Mukava tarina homovanhemmuudesta TS:ssa
Käytännössä tuo vahvistaa kaikki ne ennakkoluulot ja syytökset, mitä homoseksuaaleista sanotaan.
Ne ei kykene yksin hoitamaan perhettä eivätkä vanhemmuutta, joten se pitää jakaa. Vähän sama kuin afrikkalaisessa kylässä.
Sama oli parisuhteen rekisteröitymisen kohdalla. Homoja syytettiin silloin, ettei heille riitä pelkkä rekisteröityminen, vaan halutaan avioliitto ja nythän Ruotsissa käy niin.
Miksei sitten voi alun perin olla rehellinen ja suora ja kertoa, että" joo niin me tehdään!"? En ymmärrä epärehellisyyttä.
> Ne ei kykene yksin hoitamaan perhettä eivätkä vanhemmuutta, joten se pitää jakaa.
Niin, siis kaksi naista / miestä ei saa kasvattaa lasta, kun se on liian vähän, mutta siten taas neljä vanhempaa on liikaa.
Viestisi tuli kyllä hyvin selvästi rivien välistä esiin: homot eivät kelpaa vanhemmiksi, millään muotoa.
Samaa asennetta olen joskus kuullut muiltakin. Ihmetyttää moinen sisäistetty itsesyrjintä.
Siis itse käsitin, että Enterin mielestä juttu oli kyseenalaiseen sävyyn kirjoitettu..?
Tarkoitin vain sitä, että syytökset tarkoitusperistä ovat olleet arvattavissa , koska nythän on käynyt niin, että halutaan sukupuolineutraali avioliitto ja ydinperhemallin rinnalle joku muu. Kaikki kritiikki, mitä on tullut on itseasiassa ollut oikeaan osuvaa. Ei se minusta ole sisäistettyä itsesyrjintää, vaan lähinnä huomio.
Minusta se on jonkinlaista kieroutta ja epärehellisyyttä, että salataan asioita eikä puhuta niiden oikeilla nimillä.
Se, että lapsia hoitaa kaksi miestä ja kaksi naista on mielestäni jonkinlainen afrikkalaisen kylän tapa hoitaa lapsia. Se, että 1 nainen synnyttää lapsen kahdelle miehelle ja asuu naisen kanssa, voisi rinnastaa lähinnä moniavioisuuteen, koska he asuvat samassa pihapiirissä. Virallisesti ei ole mitään liittoa solmittu, mutta he käytännössä toimivat sillä tavalla. Ydinperhemallin tilalle on tullut moniavioisuus.
Voi ei...
Jos jollain, sanotaan vaikkapa viestinnän kurssilla tarvitaan esimerkki ajattelusta, jossa puurot ja vellit ovat totaalisesti sekaisin, tässä meillä on sellainen.
Ensinnäkin, jos joku ryhmä hakee jotain lakiuudistusta, miksi sen pitäisi sitoutua siihen, että jos nyt pliis annatte meille tämän, emme enää koskaan ikinä tule pyytämään yhtään mitään muuta, vaan tämä tyydyttää meitä iankaikkisesti amen. Jokainen uudistus tai haluttu uudistus on oma hankkeensa ja hankkeet mitoitetaan toivottavasti sen mukaan, mitä kussakin tilanteessa on realistista saada läpi. Kehityksellä on tapana mennä eteenpäin askel kerrallaan, harppaukset liittyvät yleensä johonkin kriisitilanteeseen, ja silloin ne voivat suuntautua myös taaksepäin.
En tiedä, mitä vikaa afrikkalaisen kylän tavassa hoitaa lapsia on (mistä muuten tulee tuo yleiskäsite "afrikkalainen kylä"? Millainen on "eurooppalainen kylä", "aasialainen kylä", "amerikkalainen kylä" - siellä tosiaan sanotaan, "it takes a village"). Minusta on sitä parempi, mitä laajempi luotettujen aikuisten piiri lapsella on ympärillään. Kyllä hän silti tietää, kuka heistä se läheisin ja luotetuin ihminen, _vanhempi_, on.
