ihastunut opiskelijaan
Olen ihastunut itseäni 16 vuotta nuorempaan kaveriin jota opetan. Olen siis opettaja. Kyseinen henkilö on koko ajan mielessäni. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja haluan opettaa häntä tämän ammattialan asioihin. Tiedostan kyllä että on turha kuvitella mitään sen enempää. Ihastumiselle ei vaan mahda mitään. Ammatillisesti osaan hoitaa työni, voin jopa antaa rankkaakin negatiivista kritiikkiä jotta hän oppisi asiat paremmin. Sehän on hänelle vain hyväksi. Tämä on outo ja erittäin repivä tunne. En ymmärrä itseäni. Olen 36v mies ja tämän kaveri on 20v mies. Minulla ei ole mitään seksuaalisia haluja hänen suhteensa (tai sitten en niitä vain tiedosta). Haluaisin ottaa olkapäästä kiinni ja halata - en sen enempää. Tyrkätä eteenpäin elämän tiellä.
Ihastuminen on kivaa :)
Heh joo ihastuminen on kivaa ja välillä todella outoa ja jopa rasittavaa. Heteroihin ihastuminen on vielä rasittavampaa.. Ei kait sitä voi sanoa muuta ku perinteisen "se menee ohi ajan myötä" :\
Itse olen ihastunut pariinkin opettajaan. Ihastuin yläasteella historianopettajaani ja mulla taisi olla tunteita häneen useamman kuukauden ajan. Eikä yhtään helpottanu asiaa että näki monta kertaa viikossa. Musta myös tuntuu, että se opettaja oli homo iteki. Ainakin huhuja kierteli siitä ja sen miesystävästä. Mutta koko tilannehan oli ihan mahdoton jo alaikäisyyteni takia (hän oli 30 ja risat). Mutta ei mua itteäni kyllä silloin edes häirinny koko tilanne ikien suhteen. No jooh tilanteiden yli kasvaa.
Toinen ihastuminen on edelleen voimassa jos voi näin sanoa. Olen ihastunut erääseen opettajaan, mutta tällä kertaa olen jo 21-vuotias ja hän on jotain 25-29 väliltä. Mutta nyt ongelmana on hänen heteroutensa (vaikka en ole tuostakaan 100% varma.. puuh ei pitäis antaa pienintäkään toivoa tämmöses tilantees) :P. Myönnän, että jos tietäisin tai saan tietää hänen olevan homo, en rupea arpomaan tunteiden kanssa vaan pistän täysillä menemään. Mielestäni tunteet menevät tässä moraalin ohi, mutta niin se kyllä aina menee mun päässä melkeinpä :). Jos hän ei pysty toimimaan ammattimaisesti opettajanani, niin se on pienempi paha kuin rakkaan menettäminen (jos nyt siis oletetaan hommien olevan näin pitkällä).
Meidän koulussa on myös ihan heteroiden puolella opettaja-opiskelija suhteita.. ei ehkä toimivia, mutta niissä se suurin este ei kuitenkaan ole se toisen auktoriteettinen tila.
Taitaapa kuitenki hommat nyt edetä niin, että taas pikku hiljaa kasvan tästäkin ihastuksesta yli. En ole vielä ikinä kuullu mitään hyvää neuvoa, miten tämän asian selvittäisi paremmin tai nopeammin. Toki välttely voisi toimia jos tunneilla ei olisi pakko käydä... mutta omista asenteista se on kiinni ottaako ihastumisen ihanuuden kannalta vai kärsimyksen :)
Mulla ihastumiseen (joka siis on kivaa :)) ei läheskään aina liity ainakaan kovin vakavastiotettavaa tai ahdistavaa tarvetta "saada" toista millään seksuaalis-parisuhteellisella tavalla. Luopuminenkin voi parhaimmillaan tuntua, jos ei kivalta, niin ainakin jollain kauniilla tavalla hyvältä.
Siksi minusta on lähtökohtaisesti hyvä, jos on ihastunut, vaikka siihen opiskelijaan. Jos ihastumiseen liittyy huonouksia, niin huonoja ovat nimenomaan ne huonot tunteet, ahdistukset ja tilanteet, ei se ihastuminen sinänsä. Esimerkiksi seksi (varsinkin kauhistuttava HOMOseksi) opiskelijan kanssa voi aiheuttaa joissain yhteisöissä ja tilanteissa huonoja viboja. Siksi voi olla hyvä ihan kriittisesti tunnustella, että mitä tämän ihastuksensa kanssa nyt tekis,i jos mitään.
Kun olin 15, miespuolinen liikunnaopettajani tunsi vetoa muhun. Olen asiasta suhtkoht varma koska se pyrki näkemään mut alasti tuntien jälkeisen suihkun yhteydessä, kerran se jopa kuivasi mua oman pyyhkeeni kulmalla. Samalla tavoin opastaessaan kompassin käyttöä se työnsi kätensä moleemmin puolin hartioitani siten että sen verkkarinetumus painui persettäni vasten.
Kuulostaa naurettavalta ja sitä se olikin, mutta ei tapahtumahetkellään aiheuttanut minussa mitään tuntemuksia, positiivisia tai negatiivisia, vaikka muistaakseni jotenkin ymmärsinkin mistä oli kyse.
Näin jälkikäteen ajatus siitä, että olisin oikeasti antanut sille (edellyttäen että se olisi uskaltanut mennä niin pitkälle), tuntuu hyvin eroottiselta. Sairasta tietysti. Vai onko joku kokenut jotain vastaavaa?
Ymmärsin tekstistäsi, että olet heteromies. Varmasti se hämmentää, kun yhtäkkiä huomaatkin olevasi ihastunut mieheen. Mutta kuten joku täällä jo sanoikin, ihastuksen ei tarvitse aina olla luonteeltaan seksuaalista. Sanon omasta kokemuksestani että joskus voi ihastua vaan toisen luonteeseen ja persoonallisuuteen ilman seksuaalisia tunteita.
Ajattele sitä lahjana, että olet kohdannut ihmisen, joka noin sydäntä sykähdyttää.
Jaa? Itselleni on ollut timantinkirkasta jo 12-vuotiaasta asti, että olen homo ja sellaiseksi jään.
Se jumppamaikka-episodi oli harvinaisen raadollinen, sorry vaan. Ensinnäkin kyseinen tyyppi oli vanha kuin piru, yli 60-vuotias, se jäi eläkkeelle aika pian näiden hommelien jälkeen. Gubbe ei ollut liioin ulkoisesti mikään ilo silmälle, kukapa eläkeikäinen olisi murrosikäisen silmissä? En lisäksi ollut sen ainut kohde. Koulun poikien yleinen puheenaihe oli, että tämä opettaja oli "klähmänäppinen hinuri".
Luulen, että ns. "eroottinen lataus" juontuu lähinnä jostain kieroutuneesta halusta, että rietas namusetä-maikka olisi turmellut mun viattoman(?) nuoruuteni. En ole mitenkään ylpeä asiasta, mutta rehellinen olen.