että kyllä on mahdollista löytää pysyviäkin ihmissuhteita. Tästä hyvänä esimerkkinä on eräs ystäväpariskuntani. He tutustuivat erään treffipalstan kautta, nyt ovat olleet neljä vuotta yhdessä ja vuosi sitten menivät naimisiin.

Mulla on parhaillaan meneillään etäsuhde naisen kanssa jonka ilmoitukseen vastasin 30.6 koska se ilmoitus kolahti niin kovaa!Ja se oli city.fi:n deitti-palstalla mikä en olis kyllä uskonut.Sen lisäksi sain oma tietokone vasta Toukokuussa joten en ole paljon ehtinyt edes etsiäkään netin kautta.
Tämän naisen kanssa saatiin monien mutkien jälkeen aikaan ekat treffit syyskuussa&hän oli just se mitä toivoin ja enemmänkin sillä hän veti jalat alta ja olin aivan yli korvien ihastunut sekä meistä tuntui siltä että oltais tunnettu vuosia kun juteltiin...!Nyt ollaan oltu pari 2½kk siitäkin huolimatta että on noin 320km välillämme niin hyvin on mennyt&rakastan häntä todella paljon<3.Ketään muuta en haluaisi,hän on se ihminen jonka olen niin kauan etsinyt!!
Meillä on nyt eka joulumme edessä jonka vietämme yhdessä...:)

siis mie oon nyt löytänyt mun kultani netin kautta ja sanotanko et kolahti molempiin täysin ensimmäisellä juttelu kerralla..suhde tosin vasta alussa joten ei tiiä mitä tulee.. mut juu kyll netissäkin kivoi tyyppejä tapaa :)

En ole nettideittien kautta koskaan löytänyt kumppania, mutta olen saanut uusia kavereita, ja heidän kauttaan tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin:)

Itse löysin rakkaani netistä yli kolme vuotta sitten..ensin kirjoiteltiin...tosin vain vajaan kuukauden..sitten tapasimme...ja aikalailla se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Elämän mutkikkaiden kiemuroiden jälkeen olemme nyt oikeasti yhdessä ja molemmat haluamme olla sitä vanhoiksi mummoiksi saakka. Yhteiseen kotiin muutamme parin kuukauden päästä. Meillä on yhteensä kuusi lasta, omat isoja murkkuikäisiä ja hänen koululaisia. Yksi tyttö ja viisi poikaa. Ei tule olemaan maailman helpoin yhtälö, mutta rakkautta kuitenkin riittää ja uskomme vakaasti siihen, että kodissamme tulee olemaan hyvä ja onnellinen olla, kaikilla. Joten voi sieltä netin kautta löytää jotain mielettömän ihanaa. Me löysimme! Uskaltakaa siis ottaa yhteyksiä ihmisiin. Suosittelen :)

En ole toistaiseksi saanut netin kautta sen paremmin tuttavia, ystäviä kuin elämänkumppaniakaan. Ei ole oikeastaan ollut lähelläkään. Ei ainakaan yhdenkään "vapaan" kohdalla. Kiinnostavimmat ovat olleet varattuja eikä heistä toistaiseksi ole muodostunut ystäviäkään.

Saatan pelottaa monet pois sillä, että sanomiseni keskittyvät vakaviin asioihin. Olen kiinnostunut maailmanpolitiikasta, yhteiskunnallisista asioista, taiteesta, tieteestä ja maailmankuvista. En usko, että minunkaltaiseni ihminen netin kautta merkittäviä ihmissuhteita luokaan. Luulen, että sielunkumppanini liikkuvat muissa ympyröissä.

Heippa!!

Olet todennäköisesti varsin valveutunut ihminen. En ole ns. netti-ihmisiä, mutta kertomasi asiat kiinnostavat minuakin. Opin ne
tin käyttöä vasta about vuonna 2003. Takana melkein 4 vuotta kestänyt suhde naisen kanssa, joka muuttui ystävyystasolle
pari viikkoa sitten. Ajatustenvaihto kanssasi kiinnostaa. Jos haluat kirjoitella, niin se saattaisi olla antoisaa.



HYVÄÄ KESÄN ALKUA!!

Sara, mielestäni on tosi siistiä että olet juuri sinä, on mielipidettä asiaan kuin asiaan.
Kerroit että "En usko, että minunkaltaiseni ihminen netin kautta merkittäviä ihmissuhteita luokaan..." on kökköö. Kyllä näitä juttuja ja foorumeja seuraa ihmiset jos jonkin moiset ! Itse olen sitä mieltä että enempi näitä netin keskustelujutskia seuraa tyypit kuin aikaisemmin, kuten jotkin kirjeenvaihto-foorumit aikaisemmin esim. teksti TVllä, jonka kirje kestää tullakkin perille pelkästään 2vk!
Mitä sinä etsitkin, se on tuolla jossain -miksi et liiku noissa "muissa" ympyröissä ?
Huomaa kuiteskii, meitä on joka puolella....