Jos en olisi lukenut kyseistä juttua, perin oudolta tuntuisi "synnyttäminen kahdelle miehelle". Se tarkoittaisi, että kyseinen äiti on maannut molempien miehien kanssa ja yhdessä on sovittu, että sillä, kumpi lapsen biologinen isä on, ei todellisuudessa ole väliä eikä sitä haluta tietää? Ja suhde jatkuisi edelleen, lesbopariskunta ja homopariskunta olisivat ristiin rastiin keskenään "sillai". Se olisi mielestäni moniavioinen - tai itse asiassa moniavoinen suhde, kun avioliittohan meillä ei voi solmia kuin yhden kerrallaan.
Minun nähdäkseni tässä on kyseessä aivan tavallinen uusioperhe, jossa lapset eivät ole keskenään täyssisaruksia. Hieman keskiverrosta poikkeavaa on ehkä se, että välit äidin ja isien kanssa ovat hyvät ja lapset ovat luontevasti kahdessa kodissa. Mikä ihmeen ongelma Enterillä on tästäkin asiasta?
Tosiasiassa nainen synnytti lapsia, vaikkakin keinohedelmöityksellä, ei ainoastaan itselleen eikä lesbopuolisolleen, mutta mös pihapiirissä asuville miehille, jotka ovat pariskunta. Miehet tunnustavat isyytensä ja ovat mukana hoitamassa lapsiaan. Minusta tämä perhemalli on "moniavioisuutta" lähellä oleva " hoitosysteemi", jos sellaista käsitettä voi käyttää tässä tilanteessa. Vai eikö muka ole?
Hieman "hippie way of life"- tyyliin. Tulee mieleen 60-ja 70-luku: "vain rakkaus on tärkeää!"
Homoliikkeellä on minusta juurensa juuri hippiliikkeessä ja siinä tapahtuneessa seksuaalisessa vallankumouksessa.
Tässä se näkyy konkreettisesti.
Eiköhän se ole tärkeintä, että asianosaiset ovat itse ratkaisuunsa tyytyväisiä. Tuskin tuo juttu ainakaan negatiivisesti "valtaväestöön" vaikuttaa. Kyllähän kaikki tietävät, että lesboille ja homoille se lasten hankkiminen on hieman monimutkaisempaa kuin heteroille. Viime aikoina on keskusteltu niin paljon hedelmöityshoidoista naispareille ja itsellisille naisille, että se jo melkein itseänikin kyllästyttää...tuo juttu antoi esimerkin myös toisenlaisesta ratkaisusta. Hyvä juttu.
Tuossa tilanteessahan lapsilla on kaksi äitiä ja kaksi isää. Mielestäni aika hieno tilanne...varsinkin kun ottaa huomioon, että maailmassa on valtavasti lapsia, joilla ei ole yhtään vanhempaa.
Miksi sitten ei sallita moniavioisuutta laissa?
"Miksi sitten ei sallita moniavioisuutta laissa?"
Veikkaisin, että se on pitkän ajan kuluessa osoittautunut lähinnä käytännön syistä hankalaksi, esim. osapuolien tasa-arvoisuuden kannalta ("jalkavaimot" ja "oikeat vaimot"), ehkä aiheuttanut sen, että puolisoita ei riitä läheskään kaikille kun jotkut rikkaat ja menestyvät kahmivat itselleen älyttömän haaremin, tai jotain.
En kylläkään ymmärrä mitä tekemistä moniavioisuuden on homo- ja lesboparin yhteisvanhemmuusjärjestelyjen kanssa.