Minä kaipaan ihmistä kokonaisuudessa, jonka kanssa voin vaihtaa katseita ja miettiä, onko hän ihastunut. Näkiessäni hänet haluan, että sydämeni pullahtaa ulos rinnasta. Näin ei käy elämässä usein ja silloin, kun käy mahdollisuudet suhteelle ovat olleet heikot. Olen silti saanut aikaiseksi kolme ihmissuhdetta. En kuitenkaan koskaan deittipalstojen kautta. Nykyään palstoille on helppo kirjoitellla ja kuvastakin pystyy jo jonnii verran tajuamaan toista ihmistä, mutta silti... Toisaalta ihastuminen ja rakastuminen on harvinaista jo noin muutenkin ja meitä ei kuitenkaan ole kuin muutama prosentti väestöstä ja vapaana vielä vähemmän ja niitä potentiaalisia jää....? t-hieman pessimistinen.

Kysyisin asiaa niinpäin, että mikä teissä herättää huomion deittipalstojen ilmoituksissa tai seuranhakukirjoituksissa? Tietenkin monet eri asiat, mutta kertokaa.

"mikä teissä herättää huomion deittipalstojen ilmoituksissa tai seuranhakukirjoituksissa? Tietenkin monet eri asiat, mutta kertokaa."

Vastaukseni on harvinaisen tympeä: minun huomiotani ei herätä nettideitti-ilmoituksissa oikeastaan mikään. Niiden selailu on laidattoman tylsää, joten ihmettelen suuresti, miksi olen ylipäänsä hetkittäin vaivautunut niiden pariin. Siksikö, että se kuuluu tässä modernissa teknologian valtaamassa maailmassa ikään kuin asiaan, vaikkei muuten huvittaisikaan? Havahdun vain satunnaisesti siihen, että ilmoituksissa tulee vastaan enemmän tai vähemmän tosi- tai virtuaalielämästä tuttuja kasvoja. Olen kokenut sokkotreffailun omalta osaltani liian vaivalloiseksi ja epävarmaksi, että se kiinnostaisi enää. Vuosituhannen vaihteessa tuli kokeiltua sitä lajia yhteensä noin 10 kertaa ja olemattomin tuloksin. Kumpikaan ei yleensä kiinnostunut pätkääkään toisesta ja tilanne oli lähinnä vaivaannuttava. Häivyin jossain vaiheessa jonkin tekosyyn nojalla tai toinen teki niin.

Sokkotreffit tapahtuivat siis aikana, jolloin käytettiin vielä paperille painettuja ilmoituksia. Olikohan nettideittisivustoja edes vielä silloin? Epäilen, että ei. Olen selaillut sittemmin satunnaisesti useampia eri sivustoja, mutta vain tosiaan selaillut ottamatta juuri yhteyttä minnekään päin. Pelkästään deittisivun kautta tutustuminen ja tapaaminen eivät jaksa kiinnostaa enää, koska kokemukset täysin tuntemattomien tapaamisesta ovat mitä ovat...

Karina77 viestiä lukiessa tuli nostalgisia muistoja mieleen omasta netin käytöstä reilun kymmenen vuoden takaa. Silloin ei todellakaan ollut vielä mitään kotimaisia nettideittipalstoja, enkä muista edes löytäneeni mitään kotimaisia lesbo/homosivustojakaan. Tosin silloin hakukoneetkin olivat vielä hyvin alkeellisia, mutta Yahoolla oli sentään hakemistoja, joiden perusteella pystyi löytämään kansainvälisiä sivustoja. Lesboille suunnattuja sivustoja ei 90-luvun puolessa välissä tainnut olla kuin pari kunnollista. Mutta deittailu on aina ollut ihmisille tärkeää, joten sivustolta löytyi myös sellainen palvelu. Sitä kautta tuli aikanaan tutustuttua pariin hauskaan brittilesboon, joiden kanssa tuli myös harrastettua chattiä. Toki pieniä teknisiä ongelmia oli usein, kun sivuston kapasiteetti ei riittänyt ja chatti heitti osan keskustelijoista yllättäen ulos;-)
Duunissa tuli sitten notkuttua töiden jälkeen, kun silloin ei vielä ollut mitään nettiyhteyksiä kotona ja s-postitilikin piti saada duunista.

Mutta mitä tulee nykyisiin deittipalstoihin, niin ne eivät kiinnosta, en usko etsimiseen vaan sattumalta löytämiseen;-)

Olen bi ja menin ulos netistä tapaamani lesbotytön kanssa. Vaikka inhoankin lokeroida, tekee mieli sanoa vaan että naisena menin toisen naisen kanssa siis ulos. Olimme jutelleet jonkin verran kyseisellä foorumilla ensin ja sitten sovimme julkisen paikan jossa näimme. Olin hermostunut, mutta turhaan. Meillä synkkasi heti, juteltiin tuntikausia ja juotiin kahvia ja viiniä. Illan päätteeksi halasimme ja vaihdoimme numeroita.

Näimme vähän myöhemmin uudestaan ja meillä alkoi synkata, lähdimme siinä hitaasti alkuun ja ensi alkuun näytti siltä, että kaikki sujui hyvin ja mentiin vähän pidemmällekin. Viimeistään sen jälkeen kuitenkin juttelimme pitkään kun oltiin nähty ehkä viitisen kertaa ja totesimme, että joku tökkii nyt pahasti ja jäimme siitä sitten kavereiksi ja kavereita olemme edelleen eikä ole ollut yhtään vaikeaa tai ahdistavaa.

Joskus käy näinkin.