Niiden osapuolia yhdistää vain yhteinen lapsi, jonka kasvattamiseen kaikki haluavat osallistua. Ei yhteinen talous eikä avio- tai mikään muukaan liitto. Lapsia on kasvatettu menestyksekkäästi koko ihmisen olemassaolon ajan ja avioliitto on ollut olemassa vasta ... jaah ... ehkä pari-kolmetuhatta vuotta?
Vaikea käsittää miksi tämä(kin) asia aiheuttaa joillekin niin kamalasti suhtautumisongelmia. Sen, että joku lisääntyy ja kasvattaa lapsensa eri tavalla kuin itse, ei kaiken järjen mukaan pitäisi vaikuttaa omaan elämään niin paljoa, että siitä olisi tarvetta ruveta vauhkoamaan. Minusta muilla on oikeus puuttua toisten kasvatustapoihin vain jos niihin liittyy vanhempien puolelta väkivaltaa, päihteitä tai muita hyvin vakavasti lapsen terveyden ja turvallisuuden vaarantavia ongelmia.
"Yhteisvanhemmuusjärjestely" on jonkinlainen uudissana, vähän samaan tapaan kuin "kannustin" on uudissana pakottamiselle, minkä viranomainen suorittaa, kun hän vähentää kansalaisten valinnanmahdollisuuksia tai supistaa etuuksia.
Et voi Hapatus väittää, että em. järjestely on tavallista. Se muistuttaa moniavioisuutta.
Ei moniavioisessa systeemissäkään aina oltu seksuaalisessa kanssakäymisessä jokaisen kanssa. Sillä keinolla saatettiin saada vaikkapa työ-orja kotiin- ostettiin ihminen kuin omaisuutta konsanaan.
Väärin, "yhteisvanhemmuusjärjestely" ole mikään eufemismi vaan sana, jonka vedin hatusta kun kunnollista, vakiintunutta termistöä ei ole.
"Et voi Hapatus väittää, että em. järjestely on tavallista."
En niin, enkä yritäkään. Homotkaan eivät ole yleisiä. Eikä (määritelmällisesti) mikään muukaan vähemmistöön liittyvä. Yleisyydellä vain ei ihmisoikeus- ja muissa periaatekysymyksissä ole mitään merkitystä.
"Se muistuttaa moniavioisuutta."
Eivät kasvatusvastuun jakavat ihmiset mene naimisiin keskenään sen enempää kuin vaikka palkattu lastenhoitajakaan palkkaajansa kanssa. No, turha kai tästä on inttää kun et kerran esitä mitään perusteluja sille miten se sitä nyt niin erityisesti muistuttaa. Täytyy vielä sanoa, että ei tuo vertaus minua onnistu erityisemmin provosoimaan, mutta minusta ne eivät vain rinnastu toisiinsa millään tavalla.
"Se, että lapsia hoitaa kaksi miestä ja kaksi naista on mielestäni jonkinlainen afrikkalaisen kylän tapa hoitaa lapsia."
Taitaa jokaisessa koululuokassa olla monta lasta, jotka jakavat elämänsä kahden perheen välillä, kahden miehen ja kahden naisen kasvattamina. Heteroperheissä ei vaan monen vanhemman läsnäoloa lapsen elämässä ole taidettu kyseenalaistaa. Päinvastoin, yhteisvastuuta haikaillaan ja nostalgisesti muistellaan vanhoja sukutaloja, joissa mummot ja miniät, piiat ja rengit pitivät kakaroista huolta.
Kuinka lähellä toisiaan lapsen eri perheet saavat asua, että se olisi eurooppalaisittain hyväksyttävää, siis riittävän etäistä?
Juuri olin viime keväänä ylioppilasjuhlissa, joissa oli 8 isovanhempaa. Ylioppilaan molemmat vanhemmat tulivat perheistä, joissa vanhemmat olivat eronneet, joten paikalla oli ukki+puolis, mummi+puolis, vaari+puolis ja mummo+puoliso. Kaikki olivat innolla osallistuneet tuoreen ylioppilaan elämään pienestä lapsesta saakka...
